U.D.O.

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
U.D.O.
U.D.O. esiintymässä Wacken Open Air -festivaalissa vuonna 2018.
U.D.O. esiintymässä Wacken Open Air -festivaalissa vuonna 2018.
Tiedot
Toiminnassa 1987–1991
1996–
Tyylilaji heavy metal
Kotipaikka Saksa Solingen, Saksa
Laulukieli englanti
Jäsenet

Udo Dirkschneider, laulu
Sven Dirkschneider, rummut
Andrei Smirnov, soolokitara
Dee Dammers, soolokitara
Tilen Hudrap, basso

Entiset jäsenet

Igor Gianola, soolokitara (1999–2012)
Jurgen Graf, soolokitara (1997–1999)
Frank Fricke, soolokitara (1991–1992)
Andy Susemihl, soolokitara (1987–1990, 1991)
Wolla Bohm, soolokitara (1990)
Bill Hudson, soolokitara (2017-2018)
Kasperi Heikkinen, soolokitara (2013-2017)
Stefan Kaufmann, soolokitara (1996–2012)
Stefan Schwarzmann, rummut (1988–1991, 1996–1999)
Lorenzo Milani, rummut (2000–2004)
Francesco Jovino, rummut (2005–2015)
Dieter Rubach, bassokitara (1987–1989)
Thomas Smuszynski, bassokitara (1989–1991)
Fitty Wienhold, bassokitara (1996–2018)
Levy-yhtiö

AFM Records
Breaker Records
GUN Records
RCA Records

Aiheesta muualla
Kotisivut

U.D.O. on Udo Dirkschneiderin vuonna 1987 perustama saksalainen heavy metal -yhtye. U.D.O. oli toiminnassa vuoteen 1992 saakka, kunnes Dirkschneider palasi laulajaksi Accept-yhtyeeseen. Acceptin hajottua toisen kerran, Dirkschneider kokosi U.D.O:n uudelleen vuonna 1996.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen alkuvuodet (1987–1992)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Udo Dirkschneider perusti U.D.O.-yhtyeen lähdettyään Acceptista vuonna 1987. Accept luovutti ensimmäistä sooloalbumia varten materiaalia, jonka U.D.O. julkaisi vuonna 1987 nimellä Animal House.[1][2] Debyyttialbumia seurasi lämmittelykiertue Guns N’ Rosesin kanssa Yhdysvalloissa[3].

U.D.O:n ensimmäisessä kokoonpanossa soittivat Warlockissa soittaneet kitaristi Peter Szigeti ja basisti Frank Rittel sekä heidän tuttavansa rumpali Thomas Franke. Toiseksi kitaristiksi valittiin Sinnerin entinen kitaristi Mathias Dieth,[4] josta tuli yhtyeen ykköskitaristi.[5]

Ensimmäisinä vuosina miehistössä tapahtui useita muutoksia. Yhtyeen toiseen levyyn mennessä Szigeti, Rittel ja Franke irtisanottiin ja korvattiin kitaristi Andy Susemihlilla, basisti Thomas Smuszynskilla ja rumpali Stefan Schwarzmannilla.

Toinen levy Mean Machine ilmestyi tammikuussa 1989 ja yhtye markkinoi sitä kiertämällä Eurooppaa Ozzy Osbournen kanssa[3]. Kolmas levy Faceless World ilmestyi vuonna 1990.[6] Susemihl lähti yhtyeestä ennen Faceless Worldin nauhoituksia ja hänet korvattiin kitaristi Wolla Böhmillä. Tällä kokoonpanolla tehtiin vuonna 1991 ilmestynyt neljäs levy, Timebomb.[2]

Kitaristi Mathias Dieth oli Dirkschneiderin lisäksi ainoa jäsen, joka oli yhtyeessä[6] vuoteen 1992, jolloin yhtye jäi tauolle muutamaksi vuodeksi Dirkschneiderin palatessa Acceptiin.[7]

Toinen kausi (1996–2004)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
U.D.O:n konsertti toukokuussa 2004 Nürnberg Hirschissa.

