Tämä on lupaava artikkeli.

Veikko Tuomi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Veikko Tuomi
Veikko Tuomen yhtye 50-luvulla vas: Jaakko Malja, Matti Murto, Antero Aarre, Yrjö Honkanen ja Veikko Tuomi.
Veikko Tuomen yhtye 50-luvulla vas: Jaakko Malja, Matti Murto, Antero Aarre, Yrjö Honkanen ja Veikko Tuomi.
Henkilötiedot
Koko nimi Vieno Veikko Tuomi
Syntynyt24. maaliskuuta 1924
Kiukainen, Suomi
Kuollut11. tammikuuta 1992 (67 vuotta)
Pori, Suomi
Ammatti laulaja, säveltäjä, sanoittaja
Muusikko
Aktiivisena 1930–1980-luku
Tyylilajit iskelmä
Levy-yhtiöt Levytukku, PSO

Vieno Veikko Tuomi (24. maaliskuuta 1924 Kiukainen – 11. tammikuuta 1992 Pori) oli suomalainen muusikko, iskelmälaulaja, -säveltäjä ja -sanoittaja. Hänen lempinimensä oli ”Panelian satakieli” (Panelia oli Tuomen asuinkylä Kiukaisissa parinkymmenen vuoden ajan). Ensimmäisten vuosiensa levytykset Tuomi teki Levytukku-yhtiön Triola-levymerkille, kunnes hän siirtyi levyttämään PSO:lle.

Ura laulajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomi aloitti muusikonuransa 1930-luvulla soittamalla banjoa. Laulajanura alkoi jatkosodan viihdytyskiertueilla, mikä johti Kauko Käyhkön järjestämään koelaulutilaisuuteen. Ensilevytykseksi valittiin valssi ”Alla Espanjan taivaan” (1949). Tuomen läpimurtokappale oli vuonna 1950 levytetty tango ”Satu ruskeista silmistä”. Hyvin menestyivät myös tuon ajan tangot ”Vanhan vaahteran laulu” ja ”Kotiseutuni”. Tuomi levytti tangon ”Satu ruskeista silmistä” uudelleen ”tangokuumeen” aikana vuonna 1964. Hän teki 1970-luvulla kolme albumia Pauli Granfeltin yhtyeen kanssa; niillä oli mukana paitsi täysin uusia levytyksiä, myös uusia versioita hänen vanhoista levytyksistään, muun muassa tangosta ”Kotiseutuni” ja valssista ”Lehdetön puu”. ”Kotiseutuni”-albumi vuodelta 1975 oli Tuomen 25-vuotistaiteilijajuhlalevy. Vuonna 1953 julkaistu kappale ”Lehdetön puu” saavutti kultalevyrajan 30 000 kpl, mutta Levytukku ei jakanut siitä kultalevyä.[1]

Tehdessään äänitteitä Levytukku-yhtiölle Veikko Tuomi joutui kilpailemaan levymarkkinoilla yhtiön tuotantopäällikkönä toimineen Olavi Virran kanssa, ja ennen pitkää Virtaa alkoi kismittää Tuomen menestys. Erityisesti Virtaa harmitti Tuomen vuonna 1955 levyttämän ”Mustalaisviulu”-tangon nousu levymyyntilistojen kärkeen. Vuonna 1958 Virta ehdotti Tuomelle, että kumpikin levyttäisi tuolloin suositun sävelmän elokuvasta Kwai-joen silta, minkä jälkeen seurattaisiin kummankin version myyntiä. Loppujen lopuksi sekä Virran että Tuomen levytykset eivät löytäneet ostajia; suurelta osin syynä oli levytysten kehno toteutus. Virran edesottamuksia jo pitempään seuranneelle Levytukun omistajalle Niilo Saarikolle tämä oli viimeinen pisara ja niinpä hän antoi Virralle potkut. Saarikko katsoi ilmeisesti myös Tuomen siinä määrin syypääksi syntyneeseen sotkuun, että hän näytti tällekin ovea.[2] Veikko Tuomi muisteli itse myöhemmin: "Ola oli kiva kaveri, mutta siitä hän ei pitänyt, että minun levyni menestyivät."[3]

