keho
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]keho (1)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkeho/
- tavutus: ke‧ho
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keho | kehot |
| genetiivi | kehon | kehojen |
| partitiivi | kehoa | kehoja |
| akkusatiivi | keho; kehon |
kehot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kehossa | kehoissa |
| elatiivi | kehosta | kehoista |
| illatiivi | kehoon | kehoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keholla | kehoilla |
| ablatiivi | keholta | kehoilta |
| allatiivi | keholle | kehoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kehona | kehoina |
| translatiivi | kehoksi | kehoiksi |
| abessiivi | kehotta | kehoitta |
| instruktiivi | – | kehoin |
| komitatiivi | – | kehoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keho- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Lääketieteteen sanastolautakunta ja Kielitoimisto keksivät sanan, jotta elävälle ja kuolleelle (kalmo) ruumiille olisi erilliset sanat. Keho oli Lönnrotin sanakirjassa kehän synonyymi, ja virossa keha merkitsee elävää ruumista.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: kehollinen
Yhdyssanat
[muokkaa]kehonkieli, kehonkulttuuri, kehonosa, kehonraikaste, kehonrakentaja
Aiheesta muualla
[muokkaa]- keho Kielitoimiston sanakirjassa
- keho Tieteen termipankissa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Keho. Kotimaisten kielten keskus
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Taru Kolehmainen: Ruumis, kalmo ja keho. Helsingin Sanomat, 3.7.2001. Artikkelin verkkoversio. (viitattu 9.5.2019)