Urpo Lahtinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urpo Lahtinen vuonna 1966 Keimolan moottoriradalla.

Urpo Juhani Lahtinen (22. huhtikuuta 1931 Helsinki – 15. lokakuuta 1994 Tampere) oli suomalainen liikemies ja aikakauslehtikustantaja. Urpo Lahtisen tunnetuin julkaisu oli vuonna 1959 perustettu Hymy-lehti. Hän nimesi lehden vaimonsa Hymy Lahtisen mukaan.

Urpo Lahtinen oli lähtökohdiltaan paljasjalkainen "Stadin kundi". Perheen isä kaatui talvisodassa ja Urpo vietti nuoruutensa äitinsä kanssa erittäin vaatimattomissa oloissa pienessä helsinkiläisessä kerrostaloyksiössä. Kesällä 1951 Lahtinen tapasi Hymy Jokisen eräissä iltamissa Karhulassa ja he avioituivat vielä saman vuoden joulukuussa.[1]

Urpo Lahtinen aloitti journalistin uransa 1952 kirjoittamalla Eteenpäin-lehteen Kotkassa. Vuonna 1955 Lahtinen muutti Tampereelle saatuaan toimittajan paikan Kansan Lehdestä, johon hänet pestasi silloinen päätoimittaja, juuri maanpaosta Ruotsista palannut Arvo Poika Tuominen. Vuonna 1957 hän aloitti ilmaisen Tamperelainen-lehden julkaisemisen, jonka bisnesidean hän oli saanut matkallaan Hollannissa. Tamperelaisen toimitus sijaitsi aluksi Stockmannin talon pienessä ullakkokamarissa Hämeenkadun varrella. Lehteä julkaisi Lahtisen oma yhtiö nimeltä Lehtimiehet. Tamperelainen-lehteä toimitettiin kaikkiin tamperelaisiin koteihin. Lehtimiehet-yhtiön julkaisemia aikakauslehtiä olivat Hymyn ohella mm. Alibi, Nykyposti, Suosikki, Tekniikan Maailma ja Vauhdin Maailma, miestenlehdet King, Jallu, Ratto ja Kalle, sekä lastenlehdet Maailman vahvin Nalle ja Pellefantti.[2]

Liiketoimillaan Lahtinen keräsi suuren omaisuuden, jonka hän sijoitti taiteeseen. Vuonna 1976 hän rakennutti asunnokseen ja Lehtimiehet-yhtiön edustustilaksi ison huvilan Näsijärven rannalle Ylöjärven Siivikkalaan. Villa Urpoksi ristitty huvila oli aikansa kiistellyimpiä kohteita. Sen suunnittelivat arkkitehdit Eero Saari ja Pentti Tanhua.[3] Taloa pidettiin mauttoman yliampuvana, mutta talon isäntä ei mitään arkista rakennusta ollut halunnutkaan. Villa Urpo on monin tavoin kokeellinen. Sen ulkoseiniin käytetyt graniittilohkareet muotoiltiin paikan päällä. Lahtinen halusi huomioida myös ympäristön, siksi talossa kaytettiin suomalaisia materiaaleja: kiveä, tiiltä ja mäntyä. Tontilla ollut täysikasvuinen puusto suojattiin huolella rakentamisen ajaksi. Kolmikerroksisen talon kokonaispinta-ala on 795,5 neliömetriä. [4]

Urpo Lahtisen harrastuksiin kuului 1960- ja 1970-luvulla myös autourheilu, ja hän osallistui muun muassa Eläintarhan ajoihin ja Jyväskylän Suurajoihin sekä kilpaili Keimolan moottoriradalla. Hän omisti useita kilpa-autoja, joiden joukossa oli Mercedes-Benz Waxenberger. Niitä rakennettiin vain kolme, ja Lahtiselle kuulunut on ainoa nykypäiviin säilynyt.[5]

