Virpapaju
| Virpapaju | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Pajukasvit Salicaceae |
| Suku: | Pajut Salix |
| Laji: | aurita |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Salix aurita |
|
| Katso myös | |
Virpapaju (Salix aurita) on pajukasvien heimoon kuuluva Euroopassa tavattava kasvilaji.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virpapaju on harittava- ja harvahaarainen pensas, joka kasvaa noin 50–250 cm korkeaksi. Sen haarat ovat hoikahkoja, ruskeanharmaita tai punaruskeita ja kaljuja. Vanhoissa haaroissa on kuoren alla selviä harjuja. Vuosikasvaimet ovat hoikkia, harvaan lyhytkarvaisia tai kaljuja. Lehtisilmut ovat 2–3 mm pitkiä, kaljuja tai karvaisia. Korvakkeet ovat isoja, munuaismaisia ja sahalaitaisia. Lehtilapa on 2,5–5 cm pitkä ja muodoltaan vastapuikea, vinokärkinen, lyhytsuippuinen tai tylppä, poimureunainen ja matalanyhäinen tai ehytlaitainen. Lehti on päältä himmeän tummanvihreä, kurttupintainen ja harvakarvainen, alta vaaleanvihreä ja tiheäkarvainen ja selvästi korkosuoninen. Virpapaju kukkii ennen lehtien puhkeamista touko-kesäkuussa. Norkkoperät ovat lyhyitä ja pienilehtisiä.[1]
Virpapaju voi risteytyä useiden pajulajien kanssa. Suomesta tunnetaan risteymiä pohjanpajun (S. lapponum), tuhkapajun (S. cinerea), raidan (S. caprea), juolukkapajun (S. myrtilloides) ja hanhenpajun (S. repens ssp. repens) kanssa.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virpapajua kasvaa lähes koko Euroopassa aivan mantereen eteläisimpiä, itäisimpiä ja pohjoisimpia osia lukuun ottamatta.[2] Suomessa virpapaju kasvaa paikoitellen hyvin yleisenä koko maassa aina Rovaniemen korkeudelle saakka. Pohjoisempana lajista on vain yksittäisiä havaintoja.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virpapaju kasvaa kosteilla paikoilla, esimerkiksi soiden korpimaisilla reunamilla, kalliosoistumissa, märillä niityillä ja rannoilla.[1]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virpapajun nuoria oksia on ainakin Ruotsissa käytetty ennen muun muassa korien ja vanteiden raaka-aineena.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 202.
- ↑ a b Den virtuella floran: Bindvide (ruotsiksi) Viitattu 25.11.2009.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki.Kasviatlas 2008: Virpapajun levinneisyys Suomessa Viitattu 25.11.2009.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasviatlas 2016: Virpapajun (Salix aurita) levinneisyys Suomessa
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Virpapaju (Salix aurita)
- Luontoportti: Virpapaju (Salix aurita)
- Valokki - Nettikasvio: Virpapaju (Salix aurita)
- ITIS: Salix aurita (englanniksi)