Yhtye aktivoitui jälleen 1996. Aikaisemmasta kokoonpanosta yhtyeeseen tulivat Dirkschneiderin lisäksi kitaristi Mathias Dieth ja rumpali Stefan Schwarzmann. Dirkschneider pyysi yhtyeeseen toiseksi kitaristiksi Acceptin entisen rumpalin Stefan Kaufmannin ja sekä basisti Michael Vossin. Tällä kokoonpanolla he osallistuvat Judas Priest -tribuuttilevyn Legends of Metalin tekemiseen[2]. Tämän jälkeen vain Schwarzmann ja Kaufmann[8] jäivät yhtyeeseen ja vuoden 1997 Solid-levyllä yhtyeessä soittavat uusina jäseninä Bullet yhtyeestä tutut kitaristi Jürgen Graf ja basisti Fitty Wienhold.[2][7] Stefan Kaufmannista ja Fitty Wienholdista muodostui yhtyeen perusta Dirkschneiderin rinnalle vuosikymmeniksi[3].

Yhtye julkaisi nopesti kaksi uutta levyä: No Limits ilmestyi 1998 ja vain vuotta myöhemmin julkaistiin levy Holy.[2] Levyjen välissä tapahtui jälleen jäsenistön vaihdoksia. Schwarzmann jätti yhtyeen No Limitsin jälkeen[9], hänet korvasi Lorenzo Milani. Kitaristi Jürgen Graft erotettiin päihdeongelman vuoksi[5] ja hänen tilalleen yhtyeeseen tuli Igor Gianola[6].

Vuoden 2002 ilmestyneessä Man and Machine -levyllä kappaleessa ”Dancing with an Angel” Dirkschneider esittää duetton Warlockin laulaja Doro Peschin kanssa[2]. Pari vuotta myöhemmin yhtye teki levyn Thunderball (2004).[6]

Kolmas kausi (2005–2015)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 2005 Udo Dirkschneider esiintyi Acceptin kanssa festivaaleilla eri puolella Eurooppaa.[10]

Udo Dirkschneider Wacken Open Air 2015

Yhtyeen kymmenes levy, Mission No. X, ilmestyi vuonna syksyllä 2005. Levy oli ensimmäinen levy, jossa rumpalina on Francesco Jovino. Mission No. X levystä alkoi aikakausi, jossa yhtyeen jäsenistössä ei tapahtunut muutoksia kahdeksaan vuoteen. Yhtye julkaisi tällä kokoonpanolla vielä kolme levyä: Mastercutor (2007), Dominator (2009) ja Rev-Raptor (2011).[2][6]

Vuonna 2012 U.D.O:n juhlakeikalla Wacken Open Airissa vieraili yhtyeen entisiä jäseniä, sekä muusikot Mr. Lordi ja Doro Pesch.[11][12]

Vuosi Rev-Raptorin julkaisun jälkeen kitaristi Stefan Kaufmann jätti yhtyeen terveydellisistä syistä. Hänet korvattiin Andrei Smirnovilla, jonka kanssa yhtye teki seuraavan levynsä, Steelhammerin, vuonna 2013.[2] Ennen levyttämistä kitaristi Igor Gianola lähti yhtyeestä, ja hänet korvattiin suomalaisella Kasperi Heikkisellä vuonna 2013. Heikkinen liittyi yhtyeeseen vasta kun levy oli nauhoitettu.[13] Yhtyeen viidestoista levy, Decadent, julkaistiin vuoden 2015 alussa.[2]

Back to the Roots -kiertue ja U.D.O:n paluu (2016–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2016 Dirkschneider aloitti Back to the Roots -kiertueen, jossa yhtye soitti ainoastaan vanhoja Acceptin kappaleita. Alun perin yhtyeellä oli tarkoitus soittaa vain 10–15 keikkaa mutta koska yleisö piti näkemästään, kiertue sai jatkoa.[14] Kiertue kesti yli 2 vuotta ja siitä julkaistiin tuplalivealbumi, Back to the Roots: Accepted, vuonna 2017. Kiertueen jälkeen Dirkschneider ei enää aio esittää U.D.O:n kanssa Acceptin kappaleita.[15][16]

