The Hellacopters

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The Hellacopters
Hellacoptersin Nicke Andersson ja Robert Dahlqvist Barcelonassa vuonna 2008.
Hellacoptersin Nicke Andersson ja Robert Dahlqvist Barcelonassa vuonna 2008.
Tiedot
Toiminnassa 1994—2008, 2016–
Tyylilaji garage rock, garage punk, punk rock, hard rock, power pop
Kotipaikka  Ruotsi
Laulukieli englanti
Jäsenet

Nicke Andersson, Laulaja
Robert Dahlqvist, Kitaristi
Robert Eriksson, Rumpali
Kenny Håkansson, Basisti
Anders Lindström, Kosketinsoittaja

Aiheesta muualla
Kotisivut

The Hellacopters on ruotsalainen rock-yhtye, joka saavutti kansainvälistä menestystä 1990-luvun jälkipuolelta eteenpäin. Yhtyeen vauhdikkaassa ja energisessä musiikissa kuuluvat voimakkaat retrovaikutteet eräistä 1960- ja 1970-lukujen rock-tyyleistä, kuten rhythm and bluesista, hard rockista, punk rockista ja garage rockista. The Hellacopters on esiintynyt useita kertoja eri puolilla Suomea.

Yhtyettä pidetään yleisesti yhdessä The Hivesin kanssa yhtenä tärkeimmistä ruotsalaisista bändeistä ja yhtenä vaikutusvaltaisimmista rockbändeistä Ruotsissa. [1] Musiikkilehti Sue valitsi Hellacoptersin albumin By The Grace Of God Suomessa vuoden parhaaksi ulkomaiseksi albumiksi.[2]

The Hellacopters ilmoitti 13. lokakuuta 2007 lopettavansa. Seuraavana samana vuonna julkaistiin myös yhtyeen viimeinen albumi nimeltään Head Off. Vuodesta 2016 lähtien yhtye on jatkanut esiintymisiään. Lokakuussa 2021 yhtye tiedotti tehneensä sopimuksen Nuclear Blast -yhtiön kanssa, joka julkaisi yhtyeen uuden albumin Eyes of Oblivion keväällä 2022.[3]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1994 Entombed-rumpali Nicke Andersson (laulu ja kitara) perusti Hellacopters yhtyeen yhdessä Dregenin (kitara), Kenny Håkanssonin (basso) ja Robert Erikssonin (rummut) kanssa. Dregen ja Eriksson olivat aiemmin työskennelleet roudareina Entombedin kiertueilla, ja Håkansson oli yksi Anderssonin lapsuudenystävistä. Bändi julkaisi debyyttialbuminsa Supershitty to the Max! vuonna 1996.[1]

Juuri ennen kuin yhtye oli lämmittelijänä Kissille, Anders Lindström rekrytoitiin soittamaan koskettimia. Vuonna 1998 bändi julkaisi albumin Payin' the Dues, ja kiertueella, joka seurasi julkaisua, Dregen päätti jättää bändin keskittyäkseen täysin Backyard Babiesiin. Korvaajiksi otettiin ensin Danne Andersson ja myöhemmin Mattias Hellberg, jotta bändin kiertue saataisiin päätökseen. Lindström ja Hellberg korvasivat Dregenin Grande Rock -albumin nauhoituksissa ennen kuin Robert Dahlqvist tuli lopulta Dregenin pysyväksi korvaajaksi. Tällä uudella kokoonpanolla bändi julkaisi kolme menestyksekästä albumia omalla materiaalilla ja yhden cover-albumin ennen kuin hajosi vuonna 2008.[1]

Vuonna 2016 alkuperäinen kokoonpano palasi yhteen muutamia esiintymisiä varten Supershitty to the Max! -albumin kaksikymmentävuotisjuhlan kunniaksi. Maaliskuun lopussa 2017 bändi ilmoitti Facebook-sivullaan, että Kenny Håkansson on jättänyt yhtyeen. Samalla ilmoitettiin, että suomalainen Sami Yaffa (Hanoi Rocks, Joan Jett, New York Dolls, Michael Monroe) on yhtyeen uusi basisti. Huhtikuussa 2018 bändi ilmoitti jälleen Facebook-sivullaan, että Sami Yaffa ei ehdi soittaa The Hellacoptersissa aikaisempien sitoumustensa vuoksi. Yhtyeen kahdeksas studioalbumi Eyes of Oblivion julkaistiin 1. huhtikuuta 2022 Nuclear Blast levy-yhtiön kautta. [1]

