kolaus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- kahden kovan esineen toisiinsa osumisesta lähtevä ääni, sama kuin kolahdus
- Nurkan takaa kuului kolaus.
- (kuvaannollisesti) vastoinkäyminen
- Suunnitelmani kärsi pienen kolauksen mutta en antanut sen lannistaa.
- kolata-verbistä johdettu teonnimi
- Lumen kolaus on nyt sinulla tämän viikon.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkolɑus/ tai /ˈkolɑu̯s/
- tavutus: ko‧la‧us / ko‧laus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kolaus | kolaukset |
| genetiivi | kolauksen | kolausten kolauksien |
| partitiivi | kolausta | kolauksia |
| akkusatiivi | kolaus; kolauksen |
kolaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kolauksessa | kolauksissa |
| elatiivi | kolauksesta | kolauksista |
| illatiivi | kolaukseen | kolauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kolauksella | kolauksilla |
| ablatiivi | kolaukselta | kolauksilta |
| allatiivi | kolaukselle | kolauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kolauksena | kolauksina |
| translatiivi | kolaukseksi | kolauksiksi |
| abessiivi | kolauksetta | kolauksitta |
| instruktiivi | – | kolauksin |
| komitatiivi | – | kolauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kolaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kolaus- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kolaus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39