Vepsän kieli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vepsä
Vepsän puhuma-alue
Vepsän puhuma-alue
Oma nimi vepsän kel’
Tiedot
Alue  Venäjä (Karjala, Leningradin alue, Vologdan alue)
Virallinen kieli ei virallista asemaa
Puhujia noin 5 000 (vuonna 2009)[1]
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalainen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmä suomalais-ugrilaiset kielet
suomalais-permiläiset kielet
suomalais-volgalaiset kielet
itämerensuomalaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 -
ISO 639-2 fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet)
ISO 639-3 vep
ISO 639-3 VEP
Nina Zaitseva puhuu vepsäksi vepsän kielestä ja vepsän kielen kielikorpuksesta.
Petroskoin asukas puhuu vepsäksi.

Vepsä on uhanalainen kieli, joka kuuluu uralilaisen kielikunnan suomalais-ugrilaisiin kieliin ja sen itämerensuomalaiseen haaraan.[2] Sitä puhuvat vepsäläiset Äänisen etelä- ja länsipuolella Venäjällä. 1960-luvulla kaikki alueen perheet puhuivat vepsää, mutta 1980-luvulla sitä oppivat enää lapset, joita vepsää puhuvat isovanhemmat hoitivat.[3] Vepsän kielen päivää vietetään 20. huhtikuuta.[4]

Nykytilanne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Venäjällä eli vepsän kieltä oman ilmoituksensa mukaan osaavia ihmisiä 3 610.[5] Vuoden 2021 väestönlaskennassa sitä osasi 2 173 henkeä, joista 1 120 puhui sitä äidinkielenään. Vuoden 1989 Neuvostoliiton väestönlaskennassa äidinkielisiä puhujia oli vielä 6 231.[6] Kielen luonnollinen siirtymä on lähes kokonaan katkennut. Yksittäiset lapset saattavat oppia vepsää äidinkielenään, mutta viimeistään kouluun mennessään hekin kaksikielistyvät ja suurin osa heistä vaihtaa myöhemmin kielensä venäjään. Tämä johtuu vuonna 2008 voimaan astuneesta Venäjän koululaista, joka ei velvoita ottamaan huomioon paikallisia kieliä.[3] Vuonna 2006 tutkimusryhmän jäsenet tapasivat Koskenalan piirissä muutamia nuoria, jotka pystyivät keskustelemaan vepsäksi jossain määrin. Ryhmä ei tavannut vepsänkielisiä lapsiperheitä, eikä sellaisia edes kuultu olevan.[7]

Kieli jakautuu kolmeen murteeseen, pohjois-, keski- ja etelävepsään. Keskivepsä jakautuu edelleen useaan alamurteeseen. Murrejako käy tarkemmin ilmi seuraavasta kaaviosta:

  • pohjoisvepsä (äänisvepsä)
  • keskivepsä
    • itäinen keskivepsä
    • Ojatti
    • Šimjärvi-Päžare
    • Suda-joki
    • lounainen keskivepsä
  • etelävepsä.

Vepsän kieltä opetetaan valinnaisena aineena muutamissa peruskouluissa Venäjällä vepsäläisten asuma-alueella.[8] Karjalan tasavallassa kuukausittain ilmestyvä Kodima-lehti on kaksikielinen sisältäen sekä vepsän- että venäjänkielisiä kirjoituksia. Jonkin verran Karjalan tasavallassa lähetetään myös vepsänkielisiä radio- ja televisio-ohjelmia. Kielen julkinen käyttö on kuitenkin myös siellä varsin vähäistä.[5]

Vepsä saa Venäjän valtiolta tukea kielen kehitystyöhön Karjalan tasavallassa.[9]

Ominaispiirteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhakantaisuutensa vuoksi vepsää on nimitetty itämerensuomalaisten kielten sanskritiksi.[10] Vepsä oli saanut jo 1800-luvulla D. E. D. Europaeukselta lisäluonnehdinnan "itämerensuomen sanskriitti", jota siteerattiin toistuvasti. Ajatus vepsän kielen arkaistisuudesta perustuu siihen, että vepsän avulla suomalaistutkijat saattoivat entistä uskottavammin selittää myös oman äidinkielensä varhaista kehitystä. Myös E. A. Tunkelo, Lauri Posti, Reino Peltola ja Paavo Siro lähestyivät vepsää erityisesti nuorgrammaattisesta, äännehistoriallista kehitystä valottavasta näkökulmasta.[11]

Yksi vepsän kielen ominaispiirteistä on tavunloppuisten l-konsonanttien muuttuminen vokaaleiksi[12], esimerkiksi vepsän sanassa vaumiž, jota vastaa suomen sana valmis.

