Velhokala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo trooppisesta kalalajista. Suomessa elävästä kivikalasta katso kivisimppu.
Velhokala
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Simppukalat Scorpaeniformes
Heimo: Velhokalat Synanceiidae
Suku: Synanceia
Laji: verrucosa
Kaksiosainen nimi

Synanceia verrucosa
Bloch & Schneider, 1801[2]

Katso myös

  Velhokala Wikispeciesissä
  Velhokala Commonsissa

Johann Friedrich Hennigin piirros velhokalasta vuodelta 1801.

Velhokala eli kivikala (Synanceia verrucosa) on maailman myrkyllisin kala.[3]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velhokala voi kasvaa noin 40 cm pitkäksi. Suurin mitattu yksilö painoi 2,4 kiloa.[4] Se on yleisväriltään useimmiten harmaa tai ruskea, ja siinä saattaa olla punertavia tai oransseja läikkiä. Kalan pinta on epätasainen ja näyttää kiveltä.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivikaloja elää indopasifisella merialueella Punaiseltamereltä ja Itä-Afrikasta Riukiusaarille ja Australiaan asti. Niitä esiintyy useimmiten koralliriuttojen läheisyydessä.[4]

Käyttäytyminen ja myrkyllisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velhokalat saalistavat pienempiä kaloja väijyksistä.[3]

Velhokalaa pidetään myrkyllisimpänä kalalajina.[5] Velhokalalla on selässään noin 13 vahvaa piikkiä, jotka ovat yhteydessä tappavan voimakasta proteiinipohjaista hermomyrkkyä sisältäviin myrkkyrauhasiin. Jos velhokalan päälle astuu, terävät piikit lukkiutuvat pystyasentoon ja uppoavat uhriin. Piikkien juuressa oleva myrkky vapautuu piikkien kautta uhrin elimistöön. Piikkien uppoamissyvyydestä riippuen myrkky voi tappaa ihmisen jopa muutamassa tunnissa, mikäli uhri ei pääse nopeasti sairaalahoitoon. Monissa tapauksissa uhri kuitenkin hukkuu erittäin voimakkaan kivun lamaannuttamana. Vaarallisuutta tehostaa se, että velhokalaa on hyvin vaikeaa havaita sen erinomaisen naamioitumiskyvyn takia: se näyttää pohjassa aivan tavalliselta kivenmurikalta peiteltyään itsensä hiekalla ja muutettuaan väritystään ympäristönsä mukaiseksi. Pistokohdan upottaminen mahdollisimman kuumaan veteen voi auttaa, koska myrkyn proteiini hajoaa kuumuuden vaikutuksesta.[6]

Velhokalan päälle astunut jalka saattaa halvaantua täysin. Pahimmassa tapauksessa jalka saatetaan joutua amputoimaan. Myrkky aiheuttaa tunteja kestävän sietämättömän voimakkaan tuskan, halvauksen, šokin ja pistoksen saaneeseen jalkaan usein myös kuolion. Potilaan verenkiertojärjestelmä halvaantuu, minkä takia pulssi kiihtyy. Vahingoittunut raaja paisuu hyvin paljon. Henkiin jääneet uhrit ovat kärsineet hermovaurioista, jotka johtavat lihasten surkastumiseen. Myös myrkyttyneen alueen ympärillä olevat kudokset voivat alkaa tuhoutua. Hoidettuinakin kipu ja turvotus voivat jatkua kuukausia.[7]

Myrkky sisältää seoksen hemolyyttistä stonustoksiinia, proteiinipohjaista verrukotoksiinia ja kardiotoksista kardioleputiinia.

  1. Motomura, H., Matsuura, K. & Khan, M: Synanceia verrucosa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
  2. ITIS
  3. a b c Reef Stonefish, Synanceia verrucosa (Bloch & Schneider, 1801) Australianmuseum.net. Viitattu 8.8.2015. (englanniksi)
  4. a b Synanceia verrucosa Bloch & Schneider, 1801 Fishbase.net. Viitattu 8.8.2015. (englanniksi)
  5. Myrkyllisten trooppisten merenelävien aiheuttamat ongelmat Duodecimlehti 2014
  6. Kivikala eli velhokala Sukellus Bryggman. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 8.8.2015.
  7. Kivikala Sukellus Bryggman. Arkistoitu 14.4.2016. Viitattu 8.8.2015.