kimakka

Suomi

Adjektiivi

kimakka (14-A) (komparatiivi kimakampi, superlatiivi kimakin tai kimakoin) (taivutus[luo])

1. (äänestä) terävä, kireä ja korkea, kimeä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkimɑkːɑ/
• tavutus: ki‧mak‧ka

Käännökset

1. terävä, korkea, kimeä

englanti: shrill

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: kimakasti
• substantiivit: kimakkuus
• verbit: kimittää

Yhdyssanat

• kimakkaväijy, kimakkaääninen

Aiheesta muualla

• kimakka Kielitoimiston sanakirjassa