Vepsän murre-erot ovat pieniä, ja kaikki vepsän puhujat ymmärtävät toisiaan vaivatta. Pohjoisvepsässä on kuitenkin joitakin piirteitä, jotka erottavat sen toisista murteista. Sananalkuinen j on muuttunut liudentuneeksi d:ksi, esimerkiksi ďäŕv 'järvi' ja ďoob '(hän) juo'. Muualla kuin ensimmäisessä tavussa l, n ja r esiintyvät useimmiten liudentuneina, esimerkiksi poigaĺe 'pojalle'. Vokaalin i jälkeinen konsonantti on muista murteista poiketen liudentumaton yksikön ensimmäisen ja toisen persoonan imperfektin päätteessä sekä monikon partitiivin ja adessiivin päätteessä, esimerkiksi ande̮in 'annoin', ande̮id 'annoit', ĺehmid 'lehmiä' ja küńźil 'kynsillä'. Palato-alveolaarinen affrikaatta /ʧ/ on pohjoisvepsässä liudentunut, mutta muissa murteissa liudentumaton. Pohjoisvepsä on säilyttänyt pitkät vokaalit uu ja ii, esimerkiksi puu 'puu' ja hiiŕ 'hiiri', mutta yy on sen sijaan muuttunut diftongiksi yu, esimerkiksi püu 'pyy'.

Kielioppi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vepsänkielinen aapinen 1930-luvulta.

Vepsä on säilyttänyt joitain muinaiselle itämerensuomalaiselle kantakielelle ominaisia piirteitä. Vepsässä on 24 sijamuotoa, joista uusimmat ovat syntyneet postpositioiden sulautuessa edeltävään sanaan.

Vepsän aakkoset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
A a B b C c Č č D d E e
F f G g H h I i J j K k
L l M m N n O o P p R r
S s Š š Z z Ž ž T t U u
V v Ü ü Ä ä Ö ö ’

[13]

Liudentuneet konsonantit merkitään kirjakielessä kirjaimen jäljessä esiintyvällä heittomerkillä (’), esimerkiksi l’ tarkoittaa liudentunutta l-äännettä, joka ääntyy suunnilleen lj.

Astevaihtelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavurakenteesta aiheutuva astevaihtelu on kadonnut vepsän kielestä.[14][15][16] Näin sanavartalo säilyy eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta muuttumattomana eli yleensä alun perin heikolla asteella, vaikka sitä taivutettaisiin, esimerkiksi: tegen ~ tegeb, mägi ~ mäged; 'teen ~ tekee(pi)', 'mäki ~ mäet'.[17]

Vokaalisointu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vepsän kielestä on paljolti kadonnut myös vokaalisointu, mutta sitä tavataan eräistä murteista. Katoaminen johtuu mahdollisesti venäjän kielen vaikutuksesta.[18] Tavallisesti vokaalien ü, ä, ö sijasta vepsässä esiintyy jälkitavussa niiden takavokaalinen pari u, a, o, kuten esimerkeissä päiv : päivha, keng : kengata; 'päivä : päivään', 'kenkä : kengättä'.[17]

Nominien taivutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
sija yksikkö monikko
Nominatiivi nado ('nato') nadod
Genetiivi nadon nadoiden
Akkusatiivi nadon nadod
Partitiivi nadod nadoid
Translatiivi nadoks nadoikš
Abessiivi nadota nadoita
Komitatiivi nadonke nadoidenke
Inessiivi nados nadoiš
Elatiivi nadospäi nadoišpäi
Illatiivi nadoho nadoihe
Adessiivi nadol nadoil
Ablatiivi nadolpäi nadoilpäi
Allatiivi nadole nadoile
Essiivi-Instruktiivi nadon nadoin
Prolatiivi nadodme nadoidme
Approksimatiivi I nadonno nadoidenno
Approksimatiivi II nadonnoks nadoidennoks
Egressiivi nadonnopäi nadoidennopäi
Terminatiivi I mechasai mecoihesai
Terminatiivi II nadolesai nadoilesai
Terminatiivi III noressai 'nuoruudesta asti'
Aditiivi I mechapäi 'metsään päin' mecoihepäi 'metsiin päin'
Aditiivi II nadolepäi nadoilepäi

