keilailu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]keilailu (2)
- urheilulaji, jossa pyritään keilapalloa heittämällä kaatamaan jokaisella heitolla mahdollisimman paljon keiloja
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkei̯lɑi̯lu/
- tavutus: kei‧lai‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keilailu | keilailut |
| genetiivi | keilailun | keilailujen keilailuiden keilailuitten |
| partitiivi | keilailua | keilailuita keilailuja |
| akkusatiivi | keilailu; keilailun |
keilailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keilailussa | keilailuissa |
| elatiivi | keilailusta | keilailuista |
| illatiivi | keilailuun | keilailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keilailulla | keilailuilla |
| ablatiivi | keilailulta | keilailuilta |
| allatiivi | keilailulle | keilailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keilailuna | keilailuina |
| translatiivi | keilailuksi | keilailuiksi |
| abessiivi | keilailutta | keilailuitta |
| instruktiivi | – | keilailuin |
| komitatiivi | – | keilailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keilailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]keilailukilpailu, keilailurata
Aiheesta muualla
[muokkaa]- keilailu Kielitoimiston sanakirjassa