Ypäjä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ypäjä

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°48.5′N, 023°17′E
Maakunta Kanta-Hämeen maakunta
Seutukunta Forssan seutukunta
Kuntanumero 981
Hallinnollinen keskus Ypäjän kirkonkylä
Perustettu 1876
Kokonaispinta-ala 183,25 km²
289:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 182,76 km²
– sisävesi 0,49 km²
Väkiluku 2 189
247:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
väestötiheys 11,98 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 12,4 %
– 15–64-v. 58,4 %
– yli 64-v. 29,1 %
Äidinkieli 2023 [4]
suomenkielisiä 97,2 %
ruotsinkielisiä 0,5 %
– muut 2,3 %
Kunnallisvero 9,30 %
92:nneksi suurin 2024 [5]
Työttömyysaste 7,9 % (2019[6])
Kunnanjohtaja Tatu Ujula
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2021–2025[7]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • PS
 • Vihr.
 • Vas.

8
7
3
1
1
1
ypaja.fi
Ypäjän kirkko
Kurjenmäentietä Ypäjän keskustassa.
Loimijokea Kurjensillalta. Taustalla Ypäjän hevosopiston rakennuksia.
Ypäjänkylän mylly ja tupa.

Ypäjä on Suomen kunta, joka sijaitsee Kanta-Hämeen maakunnassa. Vuosina 1997–2009 se kuului Etelä-Suomen lääniin ja sitä ennen Hämeen lääniin. Kunnassa asuu 2 189 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 183,25 km², josta 0,49 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 11,98 asukasta/km².

Ypäjän naapurikunnat ovat idässä Jokioinen, etelässä Somero, lännessä Loimaa ja pohjoisessa Loimaan lisäksi Humppila. Kunnalla on lounaassa yksi yhteinen rajapiste Kosken Tl kanssa. Entisiä naapurikuntia ovat nykyään Loimaaseen kuuluvat Loimaan kunta lännessä ja Metsämaa pohjoisessa. Lisäksi kunnalla on lounaassa ollut yhteinen rajapiste niin ikään Loimaaseen nykyään kuuluvan Mellilän kanssa.

Ypäjän vaakunan on suunnitellut professori, taidegraafikko Aukusti Tuhka, ja se vahvistettiin vuonna 1949.[8]

Ypäjä tunnetaan luultavasti parhaiten hevosista. Kunnassa sijaitsee Hevosopisto, ja siellä järjestetään vuosittain Finnderby-ratsastuskilpailu. Kuntaa markkinoidaankin Suomen hevospitäjänä. Ypäjällä on kuvattu Lämminveriset-niminen televisiosarja.

Perinteisesti Ypäjä on osa Lounais-Hämettä yhdessä Forssan seutukunnan kuntien Forssan, Humppilan, Jokioisten ja Tammelan sekä nykyään Varsinais-Suomeen kuuluvan Someron ja Pirkanmaahan kuuluvan Urjalan kanssa. Forssan ohella toinen tärkeä seudullinen keskus on Loimaa, ja varsinkin Ypäjän pohjoisosista on lyhempi matka Loimaalle kuin Forssaan, jonne taas yhteydet ovat paremmat etenkin kunnan itäosista.

Kunnan asukasluku on ollut laskusuunnassa vuosikymmeniä. Viime vuosina kunta on pyrkinyt jarruttelemaan muuttoliikettä ja houkuttelemaan uusia asukkaita muun muassa Hevosopiston ja edullisten tonttien avulla.lähde?

Vuonna 2019 Ypäjällä oltiin siirtymässä yhtenäiskouluun. Vuoteen 2018 opetus järjestettiin neljässä yksikössä: Perttulan koulu (luokat 1–6), Levän koulu (luokat 1–6), Ypäjänkylän koulu (luokat 1–6) sekä Kartanon koulu (luokat 7–9). Helmikuussa 2018 Ypäjän kunnanvaltuusto päätti, että Levän koulu lopetetaan kevätlukukauden 2018 lopussa. Tammikuussa 2019 päätettiin, että Ypäjänkylän koulu lopetetaan 31.7.2019. Näin toimintaan jäävät Perttulan koulu ja Kartanon koulu.[9][10] Lisäksi kunnassa toimii Loimaan lukion hevosurheilulinja, jossa on mahdollista yhdistää lukion oppimäärä ja ratsastusopinnot.

