Vuorikotka
| Vuorikotka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Päiväpetolinnut Accipitriformes |
| Heimo: | Haukat Accipitridae |
| Alaheimo: | Aquilinae |
| Suku: | Kotkat Aquila |
| Laji: | fasciatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aquila fasciatus |
|
 Vuorikotkan esiintymisalue. |
|
| Katso myös | |
Vuorikotka (Aquila fasciatus) on laajalle levinnyt kotkalaji. Se sijoitettiin aiemmin pikkukotkiin, mutta molekyylitutkimusten perusteella se on siirretty kotkien sukuun.[2]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on 65–72 cm, siipien kärkiväli 150–180 cm ja paino 1,5–2,5 kg. Vuorikotka on keskikokoinen kotka, joka lennossa muistuttaa suurikokoista mehiläishaukkaa pitkine siipineen ja pyrstöineen sekä eteen työntyvine päineen. Vanhat linnut ovat usein hyvin vaaleita, vatsapuolelta kellertäviä ja selkäpuolelta harmaanruskeita. Etuselässä on usein valkea laikku. Sukupuolet ovat samanvärisiä, naaras on koirasta kookkaampi.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuorikotkia elää hyvin laajalla alueella Lounais-Euroopasta ja Luoteis-Afrikasta laikuittain aina Kiinan eteläosiin ja Indonesian kaakkoisosiin Sunda-saarille saakka. Sen populaation koko on 10 000–100 000 yksilöä. Se on enimmäkseen paikkalintu, eikä sitä ole tavattu Suomessa.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuorikotkien pesimäseutua ovat puoliautiomaat, savannit, harvapuustoiset rinteet ja ruohomaat 1 500 m:n korkeudelle, toisinaan korkeammallakin vuoristossa. Pesimäajan ulkopuolella se liikkuu myös kosteikoilla ja vesistöjen varsilla sekä muilla alavilla mailla. Se välttelee yleensä ihmisasutusta.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pari rakentaa massiivisen risupesän kallion ulkonemalle tai korkealle (10–40 m) puuhun, joskus rakennukseen. Pesä voi olla käytössä useita vuosia ja parilla on useita vaihtopesiä. Naaras munii tavallisesti kaksi, joskus yhden tai kolme munaa, joita pääasiassa naaras hautoo 37–40 päivää. Molemmat puolisot osallistuvat poikasten hoitoon, naaras aktiivisemmin. Pesästä selviää harvoin lentokykyiseksi enempää kuin yksi poikanen. Poikaset ovat lentokykyisiä 60–65 päivän ikäisinä ja emot ruokkivat niitä vielä ainakin kahdeksan viikon ajan.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuorikotkat saalistavat valtaosin keskikokoisia nisäkkäitä ja lintuja, harvemmin liskoja. Tavallisimpia saaliseläimiä ovat jänikset, rotat, gerbiilit, punapyyt, lokit, kyyhkyt ja naakat.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Cramp, Stanley (päätoim.) 1980: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. II. – Oxford University Press. Hongkong.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Aquila fasciatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Orta, J., Kirwan, G.M., Christie, D.A., Boesman, P., Marks, J.S. & Garcia, E.F.J: Bonelli's Eagle (Aquila fasciata). Teoksessa del Hoyo, J., Elliott, A., Sargatal, J., Christie, D.A. & de Juana, E. (toim.): Handbook of the Birds of the World Alive. Barcelona: Lynx Edicions, 2018. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.3.2018). (englanniksi)
- ↑ Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)