Timo Rautiainen (muusikko)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Timo Rautiainen
Timo Rautiainen Rakuunarockissa Lappeenrannassa vuonna 2013.
Timo Rautiainen Rakuunarockissa Lappeenrannassa vuonna 2013.
Henkilötiedot
Syntynyt25. tammikuuta 1963 (ikä 61)
Sulkava
Muusikko
Laulukielet suomi
Aktiivisena 1981–
Tyylilajit heavy metal
hard rock
Soittimet kitara, basso, mandoliini
Yhtyeet Leavings-Orkesteri
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus
Timo Rautiainen & Neljäs Sektori
Lyijykomppania
Aku Ankkuli
Levy-yhtiöt King Foo Entertainment
Aiheesta muualla
timorautiainen.com

Timo Aulis Rautiainen (s. 25. tammikuuta 1963 Sulkava[1]) on muusikko ja näyttelijä, joka tunnetaan parhaiten Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen laulajana ja kitaristina. Yhtye toimi aktiivisesti vuosina 1996–2004, mutta hajosi virallisesti vasta 2006. Tammikuussa 2024 Rautiainen aloitti Leavings-Orkesterin laulusolistina.[2]

Rautiainen on laulanut ja soittanut kitaraa myös Lyijykomppaniassa ja Aku Ankkulissa. Koulutukseltaan Rautiainen on kasvatustieteiden maisteri ja erityisopettaja. Vuodesta 2006 Rautiainen on ollut soolouralla ja julkaissut kolme sooloalbumia: Sarvivuori (2006), Loppuun ajettu (2007) ja En oo keittäny enkä myyny (2010).[3] Tunnettuja soolokappaleita ovat muun muassa ”Punainen viiva”, ”Outolintu” ja ”Bacchuksen tiellä”.

Musiikillinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timo Rautiainen perusti Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen vuonna 1996 Jyväskylässä. Yhtye kasvatti mainetta lavaesiintymisillään ympäri Suomea. Vuonna 2002 julkaistu kolmas albumi Rajaportti ja sen hittisinglet ”Surupuku” ja ”Lumessakahlaajat” nostivat yhtyeen sekä sen karismaattisena keulakuvana Timo Rautiaisen myös suuren yleisön tietoisuuteen. Vuonna 2004 yhtye julkaisi neljännen studioalbuminsa Kylmä tila, jonka nimikkokappale ja ”Hyvä ihminen” nousivat hiteiksi.

Syksyllä 2004 Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle, ja 1. marraskuuta 2006 yhtye ilmoitti lopettavansa toimintansa. Rautiainen vietti jonkin aikaa hiljaiseloa ja työsti uusia kappaleita jo Trio Niskalaukauksen albumeita sanoittaneen ja tuottaneen hyvän ystävänsä, YUP-yhtyeen Jarkko Martikaisen kanssa. Albumin nauhoitusta varten koottuun studiokokoonpanoon kuuluivat entinen Trio Niskalaukaus -basisti Nils Ursin bassokitarassa, paremmin näyttelijänä tunnettu Jussi Lampi rummuissa, Nightwish-yhtyeen Tuomas Holopainen kosketinsoittimissa sekä Children of Bodomin entinen kitaristi Alexander Kuoppala ja yleismuusikko Peter Engberg kitaroissa.

Rautiainen julkaisi 22. maaliskuuta 2006 ensimmäiseltä sooloalbumiltaan singlen Punainen viiva, ja 26. huhtikuuta ilmestyi täyspitkä albumi Sarvivuori, joka sai musiikkilehdissä hyvän vastaanoton. Albumin kappaleita Rautiainen teki Martikaisen lisäksi Peter Engbergin kanssa, joka sävelsi ennen ”Meille niin rakas” -kappaletta kuultavan akustisen instrumentaalikappaleen ”Lumi”. Päätöskappale ”Hiljaisen talven lapsi” on puolestaan Tuomas Holopaisen säveltämä, sanoittama ja sovittama. Kappaleella esiintyy myös power metal -yhtye Sonata Arctican solistina paremmin tunnettu Tony Kakko.