Kunnan asioista kertoo kerran kuussa ilmestyvä Ypäjäläinen, jota julkaisevat yhdessä Ypäjän kunta ja Ypäjän seurakunta. Päivittäisestä uutistarjonnasta vastavat Forssassa ilmestyvä Forssan Lehti ja Loimaalla ilmestyvä Loimaan Lehti.

Luonnonympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonympäristöä Ypäjällä hallitsevat laajat savikot, jotka on pääosin raivattu pelloksi. Niiden välissä on metsäisiä, kalliosydämisiä moreeniselänteitä. Laajin suurempi metsäalue on heti kirkonkylän pohjoispuolella.[11] Kunnan eteläraja noudattelee katkonaista harjujaksoa. Toinen harjujakso kulkee etelässä Loimijoen laaksossa Palikkalan ja Levän kylien alueella. Loimaan, Someron ja Kosken rajalla lounaassa kunnan alueelle ulottuvat Loimaan Eksyssuo ja Someron Huhmassuo.

Kunnan tärkein vesistö on Loimijoki, jonka varrelle Ypäjän kirkonkylä ja tärkeimmät viljelyalueet ovat aikanaan syntyneet. Pohjoisesta Loimijokeen laskee Ypäjän alueelta Ypäjoki, ja Ypäjän eteläosien halki virtaa Loimijokeen Ypäjällä etelästä laskeva Kuusjoki. Koko kunnan alueella ei ole yhtään järveä[12].

Kunnan uimapaikkoja ovat entisessä kalliolouhoksessa sijaitseva Murska valtatien 10 varressa, sorakuoppaan kaivettu Piilikankaan uimala Someron rajalla sekä Ypäjänkylässä Ypäjänkyläntien varrella lähellä seurojentaloa sijaitseva Uimakulju.[13] Uimakulju on keinotekoinen maauimala, joka saa vetensä suoraan lähteestä.

Kulttuuriympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ypäjän kulttuuriympäristöistä on Loimijokilaakson viljelysmaisema ja Valtion hevosjalostuslaitos, jonka toimintaa nykyään jatkavat Ypäjän hevosopisto ja MTT:n hevostutkimus aiemman Kartanonkylän kartanon alueella Ypäjän Kartanonkylässä, määritelty Museoviraston vuonna 2009 julkistamassa inventoinnissa valtakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi.[14][15]

Nykyisen Ypäjän alue on kuulunut kahteen historialliseen maakuntaan, Hämeeseen ja Satakuntaan. Kylistä on Hämeenlinnan linnaläänin ja siihen kuuluneen Loimon, myöhemmin Portaan hallintopitäjän mukaan rajattuna Perttulan, Kartanon, Varsanojan, Levän ja Palikkalan kylät luettu kuuluviksi Hämeeseen. Kokemäenkartanon linnaläänin ja siihen kuuluneen Loimaan hallintopitäjän mukaan rajattuna on Ypäjän ja Mannisten kylät puolestaan luettu kuuluviksi Satakuntaan.[16]

Ypäjän kunnan ja seurakunnan edeltäjänä oli Perttulan kappeli, josta on olemassa tieto ainakin jo 1500-luvulta.[17] Samanlaiset kappelit lienevät olleet myös Tammelan Portaassa ja Tammelan kirkonkylässä. Myöhemmin näistä Tammelan kappeli tuli muodostuneen kirkkopitäjän emäkirkoksi ja Portaan kappeli hävisi.[18] Ainakin jo 1500-luvulla Perttula lienee ollut Tammelan kappeliseurakuntana, mutta Jokioisten kappeliseurakunnan perustamisen jälkeen vuonna 1631 Perttulan kirkon toiminta tuli pääasiassa Jokioisten kappalaisen vastuulle.[19]

