haista
Ulkoasu
Suomi
Substantiivi
haista
Verbi
- ~ (ablat.) tuottaa tai erittää jonkinlaista, yleensä epämiellyttävää, hajua
- Tämä haisee oudolta.
- ~ (ablat.) (murteellinen) tuoksua, tuottaa tai erittää miellyttävää hajua
- Tämä haisee hyvältä.
- (arkikieltä) pierrä
Ääntäminen
- IPA: /ˈhɑi̯st̪ɑˣ/
- tavutus: hais‧ta
Etymologia
Käännökset
Liittyvät sanat
Johdokset
- substantiivit: haisu, haistattelu
- verbit: haistaa, haistella, haistatella
Aiheesta muualla
- haista Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 579, 874, 1104, 3377, 3706 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Verbi
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä haistaa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä haistaa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä haistaa
Viitteet
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haju.
Luokat:
- Suomen substantiivien taivutusmuodot
- Suomen sanat
- Suomen kielen verbit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 66. taivutustyypin sanat
- Suomen verbit, jotka saavat ablatiivimääreen
- Suomen kielen murteelliset ilmaukset
- Suomen kielen arkikieliset ilmaukset
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Suomen verbien taivutusmuodot
- Suomen kielen homonyymit
- Suomen kielen luonnonilmiöt