Persoonapronominit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
yksikkö monikko
Minä Mö
Sinä Tö
Hän Hö

Kieliesimerkkejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienoisevankeliumi vepsäksi: Jumal om armastanu mirud muga äjal, ka andoi ičeze üksjaižen Poigan, miše ni üks’, ken hänehe uskob, ei kadoiži, a saiži igähižen elon.

Isä meidän -rukous vepsäksi:

Meiden Tat

Meiden taivhaline Tatoi!
Olgha pühä sinun nimi.
Tulgha sinun valdkund.
Tehkaha kaik sinun tahton mödhe,
täl mal kut i taivhas.
Anda meile tämbei jogapäiväine leib.
I pästa meiden velgad,
kut mö-ki pästam meiden velgnikoiden velgad.
Ala ve meid kodvusehe,
no päzuta meid pahaspäi.
Sinun om vald
i vägi i hüvüz’ kaikeks igaks.
Amin'!

(Matvei 6: 9-13)

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vepsälle luotiin kirjakieli 1930-luvun alussa, mutta sen käyttö lopetettiin jo vuonna 1937.[19]

Vaikka puhuttuna kielenä vepsän kielen hiipumista ei ole onnistuttu viime vuosikymmeninä pysäyttämään, vepsänkieliselle kaunokirjallisuudelle ja vepsän kirjakielelle vuosikymmenet Neuvostoliiton romahduksen jälkeen ovat merkinneet myöhäistä renessanssia. Vepsänkielistä kirjallisuutta on julkaistu 1980-luvun lopulta lähtien etupäässä Karjalan tasavallassa mutta myös Suomessa ja Virossa aikakauslehdissä (erityisesti Kodima-lehdessä), monografioina ja kirjallisuusantologioissa. Suomessa vepsänkielistä kaunokirjallisuutta on kustantanut varsinkin Juminkeko-säätiö.[20] Vepsää kirjoitetaan latinalaisin aakkosin.[21]

Vepsänkielinen nykykirjallisuus on pääosin runoutta. Vanhemman polven kirjailijat ovat 1930-luvulla (kuten Rurik Lonin, Maria Abramova, Viktor Jeršov, Alevtina Andrejeva) ja 1940-luvulla (Nina Zaitseva, Nina Potaševa) syntyneitä. Nuorempaa, 1960- ja 1970-luvuilla syntynyttä sukupolvea edustavat muun muassa Nikolai Abramov (1961–2016), Mihail Bašnin, Olga Jeršova, Gulja Polivanova, Valentina Rogozina sekä äidinkieleltään venäläinen Igor Brodski (s. 1968). Vepsäläiseen kirjallisuuteen luetaan myös Vasili Pulkin (1922–1987) ja Anatoli Petuhov (s. 1934), jotka kuitenkin ovat kirjoittaneet vain venäjäksi.[22] Erityinen sija vepsän kirjakielen kehittämisessä ja viljelyssä on ollut Nina Zaitsevalla (s. 1946), joka on kääntänyt vepsäksi Uuden testamentin vuonna 2006[23] sekä julkaissut vuonna 2012 laajan eeppisen runoelman Virantanaz.[24] Ensimmäisen vepsänkielisen romaanin Kalarand julkaisi vuonna 2002 pietarilainen Igor Brodski (s. 1968).[25] Polivanova on julkaissut myös satukirjan vuonna 2019, Armaz sarnaine – heled ojaine.[26]

