Timantit ovat ikuisia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee James Bond -elokuvaa. Cheekin musiikkikappaleesta kertoo artikkeli Timantit on ikuisia.
Timantit ovat ikuisia
Diamonds Are Forever
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Guy Hamilton
Käsikirjoittaja
Tuottaja
Säveltäjä John Barry
Kuvaaja Ted Moore
Leikkaaja
Tuotantosuunnittelija Ken Adam
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö Eon Productions
Levittäjä United Artists
Ensi-ilta
Kesto 115 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 7 200 000 dollaria
Tuotto 116 000 000 dollaria
Katsojat 370 296 (Suomessa)
Edeltäjä Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa
Seuraaja Elä ja anna toisten kuolla
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Timantit ovat ikuisia (engl. Diamonds Are Forever) on Guy Hamiltonin ohjaama James Bond -elokuva vuodelta 1971. Elokuvassa Bondia näyttelee virallisessa Bond-elokuvassa viimeistä kertaa Sean Connery. Rooliin oli jo valittu yhdysvaltalainen näyttelijä John Gavin, kun Connery antoikin suuren palkkion houkuttelemana periksi siihen asti kieltäydyttyään[1]. Elokuva perustuu Ian Flemingin romaaniin Timantit ovat ikuisia (1956, suom. 1966).

Bond-elokuville ominainen camp-huumori sai alkunsa tästä elokuvasta, vaikka ensimmäiseksi lajin edustajaksi mainitaan usein Elä ja anna toisten kuolla.[2]

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

James Bond – agentti 007 – jahtaa Ernst Stavro Blofeldia, joka murhasi hänen vaimonsa Teresan, ja löytää hänet lopulta laitoksesta, jossa Blofeldin kaltaisia ​​luodaan leikkauksella. Bond tappaa koehenkilön ja myöhemmin "todellisen" Blofeldin hukuttamalla hänet tulistettuun muta-altaaseen. Salamurhaajat Wint ja Kidd tappavat systemaattisesti useita timanttien salakuljettajia, mutta M epäilee, että eteläafrikkalaisia ​​timantteja varastoidaan hintojen alentamiseksi polkumyynnillä, ja määrää Bondin paljastamaan salakuljetusrenkaan. Ammattimaiseksi salakuljettajaksi ja salamurhaajaksi Peter Franksiksi naamioitunut Bond matkustaa Amsterdamiin tapaamaan yhteyshenkilöä Tiffany Casea. Oikea Franks ilmaantuu matkalla, mutta Bond sieppaa ja tappaa hänet ja vaihtaa sitten henkilöllisyyttä saadakseen vaikutelman, että Franks on Bond. Tiffany ja Bond menevät sitten Los Angelesiin salakuljettaen timantteja Franksin ruumiin sisällä.

Lentokentällä Bond tapaa CIA-liittolaisensa Felix Leiterin ja matkustaa sitten Las Vegasiin. Hautaustoimistossa Franksin ruumis tuhkataan ja timantit siirretään toiselle salakuljettajalle, Shady Treelle. Wint ja Kidd melkein tappavat Bondin, kun he laittavat hänet tuhkausuuniin, mutta Tree pysäyttää prosessin, kun hän saa selville, että Franksin ruumiissa olevat timantit olivat Bondin ja CIA:n istuttamia väärennöksiä. Bond käskee Leiteriä lähettämään oikeat timantit. Bond menee sitten Whyte Houseen, kasinohotelliin, jonka omistaa eristäytynyt miljardööri Willard Whyte, jossa Tree työskentelee stand-up-koomikkona. Bond huomaa siellä, että Wint ja Kidd ovat tappaneet Treen, eivätkä tienneet, että timantit olivat väärennettyjä.

Craps-pöydässä Bond tapaa opportunistisen Plenty O'Toolen ja tuo hänet huoneeseensa uhkapelien jälkeen. Jengin jäsenet väijyttävät heitä heittäen O'Toolen ulos ikkunasta uima-altaaseen. Bond viettää loppuyön Tiffanyn kanssa ja neuvoo häntä hakemaan timantit Circus Circus -kasinolta. Tiffany peruu sopimuksensa ja pakenee luovuttaen timantit seuraavalle salakuljettajalle. Tiffany kuitenkin muuttaa mielensä, kun hän näkee, että O'Toole tapettiin sen jälkeen, kun hän oli erehtynyt. Hän ajaa Bondin lentokentälle, missä timantit luovutetaan Whyten kasinonjohtajalle Bert Saxbylle, jota seurataan etäkeskukseen. Bond saapuu timanttien näennäiseen määränpäähän – Whyten omistamaan tutkimuslaboratorioon, jossa lasertaittumisen asiantuntija professori Metz rakentaa satelliittia. Kun Bondin kansi räjähtää, hän pakenee varastamalla kuurattaat ja tapaa jälleen Tiffanyn.

