Zeughaus
Zeughaus on historiallinen rakennus Berliinin keskustassa Unter den Linden -puistokadun varrella. Se on vanhin Unter den Lindenin varrella sijaitsevista rakennuksista. Rakennuksessa toimii Saksan historiaa esittelevä museo Deutsches Historisches Museum.[1]
Barokkityyliä edustava Zeughaus rakennettiin vuosina 1695–1706 Preussin suureksi asevarastoksi. Rakennusta suunnitteli perä jälkeen neljä aikansa johtavaa arkkitehtia, Johann Arnold Nering, Martin Grünberg, Andreas Schlüter ja Jean de Bodt. Asevarasto joutui väkijoukon valtaamaksi vuoden 1848 vallankumouksen yhteydessä.[1] Alusta alkaen Zeughaus oli myös paikka paraativarusteiden ja sodissa saatujen voitonmerkkien säilyttämistä ja esittelyä varten. Sen käyttö alkoi muuttua 1800-luvulla yhä enemmän museon suuntaan ja Saksan keisarikunnan perustamisen jälkeen se muutettiin 1877–1880 keisari Vilhelm I:n määräyksestä Brandenburgin ja Preussin sotahistoriaa esitteleväksi museoksi, jolloin käyttö asevarastona päättyi.[2] Zeughaus toimi asemuseona aina toiseen maailmansotaan saakka.[1] Vuodesta 1934 alkaen Zeughausissa järjestettiin vuosittaisen sankareiden muistopäivän pääjuhla. Vuoden 1943 juhlan yhteydessä vastarintaliikkeeseen kuulunut everstiluutnantti Rudolf von Gersdorff yritti murhata Adolf Hitlerin pommilla, mutta Hitler poistui Zeughausista etuajassa ja suunnitelma meni pieleen.[3]
Zeughaus tuhoutui pahoin sodan loppuvaiheessa ja sitä restauroitiin vuosien 1948 ja 1967 välillä.[4] Kylmän sodan aikana se sijaitsi Itä-Berliinin puolella ja siellä toimi vuosina 1952–1990 DDR:n virallista historiantulkintaa edustanut Saksan historian museo Museum für Deutsche Geschichte.[1] Saksojen yhdistymisen jälkeen Zeughausiin päätettiin vuonna 1992 sijoittaa hieman aiemmin perustettu Deutsches Historisches Museum, jolle ei ollut ehditty rakentaa omaa rakennusta Länsi-Berliiniin. Rakennusta restauroitiin ja muutettiin uudenlaiseen museokäyttöön vuosina 1994–2004.[5] Rakennukseen liitettiin arkkitehti I. M. Pein suunnittelema uusi lasiseinäinen näyttelyhalli, joka avattiin vuonna 2003.[6]
Rakennuksen sisäpiha katettiin ensi kerran vuosien 1877–1880 muutostöissä, mutta sen katto tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa. Pei suunnitteli sille uuden lasisen katon, joka valmistui 2003. Katettu sisäpiha tunnetaan nykyään nimellä Schlüterhof, sillä sitä ympäröi rakennuksen suunnittelijoihin kuuluneen Andreas Schlüterin veistämät 22 kuolevaa jättiläisen päätä esittävää veistosta, jotka on kiinnitetty holvikaarien lakikiviin.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Edelgard Abenstein & Jeannine Fiedler: Taide & Arkkitehtuuri: Berliini (suom. Pirkko Roinila), s. 148. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2009. Alkuteos Kunst & Architektur Berlin.
- ↑ From Armoury to Museum (englanniksi) Deutsches Historisches Museum. Viitattu 28.7.2014.
- ↑ Marjaliisa Hentilä ja Seppo Hentilä: Berliiniin: retkiä lähihistoriaan, s. 45. 2., uudistettu painos. Kirjapaja, Helsinki 2011.
- ↑ Restoration and establishment of a museum for German history (englanniksi) Deutsches Historisches Museum. Viitattu 28.7.2014.
- ↑ Reconsturction and domicile of the German historical museum (englanniksi) Deutsches Historisches Museum. Viitattu 28.7.2014.
- ↑ The exhibition hall of Ieoh Ming Pei (englanniksi) Deutsches Historisches Museum. Viitattu 28.7.2014.
- ↑ Schlüterhof – The central courtyard of the Zeughaus (englanniksi) Deutsches Historisches Museum. Viitattu 28.7.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Zeughaus Wikimedia Commonsissa