Vepsänkielistä kauno- ja oppikirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielitieteellistä kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Salminen, Tapani: Uralic (Finno-Ugrian) languages Helsingin yliopisto. Viitattu 24.2.2013. (englanniksi)
  2. ↑ Glottolog 4.4 - Veps glottolog.org. Viitattu 13.9.2021.
  3. ↑ a b Suomensukuisten kielten tutkija: hiipuvan kielen elvytys maksaisi vähemmän kuin jalkapallojoukkue Helsingin Sanomat. 10.2.2017. Viitattu 26.2.2017.
  4. ↑ 20. huhtikuuta on karjalan ja vepsän kirjakielen päivä- Новости - Suomalais-ugrilaiset kirjastot fin.fulr.karelia.ru. Viitattu 14.8.2024.
  5. ↑ a b Ethnologue: Veps (englanniksi) Viitattu 10.12.2013.
  6. ↑ Salminen, Esa-Jussi: Venäjän viimeisimmän väestönlaskennan korutonta kertomaa sukukansoista. Alkukoti, 2024, nro 16, s. 11–12. Sukukansojen ystävät ry.
  7. ↑ Vepsäläinen kieliyhteisö 2000-luvulla. Helsingin yliopisto. Arkistoitu 4.11.2011. Viitattu 24.2.2013.
  8. ↑ Did you know Veps is severely endangered? Endangered Languages. Viitattu 13.9.2021. (englanniksi)
  9. ↑ Официальный интернет-портал Республики Карелия gov.karelia.ru. Arkistoitu 13.9.2021. Viitattu 13.9.2021.
  10. ↑ Vepsians Fenno-Ugria. Viitattu 13.9.2021. (englanti)
  11. ↑ Grünthal, Riho: Vepsän kielioppi, s. 22. Suomalais-Ugrilainen Seura – Société Finno-Ougrienne, 2015.
  12. ↑ Grünthal, Riho (kirj.); Bakró-Nagy, Marianne; Laakso, Johanna; Skribnik, Elena (toim.).: The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 293. Oxford: Oxford University Press. (englanniksi)
  13. ↑ 17.04.2007 - Government of Karelia approved uniform Karelian language alphabet web.archive.org. 12.5.2019. Arkistoitu 12.5.2019. Viitattu 14.7.2020.
  14. ↑ Paunonen, Heikki & Rintala, Päivi: Nykysuomen rakenne ja kehitys: Näkökulmia kielen vaihteluun ja muuttumiseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1983.
  15. ↑ Nahkola, Kari: Miksi astevaihtelu fonemaattistui?. Virittäjä, 1995, 99. vsk, nro 2, s. 184. Kotikielen Seura.
  16. ↑ Helimski, Jevgeni: ”Proto-Uralic gradation: Continuation and traces”, Congressus Octavus Internationalis Fenno-Ugristarum: Jyväskylä 10.–15.8.1995. Pars I. Orationes plenariae et conspectus quinquennales, s. 184. Suomalais-Ugrilainen Seura, 1995. (englanniksi)
  17. ↑ a b Grünthal, Riho: Vepsän kielioppi, s. 27. Suomalais-Ugrilainen Seura – Société Finno-Ougrienne, 2015.
  18. ↑ Petri Kallio (kirj.); Joonas Ahola, Frog (toim.): ”The Diversification of Proto-Finnic”, Fibula, Fabula, Fact: The Viking Age in Finland, s. 162. Studia Fennica Historica 18. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  19. ↑ Muut itämerensuomalaiset kielet M.A. Castrénin seura. Viitattu 14.12.2023.
  20. ↑ Juminkeko-säätiön toiminta Juminkeko-säätiö. Arkistoitu 5.3.2013. Viitattu 5.9.2015.
  21. ↑ ScriptSource - Veps written with Latin script scriptsource.org. Viitattu 13.9.2021.
  22. ↑ Kuum öö. Soome-ugri rahvaste tänapäeva luulet, s. 11–12, 130–175. Tallinn: Kirjastuskeskus, 2006. ISBN 978-9985-9727-0-0
  23. ↑ Uz´ Zavet. Petroskoi: Biblijan kändmižen institut, 2006. ISBN 978-952-5634-06-8
  24. ↑ Nina Zaiceva: Virantanaz. Vepsläine epos. Juminkeko, 2012. ISBN 978-952-5385-64-9
  25. ↑ Igor Brodsky: Kalarand. Juminkeko, 2002. ISBN 952-5385-11-6
  26. ↑ Gulja Polivanovan uusi satukirja — ГТРК «Карелия» tv-karelia.ru. Viitattu 12.2.2020. (venäjä)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vepsän kieli.
Wikikirjastossa on aihe: Vepsän kieli
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vepsän_kieli&oldid=22725771”