Perttulasta tuli kappeliseurakunta uudestaan Tammelan alaisuuteen vuonna 1871. Tällöin Perttulan kappeliseurakuntaan liitettiin myös Loimaaseen kuuluneet Ypäjän ja Mannisten kylät, joiden asukkaat olivat käyttäneet Ypäjän kirkkoa jo 1600-luvulta alkaen. Huolimatta liittymisestä Perttulan kappeliseuraan mainitut kylät kuitenkin jäivät vielä osaksi Loimaan kirkkoherrakuntaa.[20] Kunnallishallinto Perttulaan perustettiin vuonna 1876.[21]

Vuonna 1876 valmistui Turku–Toijala-rautatie, jonka varteen Ypäjänkylään perustettiin vuonna 1888 rautatieasema. Itsenäinen kirkkoherrakunta Ypäjästä tuli vuonna 1892, jolloin siihenastinen Perttulan kunta ja kappeliseurakunta samalla muutti nimensä rautatieaseman mukaan Ypäjäksi. Samalla myös Ypäjä ja Manninen liitettiin muodostettuun kirkkoherrakuntaan. Maallisessa hallinnossa liitos näiden kahden kylän osalta toteutui vasta vuonna 1911.[22]

Ypäjä nimettiin kaupungiksi ajanjaksolle 3.–9. kesäkuuta 2013, jotta Suomen Hevosurheilumuseo pystyi vastaanottamaan Emil Cedercreutzin veistoksen Ystäväni nummella vuodelta 1906. Cedercreutzin testamentin mukaan hänen teoksiaan voi luovuttaa vain suomalaiseen kaupunkiin.[23][24]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Kunnan rajoissa ei ole tapahtunut muutoksia tällä ajanjaksolla.

Ypäjän väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
2 950
1985
  
2 829
1990
  
2 801
1995
  
2 748
2000
  
2 735
2005
  
2 678
2010
  
2 565
2015
  
2 411
2020
  
2 343
Lähde: Tilastokeskus.[25]

Toisen maailmansodan jälkeen Ypäjälle asutettiin Muolaan siirtoväkeä. Suuria siirtoväen asutusalueita on etenkin Jokioisten ja Kartanonkylän kartanoiden entisillä sivutiloilla Levän Saarikossa ja Palikkalan Vähälläsuolla.

Ypäjän kylät 1927:
1. Ypäjä, 2. Perttula, 3. Kartano, 4. Varsanoja, 5. Manninen, 6. Levä, 7. Palikkala

Ypäjällä on seitsemän kylää:

Kulmakunnista tärkeimpiä ovat aiemmin omat koulupiirinsä muodostaneet Kuusjoki ja Hyrsynkulma.

Pienempiä kulmakuntia ovat muiden muassa Ketokylä, Jyvämäki ja Saarikko Levällä, Katinhäntä, Onkijoenperä, Nopola ja Hollinkorpi Ypäjänkylässä, Mätikkö ja Rajalahti Perttulassa, Myllykulma, Nirpankulma, Suokulma ja Vellinginmäki Mannisissa, Ruokosuo Kuusjoenkulmalla sekä Kottaanoja ja Vähäsuo Palikkalassa.

Vuoden 2017 lopussa Ypäjällä oli 2 372 asukasta, joista 965 asui taajamassa, 1 391 haja-asutusalueilla ja 16:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Ypäjän taajama-aste on 41,0 %.[26] Kunnassa on vain yksi taajama, Ypäjän kirkonkylä.[27]

Aiemmin myös Ypäjän asemanseutu on muodostanut taajaman. Vuoden 1960 väestönlaskennassa asemanseudulla oli 302 asukasta 3,2 neliökilometrin alueella ja kirkonkylässä puolestaan 564 asukasta 3,3 neliökilometrin alueella.[28] Vuoden 1970 väestönlaskennassa asemanseudun taajaman pinta-ala oli pysynyt samana, mutta asukkaita oli enää 208. Kirkonkylässä asukkaita oli tuolloin 601 ja taajaman pinta-ala oli 4,02 neliökilometriä.[29] Vuoden 1990 väestönlaskennassa Ypäjän ainoana taajamana mainitaan enää kirkonkylä. Tuolloin kirkonkylässä oli 995 asukasta ja sen pinta-ala 4,2 neliökilometriä.[30]

