Vala
Vala on nykyisin tavallisesti oikeuden tai muun viranomaisen edessä Jumalaan vedoten annettava määrämuotoinen sitoumus, vrt. juhlallinen vakuutus.[1] Vala on riitti, jossa yksilö sitoutuu joihinkin tiettyihin velvoitteisiin. Valan vannovan henkilön asema muuttuu normaalia oikeudellista sopimusta syvemmällä tavalla.
Valan vannoja kutsuu yleensä todistajaksi yhden tai useamman yliluonnollisen olennon, jolle lupaa toteuttaa jotakin. Riippuen valan kaavasta kyseessä voi olla joko loitsu tai rukous. Antiikin kirjallisuudesta tunnetut valat ovat useimmiten luonteeltaan loitsuja: niissä pyydetään jumalilta siunausta uskolliselle yksilölle ja kirousta hyväksyjälle. Valan vannomiseen saattoi liittyä myös uhritoimitus.[2]
Kristillisessä perinteessä valan loitsumaisuutta on pyritty vähentämään muun muassa lopettamalla kirouksen sijasta yleisluonteiseen rukoukseen: ”– – missä minua Jumala auttakoon”. Muodossa ”– – niin totta kuin minua Jumala auttakoon” kyseessä on jo loitsu, jossa pyydetään ehdollisesti Jumalalta apua valansa pitävälle. Valan vannoja saattaa ainakin epäillä, että valan rikkominen vaarantaisi pelastumisen kuoleman jälkeen. Tiukka Vuorisaarnan tulkinta kieltää valan vannomisen, minkä vuoksi hyvin uskonnollismieliset henkilöt saattavat antaa sen sijaan vakuutuksen. Sama koskee myös niitä, joiden vakaumusta Jumalaan vetoaminen loukkaa. Tämän vuoksi laki salliikin aina vakuutuksen antamisen valan vannomisen sijasta.
Valoja on vannottu myös uskonnottomissa kulttuureissa, esimerkiksi Neuvostoliitossa. Tällöin niiden kohteena on yksilön oma kunnia ja omatunto. Tällaisessa vakuutuksessa tavoitteena on, että yksilö liittää mielessään oman itsekunnioituksensa valan täyttämiseen. Erityisesti kunniaa korostavissa kulttuureissa vala saattaakin nousta tärkeämmäksi kuin pelkkä laki.
Nyky-yhteiskunnassa on hyvin harvinaista, että yksityisoikeudelliset sopimukset ottaisivat valan muodon. Sen sijaan vala on vielä elävä instituutio useilla julkisoikeuden aloilla. Muun muassa Suomessa varusmiehet vannovat valan, jonka mukaan he palvelevat isänmaata lain ja hyvien tapojen vaatimusten mukaisesti. Todistajat vannovat valan, jonka mukaan he todistavat totuudenmukaisesti. Useilla ammattikunnilla, kuten lääkäreillä, opettajilla ja poliiseilla, on käytössään eettinen vala. Vala voi olla vapaaehtoinen tai pakollinen.[3][4]
Kristinuskossa myös konfirmaatio ja avioliitto ovat eräänlaisia valoja.[5] Näissä valan vannominen tapahtuu vastaamalla myöntävästi papin kysymykseen: ”Tahdotko sinä, N.N., – –?”
Eräät yhdistykset, muun muassa vapaamuurarit, ja monet opiskelijayhteisöt (mm. teekkarien killat) ottavat jäseniltään valan, joka voi olla luonteeltaan joko vakava tai humoristinen.
Valapatto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valansa rikkojaa kutsutaan valapatoksi. Valapattoutta on monissa kulttuureissa pidetty yhtenä alhaisimmista teoista, mihin ihminen voi syyllistyä. Valan väitetään sitovan omaatuntoa siten, että valapaton omatuntoa soimaa kovasti, ja hän tuntee itsensä likaiseksi ja alhaiseksi, vaikka vala olisi vannottu vastoin omaa tahtoa tai vastoin nykyisiä mielipiteitä. Ajatellaan, että ihmisen täytyy toimia jopa vastoin mielipiteitään, jos hänen valansa käskee toisin. Vala on siis käsitetty mielipiteitäkin vahvemmaksi ihmisen toiminnan määrittäjäksi. Uskotaan usein, että jos vala on vannottu jumalten tai jumalan nimeen, ja sitten rikottu, jumala tai jumalat vihastuvat ja kostavat julmasti.[6]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arkhimedeen vala
- Comeniuksen vala
- Hippokrateen vala
- Lääkärinvala
- Puhdistusvala
- Puhtaantunnonvala
- Sotilasvala
- Todistajanvala
- Valapaton viiva
- Verivala
- Virkavala
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
- ↑ Esimerkiksi fetiaalipappien vala rauhaa solmittaessa, jota käsittelee Titus Livius Andronicus teoksessaan Ad Urbe condita, 1.24.3–9.
- ↑ Comeniuksen vala eli opettajan vala OAJ. Viitattu 28.6.2020.
- ↑ Poliisin eettinen vala Poliisi. Viitattu 28.6.2020.
- ↑ Oulun ev.-lut. seurakunnat Kirkolliset toimitukset. Viitattu 18.12.2007. Viite kuvaa avioliittoa "pyhänä aviovalana". Holtti, V. (1999) Johannes Kastaja – rippikoulun uudistaja[vanhentunut linkki]. Valoa ristiltä 2/1999. Viite puhuu konfirmaatiosta lupauksena.
- ↑ Esimerkiksi Sananl. 6:16–19. tai Olaus Petrin tuomarinohjeet: ”--ja peljättävä on, että monta väärää valaa tehdään, joilla Jumalaa suuresti vihoitetaan, jota tuomarin pitää estää”, ”-- ja niin on parempi, että Jumalan viha tulee siten vähemmäksi, että yksi on väärin vannonut, kuin että moni vannoisi väärin.”
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mäntysalo, Jori: Valoista ja vakuutuksista Vapaa-ajattelija 2017, nro 3. 10.10.2017.
- Poliisien eettinen vala
| ||||||||||
