Valtion itsenäisyyshistorialautakunta
Valtion itsenäisyyshistorialautakunta oli vuosina 1937–1946 toiminut asiantuntijalautakunta, joka jakoi apurahoja Suomen itsenäisyyshistoriaa käsitteleviin tutkimuksiin. Cajanderin III hallituksen aloitteesta eduskunta myönsi vuonna 1937 Suomen 20-vuotisen itsenäisyyden juhlistamiseksi kaksi miljoonaa markkaa sellaisiin tutkimuksiin ja julkaisuihin, jotka ”pätevästi valaisevat itsenäisyytemme esihistoriaa, itsenäisyytemme saavuttamista ja sen vastaista lujittamista”. Valtioneuvosto asetti 16. joulukuuta 1937 rahoituksen jakamisesta päättämään itsenäisyyshistorialautakunnan, jonka puheenjohtajaksi tuli historian professori A. R. Cederberg ja muiksi jäseniksi professori Gunnar Landtman, rehtori Yrjö Ruutu, kenraaliluutnantti Aarne Sihvo ja päätoimittaja Artturi Leinonen. Cederbergin on arveltu olleen koko hankkeen alkuperäinen isä.
Itsenäisyyshistorialautakunnan oli tarkoitus rahoittaa Suomen valtiollista historiaa käsittelevän viisiosaisen yleisesityksen laatiminen, mutta teosta ei saatu koskaan kirjoitettua, osin maailmansodan puhkeamisen vuoksi. Päähankkeesta toteutui vain lähdemateriaalin keruu, joukko bibliografioita ja Cederbergin vuonna 1943 oppikirjaksi kirjoittama teos Suomen uusinta historiaa 1898–1942. Lautakunta jakoi apurahoja useisiin erityistutkimuksiin, joita olivat muun muassa Eino Parmasen sortovuosien vastarintaa kuvannut neliosainen Taistelujen kirja (1936–1941), Aaro Pakaslahden Suomen itsenäisyyden tunnustaminen (1937), Rafael Erichin Suomen oikeusasema (1938), Eero Kuussaaren Heimosodat 1918–1922 (1939), Akseli Routavaaran tutkimus Suomen sanomalehdistöstä sortovuosina, Erkki Räikkösen elämäkerralliset tutkimukset P. E. Svinhufvudista, Y. K. Laineen kolmiosainen Suomen poliittisen työväenliikkeen historia (1945–1946) sekä Juhani Paasivirran kaksiosainen Suomen itsenäisyyskysymys 1917 (1947–1949). Lisäksi itsenäisyyshistorialautakunta järjesti syksyllä 1940 kirjoituskilpailun ”keinoista itsenäisyyden vastaiseksi turvaamiseksi”, mutta vastausten heikon tason vuoksi ensimmäinen ja toinen palkinto jätettiin jakamatta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Osmo Jussila: Nationalismi ja vallankumous venäläis-suomalaisissa suhteissa 1899–1914, s. 259–260. Historiallisia tutkimuksia 110. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki 1979.
- Valtion itsenäisyyshistorialautakunta (Arkistoitu – Internet Archive) Kansallisarkisto