Vuosien 2015 ja 2018 välillä yhtyeessä oli useita miehistönvaihdoksia: Francesco Jovinon jättäessä yhtyeen vuonna 2015, hänen tilalleen yhtyeen rumpaliksi valittiin Dirkschneiderin tuolloin 21-vuotias poika Sven Dirkschneider.[17] Kasperi Heikkisen lähdettyä yhtyeestä, hänen tilalleen valittiin brasilialainen Bill Hudson maaliskuussa 2017[18]. Hudson erotettiin yhtyeestä vain vuotta myöhemmin ja hänet korvasi vuoden 2018 kesällä tilapäisesti kiertueiden ajaksi yhtyeen aikaisempi kitaristi Stefan Kaufmann[19][20].

Udo Dirkschneider ja kitaristi Andrei Smirnov Wacken Open Air 2015

Samana syksynä basisti Fitty Wienhold jätti yhtyeen 22 vuoden jälkeen. Vaikka hän lopetti soittamisen yhtyeessä, hän lupasi olla yhtyeen apuna tarvittaessa laulunkirjoittajana ja neuvonantajana.[21]

Vuonna 2018 yhtye lopetti Back to the Roots -kiertueen ja julkaisi levyn Steelfactory 31.8.2018.[2][22] Lokakuussa U.D.O. ilmoitti, että yhtyeen uudet jäsenet ovat kitaristi Dee Dammers ja basisti Tilen Hudrap[23].

Joulukuussa 2022 basisti Tilen Hudrap ilmoitti jättävänsä yhtyeen.[24]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: U.D.O:n diskografia

