Welsh corgi pembroke
| Welsh corgi pembroke | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Wales,  Iso-Britannia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 10 685[1] |
| Rodun syntyaika |
1000 eaa omana rotuna vuodesta 1934 |
| Alkuperäinen käyttö | paimenkoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Elinikä | 12–13 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | Corgi Sir Benfro, Ci Sodli, pemu |
| FCI-luokitus |
ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 2 Karjakoirat #39 |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
uros 10–12 kg narttu 9–11 kg |
| Säkäkorkeus | 25–30 cm |
| Väritys |
fawn, punainen, soopeli tai black & tan - valkoisin merkein tai ilman |
Welsh corgi pembroke (kymriksi Corgi Sir Benfro) on brittiläinen koirarotu. Welsh corgista on aikojen kuluessa syntynyt kaksi muunnosta: pembroke ja cardigan, joita nykyisin jalostetaan erillisinä rotuina. Corgit ovat pienehköjä, lyhytraajaisia karjakoiria, joita nykyään pidetään lähinnä seurakoirina.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pembroke on ruumiinrakenteeltaan pitkä ja matala sekä suhteellisen vankka. Korvat ovat huomattavan suuret, pystyt ja pyöreäkärkiset. Pembroken häntä voi olla luonnostaan töpö tai täyspitkä, jolloin se on selkälinjan tasolla. Corgin vahva, puolipitkä ja kaksinkertainen turkki on helppohoitoinen. Karvanlähtöaika on tyypillisesti kahdesti vuodessa. Pembroken pää on ketun pään tapainen. Rodulla on taipumusta ylensyöntiin, mikä saattaa aiheuttaa sille selkävaivoja. Sallitut värit ovat fawn (kellanruskea), punainen, soopeli ja black & tan (musta punaruskein merkein). Vähäiset valkoiset merkit sallitaan päässä, kuonossa, niskassa, rinnassa ja raajoissa. Säkäkorkeus on noin 25–30 cm. Urokset painavat noin 10–12 kg ja nartut 9–11 kg.[3]
Suurimmat ulkonäölliset eroavaisuudet cardiganiin ovat korvat (teräväkärkiset, kun taas cardiganilla pyöristyneet) ja häntä (selkeästi lyhyempi kuin cardiganilla).[2]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleisesti ottaen corgit ovat pirteitä, laumakeskeisiä paimenkoiria. Muunnosten kesken pieniä eroja on kuitenkin havaittavissa. Pembroke on cardigania sähäkämpi luonteeltaan. Pembroke on serkkuaan enemmän koko korttelin koira. Cardigan kiintyy enemmän yhteen ihmiseen tai perheeseen ja voi olla pidättyväinen vieraita kohtaan, kun taas pembrokea pidetään cardigania helpommin innostuvana koirana, jolla ei käyttökoiran ominaisuuksista ole enää yhtä paljon jäljellä. Pembroke, kuten moni muukin rotu, on seurakoiramaistunut vuosikymmenien jalostuksen tuloksena. Koirat sopivat erinomaisesti myös lapsiperheiden lemmikeiksi, sillä ne tulevat toimeen kaikkien kanssa. Pembroket ovat myös todella leikkisiä.
Harrastukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pembrokeja käytetään vuosittain runsaasti näyttelyissä, mutta myös innokkaita agilityn ja tokon harrastusta esiintyy. Myös pelastuskoiraharrastus on kasvattanut jatkuvasti suosiotaan. Varsinaisten kilpalajien ulkopuoleltakin löytyy runsaasti mielekästä tekemistä corgille. Esimerkiksi uusien temppujen opettelu on aktivoivaa puuhaa sekä koiralle että ohjaajalle.
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keskiajalla Flanderin eli nykyisen Pohjois-Belgian alueen kutojat olivat erityisen arvostettuja, ja vuonna 1107 Britannian Henry I kutsui joukon sikäläisiä käsityöläisiä Lounais-Walesiin. Heidän uskotaan tuoneen mukanaan kotimaansa lammas- ja karjakoiria, jotka olivat todennäköisesti nykyisen welsh corgi pembroken esi-isiä.[2]
Corgeja käytettiin jo varhain paimennustehtävissä. Niitä saatettiin risteyttää paikallisten lammaskoirien kanssa monipuolisemman työkoiran aikaansaamiseksi. Mataluudesta oli karjakoiralle hyötyä, koska lyhytjalkaista paimenta lehmät eivät yltäneet helposti potkaisemaan. Corgi oli arvostettu ja monipuolinen käyttökoira, jossa oli samalla kertaa karjapaimen, tuholaistorjuja, vahtikoira ja perheen lemmikki.