Tammikuussa 1961 tallennettu ”Sabina”-tango ja maaliskuussa 1962 levytetty ”Musta ruusu” loivat pohjaa kaikkien aikojen suomalaiselle tangovillitykselle. Samalla satakuntalaisesta Tuomesta tuli kansallinen kuuluisuus, jota yhtäkkiä alettiin tilata keikoille ympäri Suomea. ”Sabinaan” liittyy erikoinen yksityiskohta: kappale haukuttiin maan rakoon television tuoreessa Levyraati-ohjelmassa, ja se sai ohjelman lyhyen historian huonoimmat pisteet. Heti ohjelman esittämisen jälkeen levyn myynti räjähti nousuun, ja ”Sabina” pysyi iskelmälistoilla peräti vuoden ajan, kauemmin kuin yksikään kappale ennen sitä. Tuomen tuonaikaisiin menestyslevyihin kuului myös valssi ”Erämaajärven mökki” vuodelta 1965 ja yhtenä viimeisimmistä valssi ”Muistoja Karpaateilta” vuodelta 1978. Viimeiset levytyksensä Veikko Tuomi teki Veikko Ahvenaisen yhtyeen kanssa – kyseessä oli kaksi Ahvenaisen sävellystä – vuonna 1979, jolloin perinteisen tanssimusiikin suosio oli hiipumassa. Vielä 1980-luvun lopulla Tuomi haaveili Seinäjoen tangomarkkinoiden saavuttaman suosion siivittämänä paluusta esiintymislavoille ja mahdollisesti levytysstudioonkin, mutta tällöin hän joutui jo toteamaan ajan ja ikävuosien tehneen hänen kohdallaan tehtävänsä.[4] Tuomelle kertyi 30 vuoden aikana kaikkiaan 224 levytystä, joukossa muutamia uusia tulkintoja hänen uransa alkuvuosien levytyksistä.[5]

Keväällä 1974 Tuomi teki harmonikansoittaja Esko Könösen kanssa kolme viikkoa kestäneen kiertueen Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Kiertueelle osui Tuomen 50-vuotispäivä ja sen aikana Tuomi ja Könönen tapasivat sattumalta samaan aikaan Floridassa esiintymässä olleet Kauko Käyhkön ja tämän puolison Eini Kotirannan.[6] Uuden Amerikan-kiertueen Tuomi ja Könönen tekivät Montrealin olympialaisten aikaan kesällä 1976.[7] Kesällä 1975 Tuomi järjesti 25-vuotistaiteilijajuhlakiertueen esiintyen eri puolilla Suomea sijainneissa tanssipaikoissa harmonikansoittaja Erkki Frimanin kanssa.[8] Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke 1985[9].

Tuomi sai esiintyä myös omalla lavallaan: hän omisti pitkään Valtatie Kakkonen -nimisen tanssipaikan Harjavallassa. Tuomi kuoli sairauskohtaukseen Porissa 11. tammikuuta 1992.[10] Hänet on haudattu Ulvilan keskiaikaisen kirkon vieressä sijaitsevalle hautausmaalle. Tapio Niemen kirjoittama elämäkerta Veikko Tuomen tarina ilmestyi vuonna 2005.[11]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Veikko Tuomi (Scandia) (1958)
  • Veikko Tuomi (Triola) (1958)
  • Lemmen trubaduuri (1958)
  • Veikko Tuomi (PSO) (1963)
  • Sulle kauneimmat lauluni laulan (PSO) (1968)
  • Kotiseutuni (PSO) (1975)
  • Eri esittäjiä: 16 tähteä – 16 iskelmää (Finndisc) (1975)
  • Soittajan kaipuu (PSO) (1977)
  • Elä elämäsi hymyillen (PSO) (1978)
  • Sävelkansio (1979)
  • Unohtumattomat (1992)
  • 20 suosikkia − Musta ruusu (2000)
  • Veikko Tuomi (2005)
  • Rantalavan laulu (2006)
  • Lempilauluni (2009)
  • Tähtisarja: 30 suosikkia (2013)

Ensimmäisen kvartetin kokoonpano

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säestys-kvartetin kokoonpano

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Niemi 2005, s. 118
  2. ↑ Niemi 2005, s. 190.
  3. ↑ Lasse Erola: Olavi Virta ja hänen maailmansa, s. 106. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005. ISBN 951-20-6914-8.
  4. ↑ Niemi 2005, s. 278–279.
  5. ↑ Niemi 2005, s. 281.
  6. ↑ Niemi 2005, s. 264–266.
  7. ↑ Niemi 2005, s. 269.
  8. ↑ Niemi 2005, s. 268.
  9. ↑ 82 ylimääräistä taiteilijaeläkettä. Helsingin Sanomat, 2.8.1985, s. 20. Näköislehti (maksullinen).
  10. ↑ Veikko Tuomi (Arkistoitu – Internet Archive) HS.fi Muistot
  11. ↑ Veikko Tuomen tarina Mediapinta Oy. Viitattu 8.7.2014.
  12. ↑ a b c d Niemi 2005, s. 110
  13. ↑ a b c Niemi 2005, s. 208

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Veikko_Tuomi&oldid=22817030”