Sven Lidman
| Sven Lidman | |
|---|---|
 Sven Lidman |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Carl Hindrik Sven Rudolphsson Lidman |
| Syntynyt | 30. kesäkuuta 1882 |
| Kuollut | 14. helmikuuta 1960 (77 vuotta) |
| Kansalaisuus | Ruotsi |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ruotsi |
| Tuotannon kieli | ruotsi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Carl Hindrik Sven Rudolphsson Lidman (30. kesäkuuta 1882 – 14. helmikuuta 1960[1]) oli ruotsalainen runoilija.[2] Loistavissa, muodoltaan valmiissa, usein antiikkisaiheisissa runoissaan hän kirjoittaa rakkaudesta ja veren pyyteistäselvennä taikka kuoleman läheisyydestä. Runokokoelma Källorna (1906) sisältää hänen lyriikkansa kypsimmät tuotteet. Lidmanin romaani Thure Gabriel Silfverstååhl herätti ilmestyessään paljon huomiota käsittelyllään Ruotsin valtiollisista tapahtumista vuonna 1905.[3]
Lidman aloitti kirjallisen uransa 24-vuotiaana ja hänen nuoruusaikansa teoksia leimasi ylikuumentunut sensualismi. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän oli saksalaismielisen lehden "Svensk lösen" toimittaja ja hänen toimintaansa väritti moraalinen ja isämaallinen paatos. 1917 hän koki uskonnollisen herätyksen, liittyi 1921 helluntaiseurakuntaan ja toimi Evangelii Härold -lehden toimittajana 1922–1948. Hän oli helluntailiikkeen tärkeimpiä johtajia ja teki läheistä yhteistyötä Lewi Petruksen kanssa. Hän oli tunnettu saarnaaja sekä saarnakokoelmien ja hartauskirjallisuuden kirjoittaja. Hän joutui kuitenkin erimielisyyksiin Lewi Pethruksen kanssa, joka erotti Lidmanin Tukholman Filadelfiaseurakunnasta 1948. Lidman liittyikin toiseen, vapaaseen helluntaiseurakuntaan. Hän on kuvannut paljastavasti omaa elämäänsä ja aikaansa omissa teoksissaan.[4] Lidman saattoi kääntymyksensä jälkeen valmiiksi jo aiemmin aloittamaansa Vanhojen neitien talon.[5] Sen lisäksi häneltä on suomennettu lähinnä uskonnollista kirjallisuutta.
Ruotsin kirkon virsikirjassa on yksi Sven Lidmanin kirjoittama virsi, virsi 234 "O salighet, o gåtfullhet" vuodelta 1918. Sen suomenkielinen teksti "Oi salainen, oi ihmeinen" on Anna-Mari Kaskisen 1997 tekemä käännös.
Lidmanin ja Pethruksen suhteita kuvataan Per Olov Enquistin romaanissa Matkamies (Lewis resa). Lidmanin laulu ja Petruksen laulu "Pettikö hän lupaukset", Ruotsin kirkon virsikirjan virsi 254, olivat heidän suhteittensa rikkoutumissa lähes taisteluvälineitä. Enqvist kertoo romaanissaan kokouksesta, jossa käsiteltiin Lidmanin erottamista seurakunnasta:[6]
Suomennetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tulen läpi (Såsom genom eld) Sisko Wilkama, WSOY 1923 – 2. p. Kuva ja sana 1965
- Vanhojen neitien talo: kertomus pyhimyksistä ja sankareista, (Huset med de gamla fröknarna : en berättelse om helgon och hjältar) suom. Lempi Ahla, WSOY 1928
- Silta kestää: hartauspuheita, suom. Sisko Wilkama, WSOY 1930
- Kymmenen ristin saarnaa, Ristin voitto 1936
- Elävä tie, suomentanut Julia Hellqvist Ristin voitto r.y 1939
- Turmeluksen orjat ja vapauden lapset, Mikkeli: Joutsi 1946
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Knut Ahnlund, Sven R. Lidman, Svenskt biografiskt lexikon, viitattu 8.7.2020 (ruotsiksi)
- ↑ Sven Lidman Nationalencyklopedin. Viitattu 22.10.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Lidman, Sven, Tietosanakirja osa 5, palsta 888, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1913
- ↑ Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken Band 2 Psalmerna 205-429, s. 87. Visby: Wessmans musikförlag, 2017.
- ↑ Sven Lidman Litteraturbanken, viitattu 8.7.2020
- ↑ Per Olov Enquist: Matkamies, s. 597. (Lewis resa) Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6124-4
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sven Lidman Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