Rautiaisen toinen sooloalbumi Loppuun ajettu julkaistiin 23. toukokuuta 2007. Levyllä soittavan yhtyeen kokoonpano on sama kuin Sarvivuorella, lukuun ottamatta pois jättäytynyttä Tuomas Holopaista, sekä Alexander Kuoppalan korvannutta Jarkko Petosalmea. Levyllä vieraili muun muassa rap-artisti Steen1:nä tunnettu Seppo Lampela, jonka räppäystä kuullaan kappaleessa "Viimeistä viedään".

Keväällä 2008 Timo Rautiainen esiintyi yhdessä muusikko Antti Lehtisen kanssa MTV3:n ohjelmasarjassa K-70, jossa etsittiin yli 70-vuotiaita suomalaisia laulamaan rockia kuorossa.[4] Rautiainen käyttää Gibson ja ESP-merkkisiä kitaroita.

Vuoden 2009 aikana Rautiainen työsti kolmatta sooloalbumiaan, joka sai nimekseen En oo keittäny enkä myyny. Albumilla soittivat Rautiaisen lisäksi kitaristit Jarkko Petosalmi ja Peter Engberg, rumpali Jussi Lampi sekä uutena jäsenenä paremmin YUP-yhtyeen basistina, taustalaulajana ja säveltäjänä tunnettu Valtteri Tynkkynen, joka vastasi myös kappaleiden sävellyksistä yhdessä Rautiaisen kanssa.

Vuonna 2012 Rautiainen perusti Timo Rautiainen & Neljäs Sektori -yhtyeen, jonka ensimmäinen single ”Vastavirtaan” ilmestyi huhtikuussa 2012. Yhtyeen debyyttialbumi Kunnes elämä meidät erottaa ilmestyi 28. syyskuuta 2012. Yhtyeen toinen albumi Toinen varoitus ilmestyi 8. elokuuta 2014 ja levyltä julkaistiin singlet ”Synkkien puolue”, ”Oma arkipyhä” ja ”Kaikki maailman aika”.

Vuonna 2013 Rautiaista alkoi kiinnostaa kansanmusiikki. Hän opiskeli Kaustisella Ala-Könni-opiston kansanmusiikkilinjalla. Lisäksi hän on alkanut tehdä folk-keikkoja soolona sekä keikkamuusikoiden kanssa.[5]

Keväällä 2014 Rautiainen kilpaili MTV3-kanavan Tähdet, tähdet -viihdeohjelma ensimmäisellä kaudella.

Timo Rautiainen laulaa 31. lokakuuta 2014 ilmestyneellä Corvus Stone -yhtyeen levyllä Corvus Stone II kaksi laulua. Poikkeuksellista Rautiaisen tulkitsemissa lauluissa on se, että hän laulaa osuutensa suomeksi.

Timo julkaisi alkuvuodesta 2017 kappaleen "Juon terveydeksenne" jolla hän tekee aluevaltauksen kansanmusiikin pariin. Kappale on single elokuussa 2017 julkaistulta Timo Rautiainen & Kansanmiehet-albumilta.[6]

Rautiainen on Trio Niskalaukaus -yhtyeen ja oman soolotuotannon lisäksi tehnyt kappaleita myös mm. Lyijykomppanialle. [7]

Soolojulkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Timo Isoaho, Matti Riekki: Trio Niskalaukaus, s. 22. Ranka Kustannus Oy, 2003. ISBN 952-99206-0-1
  2. Olli, Tomi: Timo Rautiainen on Leavings-orkesterin uusi solisti Iltalehti.fi. 26.9.2023. Viitattu 26.9.2023.
  3. http://www.timorautiainen.com/
  4. http://www.mtv3.fi/ohjelmat/sivusto.shtml/viihde/k70/uutiset?605532
  5. Koppinen, Mari: Timo Rautiainen hurahti kansanmusiikkiin 14.1.2013. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 23.2.2014. Viitattu 14.1.2013.
  6. Siikaluoma, Mirko: Timo Rautiainen juo terveydeksenne – raskaan rockin konkari hyppää uudella singlellä aivan uuden musiikkityylin kimppuun Soundi. 1.2.2017. PopMedia. Viitattu 17.7.2017.
  7. Timo Rautiainen lauluntekijänä Fono.fi. Viitattu 19.12.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]