Into
 |
Suomi
[muokkaa]Erisnimi
[muokkaa]Into (1)
- miehen etunimi
- suomalainen sukunimi
Taivutus
[muokkaa]Taipuu eri tavalla kuin sana into.[1]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Into | Intot |
| genetiivi | Inton | Intojen |
| partitiivi | Intoa | Intoja |
| akkusatiivi | Into; Inton |
Intot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Intossa | Intoissa |
| elatiivi | Intosta | Intoista |
| illatiivi | Intoon | Intoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Intolla | Intoilla |
| ablatiivi | Intolta | Intoilta |
| allatiivi | Intolle | Intoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Intona | Intoina |
| translatiivi | Intoksi | Intoiksi |
| abessiivi | Intotta | Intoitta |
| instruktiivi | – | Intoin |
| komitatiivi | – | Intoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Into- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Etunimi otettiin käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla, mutta se saattaa alkuaan olla muinaissuomalainen kastenimi, joka esiintyisi esim. vuodelta 1442 tunnetussa talonnimessä Intola.[2]
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suku- ja etunimien taivutuksesta. Ohjeita ja suosituksia. Kotimaisten kielten keskus. 2011. (viitattu 14.3.2013)
- ↑ Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Uudistettu laitos. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9. Hakusana Into.