Kokoonpano

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nicke Andersson — laulu, kitara (tunnettu myös nimillä Nick Royale ja Nicke Hellacopter), yhtyeen pääasiallinen musiikin kirjoittaja. 1994–
  • Robert Eriksson — rummut, 1994–
  • Dregen — kitara, laulu, 1994–1998, 2016
  • Dolf De Borst — basso, 2018–
  • Anders Lindström — koskettimet, tamburiini ja kitara. Tunnettu myös lempinimellä Boba (Fett). 1996–

Aiemmat jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

7 tuuman vinyylisinglet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Killing Allan - 1995
  • 1995 - 1995
  • (Gotta Get Some Action) NOW! (tupla-7") - 1996
  • Misanthropic High - 1996
  • Electric Frankenstein vs The Hellacopters (split Electric Frankenstein) - 1997
  • Riot On The Rocks - 1997
  • Soulseller - 1997
  • City Slang - 1998
  • Like No Other Man - 1998
  • Looking At Me - 1998
  • Hey! - 1998
  • Rock & Roll Jihad (split Nitwitz) - 1998
  • Dirty Women - 1999
  • New Bomb Turks / The Hellacopters (split New Bomb Turks) - 1999
  • Twist Action - 1999
  • Down Right Blue - 1999
  • The Devil Stole The Beat From the Lord - 1999
  • The Hellacopters / Powder Monkeys (split Powder Monkeys) - 1999
  • Check This Action (split Powder Monkeys) - 1999
  • Blå Tåget / The Hellacopters (split Blå Tåget) - 1999
  • Gearhead Magazine #10 (split Rocket From The Crypt) - 1999
  • Move Right Out Of Here (myös 10" ja Mini-CD-versiot) - 1999
  • Quadracopters / Hellajets (split Quadrajets) - 1999
  • Scott Morgan & The Hellacopters (split Scott Morgan) - 1999
  • It´s Not A Long Way Down - 2000
  • Toys And Flavors - 2000
  • Hopeless Case Of A Kid In Denial - 2000
  • The Hellacopters / Adam West (split Adam West) - 2001
  • By The Grace Of God (myös Mini-CD-versio) - 2002
  • Carry Me Home (myös CD-Single-versio) - 2002
  • Pack Of Lies - 2003
  • The Hellacopters / Adam West (split Adam West, picture-disc) - 2004
  • Everything's On T.V. (myös Mini-CD-versio) - 2005
  • I'm In The Band (myös CD-Single-versio) - 2005
  • The Hellacopters And The Dots (split The Dots)
  • In the sign of the octopus / Acid reign (19.3.2008)
  • Reap a Hurricane / Done Fighting - 2022

10":t

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

12":t

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hellacopters 12" - 2002
  • I´m In The Band (limited edition, picture disc) - 2005

Mini-CD:t

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Devil Stole the Beat from the Lord - 1999
  • Move Right Out Of Here (myös 10" ja 7"-versiot) - 1999
  • Hopeless Case Of A Kid In Denial - Box - 2000
  • No Song Unheard (myös CD-Single-versio) - 2001
  • Geekstreak - 2001
  • Everything's On T.V. (myös 7"-versio) - 2005

CD-Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • No Song Unheard (myös Mini-CD-versio) - 2001
  • By The Grace Of God (myös 7"-versio) - 2002
  • Carry Me Home (myös 7"-versio) - 2002
  • I´m In The Band (myös 7"-versio) - 2005

DVD:t

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Goodnight Cleveland - 2002

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Hellacopters Biography last.fm. Viitattu 14.8.2024.
  2. ↑ Mesta (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Vesa Siltanen: Ilouutisia kaikille The Hellacoptersin ystäville: uusi levy tulossa! soundi.fi. 22.10.2021. Viitattu 22.10.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=The_Hellacopters&oldid=22636236”