Bond kiipeää seinää pitkin Whyte Housen ylimpään kerrokseen kohdatakseen Whyten. Sen sijaan hänet kohtaa kaksi identtistä Blofeldia, jotka käyttävät elektronista laitetta kuulostaakseen Whytelta. Bond tappaa yhden Blofeldistä, joka osoittautuu samankaltaiseksi. Sitten hänet tyrmätään kaasulla, Wint ja Kidd nostavat hänet ja viedään Las Vegasin laaksoon, missä hänet asetetaan putkeen ja jätetään kuolemaan. Bond pakenee ja soittaa Blofeldille käyttäen samanlaista elektronista laitetta poseeratakseen Saxbynä. Hän saa selville Whyten sijainnin ja pelastaa hänet. Saxby kuolee tulitaistelussa. Sillä välin Blofeld sieppaa Casen. Whyten avulla Bond tekee ratsian laboratorioon ja paljastaa Blofeldin juonen lasersatelliitin luomiseksi timanteista, joka on jo lähetetty kiertoradalle. Satelliitilla Blofeld tuhoaa ydinaseet Kiinassa, Neuvostoliitossa ja Yhdysvalloissa ja ehdottaa sitten kansainvälistä huutokauppaa maailmanlaajuisesta ydinvoimasta.

Whyte tunnistaa öljynporauslautan Baja Californian rannikolla Blofeldin toiminnan tukikohtaksi. Kun Bondin yritys vaihtaa satelliitin ohjauskoodit sisältävä kasetti epäonnistuu Tiffanyn virheen vuoksi, Leiter ja CIA käynnistävät helikopterihyökkäyksen öljynporauslautta vastaan. Blofeld yrittää paeta kääpiösukellusveneellä. Bond saa hallintaansa sukellusveneen laukaisunosturin ja käyttää sukellusta tuhopallona tuhoten sekä satelliitin ohjauksen että tukikohdan. Bond ja Tiffany suuntaavat sitten risteilyaluksella Isoon-Britanniaan, missä Wint ja Kidd esiintyvät huonepalvelun luotsijoina ja yrittävät tappaa heidät piilotetulla pommilla. Bond tappaa heidät sen sijaan. Elokuva päättyy.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Sean Connery  James Bond 007  
 Jill St. John  Tiffany Case  
 Charles Gray  Ernst Stavro Blofeld  
 Jimmy Dean  Willard Whyte  
 Bruce Glover  Mr. Wint  
 Putter Smith  Mr. Kidd  
 Joseph Furst  Tri Metz  
 Norman Burton  Felix Leiter  
 Bernard Lee  M  
 Lois Maxwell  Neiti Moneypenny  
 Desmond Llewelyn  Q  
 Lana Wood  Plenty O'Toole  
 Lola Larson  Bambi  
 Trina Parks  Thumper  
 Bruce Cabot  Albert R. "Bert" Saxby  
 Leonard Barr  Shady Tree  
 Joe Robinson  Peter Franks  
 Margaret Lacey  rouva Whistler  
 Laurence Naismith  Sir Donald Munger  

Tapahtumapaikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva kuvattiin 5. huhtikuuta – 13. elokuuta 1971 välisenä aikana. Studiokuvaukset tehtiin Pinewoodin studiolla Lontoossa ja Universalin studioilla Los Angelesissa. Ulkokuvauksia tehtiin Yhdysvalloissa Las Vegasissa, Los Angelesissa, Palm Springsissa ja Oceansidessa sekä Britanniassa Doverissa ja Southamptonissa. Ulkokuvauksia tehtiin myös Saksassa, Hollannissa ja Ranskassa.

  1. KK: Timantit ovat ikuisia Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma, 6/2014 sivu 10
  2. Donald Guarisco: Review, Allmovie.com, viitattu 24.7.2017

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.