Viikingit toivat ryöstöretkillään pohjoista pystykorvatyyppiä edustaneita koiria Walesiin. Näitä koiria risteytettiin alkuperäisen corgin kanssa. Cardiganissa uskotaan olevan jäljellä enemmän alkuperäistä corgia kuin pembrokessa, ja cardigan on samalla myös rotuna pembrokea vanhempi[2]. Corgit ovat melko varmasti läheistä sukua nykyisille viikinkikoirien jälkeläisille länsigöötanmaanpystykorville, mutta eri näkemyksiä on ollut siitä, toivatko viikingit corgeja Walesista kotiseudulleen vai omia pohjoisia koiriaan Walesiin. Nykyään jälkimmäistä vaihtoehtoa pidetään todennäköisempänä.
1800-luvun lopulla alkoi koiranäyttelytoiminta, jota ilman koneistumisen myötä tarpeettomiksi käyneet koirat olisivat ehkä kuolleet sukupuuttoon. Jo tuolloin pembrokea ja cardigania kasvatettiin erillisinä rotuina, mutta niitä kuitenkin risteytettiin edelleen silloin tällöin keskenään.[2] Vasta 1920-luvulla alettiin rodusta käyttää säännöllisesti nimitystä corgi. Pembrokea ja cardigania ei kuitenkaan vieläkään pidetty erillisinä rotuina, vaan niitä risteytettiin keskenään vuoteen 1933, jolloin rodut eriytettiin toisistaan.
Pembroket olivat kuningatar Elisabet II:n suosiossa ja hän omisti niitä vuosien varrella lukuisia.
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Welsh corgien uskotaan asuneen kotiseudullaan Walesissa jo yli 3 000 vuotta sitten. Niiden esi-isät tulivat Walesiin kelttiläisten heimojen mukana – samasta kantamuodosta uskotaan mäyräkoirien syntyneen. Erään tulkinnan mukaan nimi corgi tulee kymrinkielisistä sanoista cor (suom. "kääpiö") ja gi ("koira"). Toisen teorian mukaan juurena on sana cur, jota nykyään käytetään halventavassa merkityksessä ("rakki" tai "piski"). Kolmannen teorian mukaan sana olisi esiintynyt alun perin muodossa kergie ja tarkoittaneen muinaiskeltin kielellä "koiraa".[4]
Dorgie
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elisabet II:n sisko prinsessa Margaret omisti pitkäkarvaisen kääpiömäyräkoira-uroksen nimeltä Pipkin. Vieraillessaan Elisabetin kotona se onnistui astumaan yhden hänen corgeistaan. Lopputuloksena oli seitsemän pentua, joista kuningatar piti niin paljon, että alkoi kutsua niitä dorgeiksi ja alkoi harrastaa tätä uutta "rotua". Hän risteytti Pipkiniä uudelleen muiden corgi-narttujensa kanssa jatkaakseen jalostusta.[5]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liioitellun ulkomuotonsa vuoksi rodulla esiintyy mm. mäyräkoirahalvausta ja nivelongelmia. Perinnöllisistä silmäsairauksista corgia koskettavat HC, RD, PRA ja PPM. Suomesta ei ole löytynyt vielä ainoatakaan PRA-tapausta, joskin muualla maailmassa sairaita koiria on tavattu. Muutama kaihipotilas tosin on ollut Suomessakin.
Vuodesta 2013 alkaen rodulla on ollut PEVISA-ohjelma. Jalostukseen käytettävät koirilta on tutkittava lonkka- ja kyynärdysplasia sekä silmät.
Vuosina 1996–2006 syntyneistä pembrokeista on kuvattu lonkkanivelten osalta ainoastaan 8 prosenttia, joten kovinkaan selkeiden päätelmien tekeminen ei ole mahdollista. Jatkossa asiaan jouduttaneen kuitenkin kiinnittämään entistä enemmän huomiota, sillä yli 70 prosenttia kuvaustuloksista oli ”c” tai huonompi. Erityisiin ongelmarotuihin corgi ei kuitenkaan kuulu pienen kokonsa ansiosta, koska sillä lonkkiin kohdistuva rasitus ei ole kovin suuri; rasitusta tosin lisää rodun taipumus liikalihavuuteen. Corgia onkin aiheellista liikuttaa ja pitää kunnossa lonkka- ja nivelongelmien ennalta ehkäisemiseksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen Kennelliitto. Welsh corgi pembroke. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2021. Haettu 24.4.2021.
- ↑ a b c d e Pembroke Welsh Corgi. American Kennel Club. Viitattu 10.2.2020.
- ↑ Welsh corgi pembroke. Suomen Kennelliitto, 3.3.2011. Viitattu 10.2.2020.
- ↑ Cardigan Welsh Corgi. American Kennel Club. Viitattu 10.2.2020.
- ↑ Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 499. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.