Tapio Tapiovaara
Kaarlo Tapio ”Tapsa” Tapiovaara (7. marraskuuta 1908 Sortavala – 16. lokakuuta 1982 Leningrad) oli suomalainen taidemaalari, graafikko ja lavastaja.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapiovaara tuli tunnetuksi kantaa ottavista kuvituksistaan. Hän toimi Tulenkantajat-lehden kuvittaja-avustajana 1933–1939. Vuonna 1936 hän liittyi Kiilaan ja kuvitti sen vuosialbumeja. Kirjojen kansia ja kuvituksia muun muassa WSOYn, Kansankulttuurin ja Tammen kirjoihin yli kaksisataa. Vanhimmat lehtikuvitukset tehtiin suoraan linolaatalta. Kirjankuvitusten herkemmät viivapiirrokset muun muassa Edith Södergranin Runoja-teokseen poikkeavat selvästi voimakkaista linopiirroksista.
1930-luvun jakautuneessa kulttuurielämässä Tapiovaara asettui selvästi vasemmalle, kuten veljensä Nyrki Tapiovaara.[2]
Tapiovaara kävi Taideteollinen keskuskoulun 1931–1935, Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun 1935–1936 ja opiskeli Vapaassa Taidekoulussa 1936–1939.
Tapiovaaralle myönnettiin Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitali 1972.[3]
Tapiovaaran laaja henkilöarkisto on Kansan Arkistossa.
Tapiovaaran vanhemmat olivat lääninmetsäntarkastaja Kaarlo Juho Vihtori Tapiovaara ja Aino Tapiovaara (o.s. Grönroos-Rainio). Hänen ensimmäinen puolisonsa 1945-1953 oli keraamikko Ulla Helena Tapiovaara (o.s. Karlström, 1916-1953). Toinen puoliso 1955- oli toimittaja Tyyne Maria Tapiovaara (o.s. Salmi).
Hänellä on seitsemän lasta: ensimmäisestä avioliitosta: Maria (Kylänen), s. 1945 ja Jukka, s. 1947; toisesta avioliitosta: Aku, 1957–2007, Mikko, s. 1959, Tuomo, s. 1960, Jouni, s. 1962 ja Lasse, s. 1965.
Valokuvia julkisista teoksista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
V.I. Leninin vierailun muistolaatta, yhdessä Sisko Petäjän kanssa, Tampere 1965.
Kuvituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kansan satuja. (Valikoinut Katri Vala. Kuvittanut Tapio Tapiovaara. Näköispainos. Alkuperäinen: Tammi, 1946) Helsinki: Lasipalatsi, 2011. ISBN 978-952-480-271-0
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nyrki Tapiovaara, nuorempi veli, elokuvaohjaaja
- Ilmari Tapiovaara, nuorempi veli, muotoilija, sisustussuunnittelija
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Insinöörin rakkaus: Ester ja Jalo Sihtolan lahjoituskokoelmateos, s. 112. Ateneumin taidemuseo 2003.
- ↑ Kulttuurivihkot 2/04.
- ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 30.7.2021.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anttonen, Erkki: ”Tapiovaara, Tapio (1908–1982)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 645–647. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5 Teoksen verkkoversio (viitattu 17.7.2014).
- Rinne, Matti: Yksitoista Tapiovaaraa: Tuoleja, tauluja, elokuvia. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2008.
- Räsänen, Anja Kaarina (toim.): Tapio Tapiovaaran grafiikkaa. 1977. ISBN 951-615-156-6
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvataiteilijamatrikkeli.
- Tapio Tapiovaara. Sininen laulu. YLE.
- Tapiovaara, Tapio hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
