Yoko Ono

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yoko Ono
小野 洋子
Yoko Ono vuonna 2011.
Yoko Ono vuonna 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt18. helmikuuta 1933 (ikä 91)
Tokio, Japani
Ammatti taiteilija, muusikko, kirjailija, elokuvaohjaaja
Muusikko
Taiteilijanimi Ono, Yoko, 小野, 洋子, 大野洋子 ja O., Y.View and modify data on Wikidata
Laulukielet englanti, japani
Aktiivisena 1961–
Tyylilajit rock, pop, avant-garde, Fluxus, Shibuya-kei, electronica
Soittimet laulu, piano
Yhtyeet Plastic Ono Band
Levy-yhtiöt Apple, Geffen, Polydor, Rykodisc, Astralwerks, Chimera Music
Aiheesta muualla
www.imaginepeace.com

Yoko Ono (jap. 小野 洋子, Ono Yōko, s. 18. helmikuuta 1933 Tokio, Japani) on japanilainen muusikko ja taiteilija.[1]

Ono kuului fluxus-liikkeeseen 1960-luvulla ja sai vaikutteita zen-filosofiasta. Ono on tehnyt performansseja, käsitteellisiä teoksia ja filmejä. Monissa teoksissa yleisöllä on keskeinen osa. Teos saa muotonsa esimerkiksi katsojien lyödessä siihen nauloja. Onon kolmas puoliso oli John Lennon.[1]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onon vanhemmat ovat pankkiiri-isä Eisuke Ono ja merkittävään pankkiirisukuun kuulunut äiti Isoko (o.s. Yasuda). Ono ja hänen sisaruksensa pakenivat toista maailmansotaa maaseudulle, missä he joutuivat kerjäämään ruokaa ja kuljettamaan omaisuuttaan kottikärryissä.[2] Heidän isänsä jäi kaupunkiin, mutta joutui sotavankileirille Saigoniin, Vietnamiin.[3] Sodan loputtua Onon perhe muutti Scarsdaleen, New Yorkin osavaltioon Yhdysvaltoihin.[2]

Ensimmäiset avioliitot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1956 Ono meni naimisiin säveltäjä Toshi Ichiyanagin kanssa. He erosivat vuonna 1962. Saman vuoden 28. marraskuuta hän avioitui yhdysvaltalaisen elokuvatuottaja Anthony Coxin kanssa. Avioliitto mitätöitiin 1. maaliskuuta 1963, koska Onon avioero Ichiyanagista ei ollut vielä voimassa, mutta he menivät uudelleen naimisiin 6. kesäkuuta. Heidän myrskyisä liittonsa päättyi kuitenkin pian, vaikka avioero astui virallisesti voimaan vasta 2. helmikuuta 1969. Heidän tyttärensä Kyoko Chan Cox syntyi 8. elokuuta 1963.[4] Lapsi vietti aikansa etupäässä isänsä hoivissa, mutta hän vieraili myös Onon ja Lennonin luona. Vuonna 1971 Cox katosi Kyokon kanssa kristilliseen fundamentalistiyhteisöön[5] menetettyään tyttären huoltajuuden Onolle.[3] Ono tapasi tyttärensä seuraavan kerran vasta vuonna 1994.[6]

Elämä John Lennonin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yoko Ono ja John Lennon äänittämässä ”Give Peace a Chance” -kappaletta vuonna 1969. Etualalla Timothy Leary, Lennon ja Ono taustalla.

Yoko Ono ja John Lennon tapasivat Onon taidenäyttelyssä Lontoossa vuonna 1966. Pari vuotta myöhemmin Lennon erosi ensimmäisestä vaimostaan Cynthiasta ja meni naimisiin Onon kanssa Gibraltarilla 20. maaliskuuta 1969. Heidän poikansa Sean syntyi Lennonin 35. syntymäpäivänä 9. lokakuuta 1975.[4]

Lennon viittasi Onoon useissa lauluissaan,[4] esimerkiksi kappaleissa ”The Ballad of John and Yoko”, ”Oh Yoko!” ja ”Dear Yoko”. Ono julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Yoko Ono/Plastic Ono Band vuonna 1970.