Tilastointia varten muodostetussa kuntien osa-aluejaotuksessa Ypäjä koostuu kolmesta pienalueesta, jotka ovat Ypäjän kirkonkylä, Ypäjänkylä ja Levä-Palikkala. Vuoden 2011 lopussa Ypäjän kirkonkylän pienalueella oli 1 645 asukasta, Ypäjänkylässä 348 asukasta ja Levä-Palikkalassa 535 asukasta.[31] Ypäjän kirkonkylän pienalue on laajempi kuin Ypäjän kirkonkylän muodostama taajama, sillä siihen kuuluu myös laajoja haja-asutusalueita Ypäjän keskiosassa.[32][33]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Ypäjällä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[34]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Ypäjän alueella toimii Helsingin ortodoksinen seurakunta.[35]

Ypäjänkylässä noin kymmenen kilometrin päässä kunnan keskustasta sijaitsee Ypäjän rautatieasema, jolla tosin junat eivät ole pysähtyneet vuoden 1984 jälkeen. Nykyään lähimmät rautatieasemat ovat Loimaalla ja Humppilassa.

Maantieliikenteessä kunnan keskeisiä liikenneväyliä 2000-luvulla ovat kunnan eteläosan halki kulkeva, Turusta Hämeenlinnaan johtava valtatie 10 (osoitenimenä Ypäjällä Turuntie) ja siitä Palikkalan lähellä erkaneva, Forssasta Loimaan suuntaan johtava seututie 213 (osoiteniminä Ypäjällä Forssantie ja Loimaantie). Tämän kanssa risteää Ypäjän kirkon luona Koskelta tuleva yhdystie 2805 (osoiteniminä Ypäjällä Koskentie ja Kurjenmäentie), jonka ohella toinen keskeinen kunnan sisäinen yhdystie on Valtatieltä 9 Loimaan Metsämaalla alkunsa saava, Ypäjänkylän, Ypäjän kirkonkylän, Kartanonkylän ja Varsanojan kautta Jokioisten Vaulammille johtava yhdystie 2812 (osoiteniminä Ypäjällä Ypäjänkyläntie ja Varsanojantie). Tähän yhtyy vielä Ypäjänkylän Katinhännässä seututieltä 213 Loimaan Kauhanojalla alkunsa saava yhdystie 2815 (osoitenimenä Ypäjällä Katinhännäntie).

Ennen nykyisen valtatien 2 rakentamista valtatien 2 reitti kulki Ypäjällä nykyisen valtatien 10 ja seututien 213 alkuosan reittiä noudatellutta linjausta ja tästä nykyistä Jyvämäentietä Koskentielle ja tätä pitkin jälleen nykyiselle seututielle 213.[36] Tästä matkasta osuus Jokioisten Haapaniemestä Ypäjän Levän Jyvämäkeen rakennettiin 1860-luvulla Vaulammin ja Kurjenmäen kautta kulkeneen vanhemman maantien mäkisen osuuden oikaisemiseksi.[37]

Etäisyyksiä Ypäjän kirkonkylältä Ypäjän muihin kyliin:

Etäisyyksiä Ypäjän kirkonkylältä lähikaupunkeihin ja Etelä-Suomen suurimpiin keskuksiin:

Tunnettuja ypäjäläisiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanperinteen hahmoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ypäjän alueella puhutun kielen perustana on etelähämäläinen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Ypäjän murre kuuluu Tammelan alaryhmään.[38]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ypäjän pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla sallatti eli rosolli ja possumakkara.[39]

