Yrjö Salminen
Yrjö Vilho Salminen (käytti Saksassa peitenimeä Sahlman), (21. marraskuuta 1887 Turku – 21. joulukuuta 1969) oli suomalainen jääkärilääkintäeverstiluutnantti ja lääketieteen ja kirurgian tohtori. Hänen vanhempansa olivat veturinkuljettaja Herman Salminen ja Anna Gröhn. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1938 Mary Elisabeth Fröbergin kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salminen kirjoitti ylioppilaaksi Turun suomalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1907 ja liittyi Varsinaissuomalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi lukemalla lääketiedettä Helsingin yliopistossa sekä 1. marraskuuta - 31. joulukuuta 1909 välisen ajan Göttingenin yliopistossa Saksassa. Lääketieteen kandidaatin tutkinnon hän suoritti 21. joulukuuta 1910 ja lääketieteen lisensiaatin tutkinnon 5. joulukuuta 1914 sekä lääketieteen ja kirurgian tohtorin tutkinnon 27. marraskuuta 1928.[1][2]
Nuoruusvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salminen toimi Sakkolan virkaatekevänä kunnanlääkärinä 15. tammikuuta – 15. heinäkuuta 1913 välisen ajan ja oli Kumpulan ylimääräisen venerisen sairaalan virkaatekevä toinen alilääkäri 28. marraskuuta 1913 – 9. kesäkuuta 1914 välisen ajan. Lahden kunnallissairaalan virkaa tekevänä lääkärinä hän toimi 1. elokuuta – 1. syyskuuta 1914 välisen ajan ja Maarianhaminan virkaatekevänä lääkärinä 1. helmikuuta – 1. maaliskuuta 1915 välisen ajan.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salminen liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 6. huhtikuuta 1915 ja hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan, mistä hänet siirrettiin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan pataljoonan muodostamisen yhteydessä. Hänet siirrettiin 21. joulukuuta 1916 pioneerikomppaniaan. Hän aloitti 6. huhtikuuta 1915 alkaen sotilasjoukon apulaislääkärinä. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Salminen saapui Suomeen jääkärien pääjoukon mukana majuriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918 ja sijoitettiin Suomen Valkoiseen armeijaan esikuntalääkäriksi aluksi Jääkäriprikaatin esikuntaan ja 22. huhtikuuta 1918 alkaen kenraali Wilkmanin esikunnassa. Hän otti osaa taisteluihin sisällissodassa Tampereella ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salminen määrättiin 30. kesäkuuta 1918 alkaen 2. Divisioonan lääkäriksi ja 1. tammikuuta 1919 alkaen Sotaministeriön saniteettiosaston toimistopäälliköksi. Armeijasta hän erosi 29. joulukuuta 1920 ja astui suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja määrättiin 4. tammikuuta 1921 alkaen Suojeluskuntain ylilääkäriksi. Suojeluskunnasta hän erosi 1. huhtikuuta 1926 ja siirtyi takaisin armeijan palvelukseen, ja hänet määrättiin 30. toukokuuta 1930 alkaen sotilasapteekkilaitoksen ja Saniteettivarikon päälliköksi. Hänet siirrettiin Kadettikouluun ja määrättiin 21. joulukuuta 1933 alkaen sotilaskoulujen päällikkölääkäriksi, josta hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1936 alkaen 1. Divisioonan esikuntaan ja määrättiin divisioonanlääkäriksi. Armeijasta hän erosi toistamiseen 24. maaliskuuta 1937. Hän toimi myös vuosina 1919–1926 virkansa ohella Kadettikoulun lääkärinä ja 1. tammikuuta 1921 – 31. joulukuuta 1923 assistenttilääkärinä Helsingin yliopiston syfilodermatologisella osastolla.[1][2]
Armeijan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salminen nimitettiin armeijasta eronsa jälkeen Helsingin kaupungin veneeristen tautien poliklinikan johtajalääkäriksi 10. helmikuuta 1937 ja Kumpulan ylimääräisen veneerisen sairaalan alilääkäriksi 26. elokuuta 1937.[1][2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salminen kuului jäsenenä Suomen lääkäriliittoon ja Duodecim-seuraan sekä Helsingin lääkäriyhdistykseen. Hän kuului myös Suomen lääkintäupseeriliittoon ja Nordisk dermatologisk föreningiin sekä Nordisk militärmedicinsk föreningiin sekä Helsingin pörssiklubiin.[1][2]
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Väitöskirja aiheesta Ûber die wassermannsche Reaktion im Serum Lepröser und über Liquoruntersuchungen bei Lepra, 1928
- Tieteellinen tutkielma Erfarenheter vid kvantitativ bestämning av äggvitan i liquor utförd med tillhjälp av xantoproteinreaktion och med användande av Leikola-Noponens universalkolorimeter, 1933.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit 
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
          |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.