Hymy ja Urpo Lahtinen muuttivat erilleen vuonna 1972, mutta virallisesti he erosivat vasta vuonna 1991. Jo vaikeasti sairas Urpo Lahtinen avioitui vain pari viikkoa avioeron tultua voimaan Maija-Liisa Tynellin kanssa Kalastajatorpalla. Näihin aikoihin Urpo Lahtinen sai aivoinfarktin lomamatkallaan Espanjassa. Lahtisten yhteisen tuttavan mukaan Maija-Liisa sai autetuksi Urpon lopullisesti eroon alkoholista.[1]

Lahtisen viimeisiä vuosia varjosti alkoholismin myötä heikentynyt terveys. Lahtisen yhtiö Lehtimiehet myytiin Yhtyneet Kuvalehdet -yhtiölle n. 300 miljoonasta markasta 1980-luvun lopussa. Urpo Lahtisen perukirjassa omaisuuden arvo oli 108 miljoonaa markkaa. Urpo Lahtisen omaisuudesta on kiistelty eri oikeusasteissa vuosikausia Lahtisen viimeisen vaimon Maija-Liisa Lahtisen ja Urpo Lahtisen muiden perillisten välillä.

Lahtisen taidekokoelman ja Villa Urpon omistaa 1991 perustettu Urpo ja Maija Lahtisen säätiö (vuodesta 2008 eteenpäin Urpo Lahtisen säätiö). Kokoelmassa on noin 500 teosta, esimerkiksi monien kotimaisten taiteilijoiden, Marc Chagallin ja Lahtiselle läheisten espanjalaisten taiteilijoiden kuten Salvador Dalín töitä. Taidemuseo avattiin 1995. Säätiön mentyä konkurssiin konkurssipesälle siirtyneen Villa Urpon lunasti taideteoksineen itselleen kesäkuussa 2008 Urpo Lahtisen poika Jeppe Lahtinen.[6]

Lahtisen elämästä tehtiin Hymyä!-niminen televisiosarja (2022 C More -suoratoistopalvelu). 1970-luvulle sijoittuvassa sarjassa Urpo Lahtista esittää Aku Hirviniemi.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Jokinen, Juha Veli: Lehti-imperiumin luojaparin värikäs rakkaus. Iltalehti 3.11.2017, Viikonvaihde, s. 8–9. Alma Media.
  2. ↑ Pitko, Matti: Hymynmaan äiti Hymy lahtinen on kuollut. Aamulehti 1.11.2017, s. B10. Alma Media.
  3. ↑ Villa urpon kotisivut. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 13.8.2013.
  4. ↑ Kovanen, Erika: Lehtikeisarin linnassa. Muoto Helmi, maaliskuu 2004, s. 53–61.
  5. ↑ Jokinen, Juha Veli: Lehti-imperiumin luojaparin värikäs elämä. Iltalehti 3.11.2017, Viikonvaihde s. 8–9. Alma Media.
    Suutarinen, Leila (toim.): Vehoniemeläinen 8/1990, s. 10–11. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö.
  6. ↑ Palm, Eeva: Jeppe Lahtinen lunasti Villa Urpon. Helsingin Sanomat 13.6.2008, s. C 2.
  7. ↑ Urpo Lahtisen elämästä tehdään sarja – lehtikeisaria esittää Aku Hirviniemi Ilta-Sanomat. 26.2.2021. Viitattu 26.2.2021.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alftan, Maija: Lehtikeisarin iloton talo tulvii taidetta. Helsingin Sanomat, 25.11.2006, s. C 1.
  • Hämäläinen, Jyrki: Lehtikeisari: Urpo Lahtisen orjantappurakruunu. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19339-2
  • Kalemaa, Kalevi: Hymyn maa: Kertomus Urpo Lahtisesta ja Lehtimiehistä. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 978-951-31-3024-4
  • Lepokorpi, Erkki: Sanoivat Urpon sammuneen. Jyväskylä: Gummerus, 1983. ISBN 951-20-2498-5
  • Vesikansa, Jyrki: ”Lahtinen, Urpo (1931–1994)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 687–689. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Urpo_Lahtinen&oldid=22665060”