  • Huuhtanen, Taina: Ypäjän historia. Ypäjä: Ypäjän kunta ja Ypäjän seurakunta, 1978. ISBN 951-99167-9-2
  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 4.11.2021.
  7. Kuntavaalit 2021, Ypäjä Oikeusministeriö. Viitattu 4.11.2021.
  8. Mitä-Missä-Milloin, 1980, s. 174. Helsinki Otava 1979, ISBN 951-1-05460-0
  9. Kyrö, Jaakko: Levän koulun ovet kiinni yksimielisesti. Forssan Lehti, 16.2.2018, nro 44, s. 7.
  10. Naula, Tiina: Ypäjä siirtyy yhtenäiskouluun. Forssan Lehti, 16.2.2019, nro 44, s. 6.
  11. Somerpalo, Sirpa & Luppi, Päivi: Hämeen maakunnallinen maisemaselvitys, s. 30–31. (Hämeen liiton julkaisu II:90) Hämeenlinna: Hämeen liitto, 2003. ISBN 952-9802-54-4
  12. Järvien lukumäärä eri kunnissa (viranomaisrekistereihin perustuva tieto) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 19.3.2012.
  13. Uimapulju Google Mapsissa
  14. Jokioisten kartano ja Loimijokilaakson viljelymaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  15. Valtion hevosjalostuslaitos Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  16. Huuhtanen 1978: 15–16.
  17. Huuhtanen 1978: 24.
  18. Timo Alanen, Markus Hiekkanen, Jussi Härme, Manu Kärki, Osmo Turkki: Somero ja Somerniemi 1449–1999, s. 55. Someron seurakunta, 1999. ISBN 952-91-1221-1
  19. Ojanen, Eeva: Entinen Tammelan kappeli, s. 13. (Teoksessa: Ahti, Risto: Sata vuotta. Ypäjän seurakunnan juhlalukemisto) Ypäjä: Ypäjän seurakunta, 1992. ISBN 951-96506-0-1
  20. Huuhtanen 1978: 24–25, 35.
  21. Huuhtanen 1978: 37.
  22. Huuhtanen 1978: 54–56.
  23. Laura Hossi: Ypäjästä pop-up-kaupunki Yle Uutiset, Häme. 2.5.2013. Päivitetty 3.5.2013. Viitattu 5.5.2013.
  24. Ypäjästä kaupunki ensi viikoksi Loimaan Lehti. 29.5.2013. Arkistoitu 27.9.2013. Viitattu 9.6.2013.
  25. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 29.12.2017.
  26. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 11.12.2018.
  27. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 11.12.2018.
  28. Yleinen väestölaskenta 1960 II: Väestön ikä, siviilisääty, pääkieli ym. (Suomen virallinen tilasto VI C:103) Helsinki: Tilastollinen päätoimisto, 1963.
  29. Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. (Suomen virallinen tilasto VI C:104) Helsinki: Tilastokeskus, 1976.
  30. Taajamat 1990. (Väestölaskenta 1990: Osa 11) Helsinki: Tilastokeskus, marraskuu 1992. ISBN 951-47-6528-1
  31. 2.1.5 Väestö osa-alueittain 2000, 2005, 2010 ja ikärakenne 2011 (XLS) Kuntasuunnittelun tilastokansio. 20.4.2012. Hämeen liitto. Arkistoitu 2.12.2013. Viitattu 23.12.2013.
  32. Tilastokeskus: Väestönlaskennan 1995 osa-alueet (JPG) Kuntasuunnittelun tilastokansio. 15.8.2000. Hämeen liitto. Arkistoitu 24.12.2013. Viitattu 23.12.2013.
  33. Tilastokeskus: Väestönlaskennan 1995 taajama-alueet (JPG) Kuntasuunnittelun tilastokansio. 20.8.2000. Hämeen liitto. Arkistoitu 24.12.2013. Viitattu 23.12.2013.
  34. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  35. Mihin seurakuntaan kuulun? Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 29.3.2024.
  36. Suomi Finland yleiskartta 1:400 000, s. 31–33. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1950.
  37. Huuhtanen 1978: 84.
  38. Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 243. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  39. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 70. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ahti, Risto: Sata vuotta: Ypäjän seurakunnan juhlalukemisto. Ypäjä: Ypäjän seurakunta, 1992. ISBN 951-96506-0-1
  • Hietamäki, Maurits (toim.): Ypäjä kuvina kautta aikojen. Ypäjä: Ypäjän kotiseutuyhdistys, 2002. ISBN 952-91-4731-7
  • Hietamäki, Maurits (toim.): Ypäjän seurakunnan vaiheita: Perttulan kappelin ja Ypäjän kirkon seitsemän vuosisataa. Ypäjä: Ypäjän seurakunta, 2004.
  • Hirsjärvi, Tarmo: Ypäjän kunnan historia: kunnalliselämä vv. 1876–1926. Forssa: Ypäjän kunta, 1926.