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Edgor Klüsener: Udo '87: A man goes his way, or: What's happening with... Accept. Metal Hammer, 6/87.
  2. ↑ a b c d e f g h i j U.D.O. | Biography & History AllMusic. Viitattu 6.1.2019. (englanti)
  3. ↑ a b c Lauri Ylitalo: Vaatimaton legenda – haastattelussa Udo Dirkschneider Inferno.fi. Viitattu 6.1.2019.
  4. ↑ Juho Juntunen: UDO Mä oon, mikä oon. Soundi, 3/88 s. 60.
  5. ↑ a b U.D.O. INTERVIEW - METALKINGS.COM metalkings.com. Arkistoitu 7.1.2019. Viitattu 7.1.2019.
  6. ↑ a b c d e U.D.O. - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives www.metal-archives.com. Viitattu 6.1.2019.
  7. ↑ a b Vesa Siltanen: U.D.O.-basisti lähtee yhtyeestä 22 vuoden palveluksen jälkeen Inferno.fi. Viitattu 5.1.2019.
  8. ↑ Stefan Kaufmann (Accept)- Musician Profile www.spirit-of-metal.com. Arkistoitu 13.4.2019. Viitattu 5.1.2019.
  9. ↑ Metal-Rules.com: Stefan Schwarzmann of Helloween www.stefanschwarzmann.com. Viitattu 6.1.2019.
  10. ↑ Kasarihevin juhlaa ts.fi. 19.7.2005. Arkistoitu 7.1.2019. Viitattu 6.1.2019.
  11. ↑ bravewords.com: DORO Performs With U.D.O. At Wacken Open Air 2012; Pro-Shot Footage Available bravewords.com. Viitattu 19.7.2019. (englanniksi)
  12. ↑ bravewords.com: Wacken Open Air 2012 - Reign In Mud bravewords.com. Viitattu 19.7.2019. (englanniksi)
  13. ↑ Suomalainen Kasperi Heikkinen U.D.O.-kitaristiksi | AudioVideo.fi audiovideo.fi. Arkistoitu 4.1.2019. Viitattu 6.1.2019.
  14. ↑ Juri Vuortama: Accept-legenda Dirkschneider IS:lle Tuskassa: Homma vähän räjähti Ilta-Sanomat. 2.7.2017. Viitattu 7.1.2019.
  15. ↑ Dirkschneider – “Back To The Roots Tour 2016″ | Pragokoncert Bohemia pragokoncert.com. Viitattu 6.1.2019. (englanti)
  16. ↑ (Udo) Dirkschneider announces 2018 tour of Accept material BrooklynVegan. Viitattu 6.1.2019. (englanti)
  17. ↑ Accept-Udo valitsi rumpaliksi varmasti tutun miehen – Mesta.net mesta.net. Viitattu 6.1.2019.
  18. ↑ Ville Krannila: Bill Hudson uudeksi U.D.O./Dirkschneider-kitaristiksi Metalliluola. 1.4.2017. Viitattu 6.1.2019.
  19. ↑ Olivier: Udo Dirkschneider explains departure of guitarist Bill Hudson from Dirkschneider and U.D.O. – Sleaze Roxx sleazeroxx.com. Viitattu 6.1.2019. (englanti)
  20. ↑ Blabbermouth: UDO DIRKSCHNEIDER Was 'Lucky' To Find New U.D.O. Guitarist DEE DAMMERS BLABBERMOUTH.NET. 17.12.2018. Viitattu 6.1.2019. (englanti)
  21. ↑ Marvin Rintala: Suomi Vihollisena ja Ystavana, 1714-1967. By V. V. Pohlebkin. Translated by Natalia Pienimaki and Aaro Majanen. Porvoo: Werner Soderstrom Osakeyhtio, 1969. 402 pp. 26 Finnmarks.. Slavic Review, 1970-09, nro 03, s. 526–527. doi:10.2307/2493185 ISSN 0037-6779 Artikkelin verkkoversio.
  22. ↑ Toimittaja: Markus Mickels: ”Steelfactory” on väkevä muistutus siitä, että U.D.O. on yhtye elämänsä kunnossa KaaosZine. 29.8.2018. Viitattu 6.1.2019.
  23. ↑ bravewords.com: U.D.O. Introduce New Guitarist And Bassist bravewords.com. Viitattu 6.1.2019. (englanniksi)
  24. ↑ Arto Mäenpää: Udon basisti Tilen Hudrap on päättänyt jättää yhtyeen kaaoszine.fi. 16.12.2022. Viitattu 16.12.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
U.D.O.
Udo Dirkschneider • Sven Dirkschneider • Andrei Smirnov • Dee Dammers • Tilen Hudrap
Studioalbumit

Animal House • Mean Machine • Faceless World • Timebomb • Solid • No Limits • Holy • Man and Machine • Thunderball • Mission No. X • Mastercutor • Dominator • Rev-Raptor • Steelhammer • Decadent • Steelfactory • We Are One • Game Over • Touchdown

Livealbumit

"Live from Russia" • "Nailed to Metal – The Missing Tracks" • "Mastercutor Alive" • "Live in Sofia" • "Steelhammer - Live from Moscow" • "Navy Metal Night" • "Live in Bulgaria 2020 – Pandemic Survival Show"

EP:t

24/7 • The Wrong Side of Midnight • Infected • Leatherhead

Singlet

"They Want War" • "Heart of Gold" • "Faceless World" • "Two Faced Woman" • "Independence Day" • "Lovemachine" • "Dancing With An Angel" • "24/7" • "The Wrong Side of Midnight" • "Infected" • "Leatherhead" • "Metal Machine" • "Steelhammer" • "Decadent" • "Rising High" • "One Heart One Soul" • "Make the Move" • "Neon Diamond" • "We Are One" • "Metal Never Dies" • "Kids And Guns" • "Prophecy"

Videot

"Nailed to Metal: The Complete History" • "Thudervision" • "Mastercutor Alive" • "Live in Sofia" • "Steelhammer: Live from Moscow" • "Navy: Metal Night" • "Live in Bulgaria 2020 – Pandemic Survival Show"

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=U.D.O.&oldid=22729021”