Yökastelu

Yökastelu on tapahtuma, jossa yli viisivuotias virtsaa nukkuessaan huomaamatta sitä. Valtaosaltaan lasten virtsaamishäiriöt ovat toiminnallisia. Useimmiten on kyse rakon tai diureesin tai niiden säätelyjärjestelmien keskimääräistä hitaammasta kypsymisestä. Toiminnallisissa häiriöissä voi esiintyä yökastelua, päiväkastelua tai molempia.

Tiedot kastelun yleisyydestä vaihtelevat jonkin verran kriteereistä riippuen. Noin 40 prosentilla kolmivuotiaista lapsista, noin kymmenen prosenttia kuusivuotiaista lapsista kastelee ja kaksitoistavuotiaista noin kolme prosenttia. Teini-ikäisistä kastelua esiintyy 1 prosentilla. Useimmat tytöt pystyvät olemaan kuivina kuusivuotiaina ja pojat seitsemänvuotiaina. Kymmenvuotiaista 95 % on yökuivia.

Perinnöllinen vaiva

Syynä on virtsaneritystä säätelevän antidiureettisen hormonin vähäisyys elimistössä yön ja usein syvän unen aikana. Vaiva liittyy yksilölliseen kehittymiseen, ja se on perinnöllinen vaiva. Taipumus periytyy geeneissä. Alle viisivuotiaalla puhutaan vaivasta, sen jälkeen vaiva luokitellaan sairaudeksi.

Rakenteelliset häiriöt voidaan jakaa virtsateiden ja hermoston rakenteellisiin häiriöihin. Kastelua aiheuttavia virtsateiden rakenneanomalioita ovat esimerkiksi ektooppinen ureter, virtsaputken läppä, epispadia ym. Hermotuksen häiriöiden yhteydessä puhutaan neurogeenisesta rakosta. Lapsilla tavallisimpia syitä tähän ovat meningomyeloseele, vammojen tai lantion alueen leikkauksien jälkitilat ja kehitysvammaisuuteen liittyvät häiriöt. Se on yleisin lapsuusajan urologista ongelmista. Yökasteluun on kehitetty lääkkeitä, ja siihen voi käyttää myös kasteluhälytintä, joskus inkontinenssisuojia.

Yöllä virtsanmuodostus normaalisti vähenee. Yökastelijalla virtsanmuodostus ei kuitenkaan antidiureettisen hormonin puutteen vuoksi vähene.

Tyypillinen yökastelija

Yökastelijat nukkuvat yleensä tavallista sikeämmin. He eivät herää voimakkaisiinkaan ääniin. Myöskään rakon täyttymisen tunne ei saa heitä hereille.

Koululaisista ensimmäisellä luokalla olevista jokaisella luokalla on tilastojen mukaan vielä yksi yökastelija. Teini-ikäisistä noin yksi sadasta kastelee öisin.

Hoidon aloitus

Alle 5-vuotiaat eivät yleensä ole vielä kypsiä hoitoon, ja lääkehoito on sallittu vasta yli 5-vuotiaille. Yökastelusta suositellaan puhuttavan lääkärin kanssa lapsen täyttäessä viisi vuotta tai viimeistään ennen kouluikää. Vaivalla voi olla vaikutuksia myös lapsen itsetunnon kehitykselle.

Juomisen välttäminen illalla tai öinen herättely wc-käynneille ei kokemusten mukaan auta parantamaan vaivaa.

Hoito

Yleensä hoito aloitetaan joko hälyttimen tai lääkkeen avulla. Molemmilla saadaan hyviä tuloksia. On yksilöllistä, kumpi hoito toimii kenelläkin paremmin. Joskus käytetään molempia hoitoja. Lapsen kannustus ja se, että lapsi ymmärtää hoidon, on tärkeää onnistumisen kannalta.

Hoidon onnistuminen riippuu lapsen kypsymisasteesta. Jos virtsamäärä on erityisen runsas öisin, voi olla vaikeaa saada hoitoon vastetta. Hoidossa voidaan pitää taukoa ja kokeilla myöhemmin uudestaan kypsymisasteen edetessä.

Yövaippojen käytön ei ole havaittu pidentävän yökastelua, mutta ne voivat helpottaa tilanteesta syntyvää harmia ja pyykkiä. Unen laadun on havaittu olevan huonompi yökastelijoilla, jotka eivät käytä yövaippaa, mutta vaippoja käyttävillä unen laatu on normaali.

Jos lapsi on ollut jo kuiva mutta alkaa jälleen kastella, on aina syytä tutkia, onko kyseessä virtsatietulehdus tai jokin muu sairaus.

Lääkehoito

Lääkehoitoa käytetään eniten sen helppouden takia. Lääkkeitä on Suomessa käytössä vain yksi (desmopressiini). Lääkkeen teho perustuu yöllisen virtsanerityksen vähentämiseen. Desmopressiini vastaa elimistön omaa hormonia. Lääke ei vaikuta lapsen omaan kehitykseen.

Lääkemuoto on suussa sulava tabletti. Lääkkeen mahdolliset sivuvaikutukset ovat vähäisiä. Juuri ennen lääkkeenottoa ja yön aikana on vältettävä runsasta juomista.

Hälytinhoito

Hälytinhoito edellyttää vanhemman mukanaoloa lapsen herätyksessä hälyttimen kanssa. Hälytin laukeaa, kun se tunnistaa kosteutta lapsen sängyssä tai alusvaatteissa. Tarkoitus on opettaa lapsen aivot toimimaan oikein. Uni voi tosin olla niin syvää, ettei lapsi herää edes hälyttimen kovaan ääneen. Hälytinhoitoa voidaan käyttää muutaman kuukauden ajan.

Lähteet

• Kolho, Kaija-Leena, Kastelu, Helsinki: Duodecim; 2010; 596–598.
• Taskinen, Seppo, Yökastelun hoito: Duodecim; 1999; 115(1):63-66.
• Terho, Pirjo, Yö- ja päiväkastelu, Helsinki: Duodecim; 2002; 327–335.
• Wikström S, Terho P., Lasten kastelu: Therapia Fennica.fi
• Jalanko, Hannu: Kastelu Lääkärikirja Duodecim. 11.11.2019. Viitattu 1.9.2020.
• Venhola, Mika: Lapsen yökastelun hoito. Duodecim, 2008, 124. vsk, s. 2119–2123. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.9.2020.

Aiheesta muualla

• Lasten yökastelu Yökastelu – Tietoa yökastelusta ja sen hoidosta. Viitattu 1.9.2020.
• Walle, Johan Vande & Rittig, Soren & Bauer, Stuart & Eggert, Paul & Marschall-Kehrel, Daniela & Tekgul, Serdar: Practical consensus guidelines for the management of enuresis. European Journal of Pediatrics, 2012, 171. vsk, nro 6, s. 971–983. doi:10.1007/s00431-012-1687-7 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.9.2020. (englanniksi)