Onoa on syytetty The Beatles -yhtyeen hajottamisesta. Kun Lennon ja Ono muuttivat erilleen vuonna 1973, Ono valitsi heidän sihteerinsä May Pangin Lennonin rakastajattareksi siksi aikaa kun he olivat erossa. Lennon ja Pang olivat yhdessä vuoteen 1975 asti, jolloin Lennon ja Ono sopivat.[4]

8. joulukuuta 1980 Lennon ja Ono olivat studiossa työstämässä Onon kappaletta ”Walking on Thin Ice”. Kun he palasivat kotiinsa, häiriintynyt ihailija Mark David Chapman murhasi Lennonin. ”Walking on Thin Ice (for John)” julkaistiin singlenä alle kuukautta myöhemmin, ja siitä tuli Onon ensimmäinen ja viimeinen listamenestys.

Myöhempi elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 julkaistiin remixlevy Open Your Box, jossa on kuuluisien DJ:den miksauksia Onon tunnetuimmista kappaleista. Miksaajina ovat muun muassa Pet Shop Boys ja Orange Factory.

Vuonna 2009 Ono sai uransa ensimmäisen musiikkipalkinnon, kun Mojo Magazine myönsi hänelle kunniapalkinnon elämäntyöstään muusikkona.[7]

Ono vieraili vuonna 2013 Helsingin juhlaviikoilla.[8]

Vuonna 2017 uutisoitiin, että Onon ja Lennonin rakkaustarinasta tehdään elokuva, jonka tuottajana toimii Ono itse. Elokuvan käsikirjoittaa Anthony McCarten.[9]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Onon ja Lennonin Bed-in for Peace -tempaus Amsterdamissa vuonna 1969.

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Yoko Ono/Plastic Ono Band (1970)
  • Fly (1971)
  • Approximately Infinite Universe (1972)
  • Feeling the Space (1973)
  • Season of Glass (1981)
  • It’s Alright (I See Rainbows) (1982)
  • Starpeace (1985)
  • Rising (1995)
  • A Story (1997)
  • Blueprint for a Sunrise (2001)
  • Between My Head and the Sky (2009)
  • Yokokimthurston (2012)
  • Take Me to the Land of Hell (2013)

Remixalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rising Mixes (1996)
  • Yes, I’m a Witch (2007)
  • Open Your Box (2007)
  • Yes, I’m a Witch Too (2016)

Kokoelma-albumit, soundtrackit ja EP:t

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Onobox (1992)
  • Walking on Thin Ice (1992)
  • New York Rock (1994)
  • A Blueprint for the Sunrise (2000)
  • Don’t Stop Me! (2009)

John Lennonin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Unfinished Music No.1: Two Virgins (1968)
  • Unfinished Music No.2: Life with the Lions (1969)
  • Wedding Album (1969)
  • Live Peace in Toronto 1969 (1969)
  • Sometime in New York City (1972)
  • Double Fantasy (1980)
  • Milk and Honey (1984)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b ”Ono, Yoko”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5
  2. ↑ a b Schama, Simon: Yoko Ono talks to Simon Schama 2.6.2012. FT Magazine. Viitattu 22.12.2012. (englanniksi)
  3. ↑ a b Higgins, Charlotte: The Guardian profile: Yoko Ono 8.6.2012. The Guardian. Viitattu 22.12.2012. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d Yoko Ono The Beatles Bible. Viitattu 22.12.2012.
  5. ↑ Yoko Ono Biography The Biography Channel. Arkistoitu 13.12.2013. Viitattu 22.12.2012.
  6. ↑ Steve Dougherty: Oh Yes! Ono Turns 70 31.3.2003. People.com. Arkistoitu 3.3.2016. Viitattu 22.12.2012.
  7. ↑ Yoko Onolle kunniapalkinto elämäntyöstä Yle Uutiset. 12.6.2009. Viitattu 18.2.2023.
  8. ↑ Yoko Ono ja liikkuva kuva leimaavat Helsingin juhlaviikkoja Yle Uutiset. 24.4.2013. Viitattu 18.2.2023.
  9. ↑ Vatka, Miia: John Lennonin ja Yoko Onon tarinasta tehdään elokuva - mukana Oscar-ehdokkaana ollut käsikirjoittaja Iltalehti. 3.2.2017. Viitattu 5.2.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yoko_Ono&oldid=22800688”