Susan B. Anthony

Susan B. Anthony
Henkilötiedot
Syntynyt	15. helmikuuta 1820 Adams, Massachusetts
Kuollut	13. maaliskuuta 1906 (86 vuotta) Rochester, New York
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Ammatti	suffragetti, aktivisti, opettaja
Vanhemmat	Lucy ja Daniel Anthony
Siviilisääty	naimaton
Muut tiedot
Lempinimet	Miss A
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Susan Brownell Anthony (15. helmikuuta 1820 Adams, Massachusetts – 13. maaliskuuta 1906 Rochester, New York) oli yhdysvaltalainen suffragetti ja kansalaisoikeusaktivisti, joka ajoi erityisesti naisten oikeuksia. Hän kiersi yli 45 vuoden ajan pitkin Yhdysvaltoja ja Eurooppaa pitämässä puheita naisten oikeuksien puolesta.

Anthony, joka oli pienestä pitäen oppinut pitämään molempia sukupuolia tasa-arvoisina, ajautui aktivismin pariin huomattuaan opettajana työskennellessään sukupuolten väliset suuret palkkaerot, mikä innoitti Anthonya taistelemaan sukupuolten tasa-arvon puolesta. Kun hänet erotettiin opettajan toimestaan vuonna 1849, Anthony siirtyi toimimaan kokopäiväisesti kansalaisoikeusaktivismin pariin.

1850-luvulla Anthony liittyi useisiin orjuuden vastaisiin ja raittiuteen kannustaviin järjestöihin. Vuosikymmenen alkupuolella hän tapasi Elizabeth Cady Stantonin, josta tuli hänen tärkeä yhteistyökumppaninsa ja läheinen ystävänsä. He matkustivat yhdessä pitämässä puheita tasavertaisuudesta ja toimivat useissa naisten äänioikeutta ajaneissa yhdistyksissä. Alun perin Anthony toimi myös mustien oikeuksia ajaneen liikkeen parissa ja oli mukana perustamassa mustien ja naisten asemaa ajavaa yhdistystä. Yhdistyksen annettua tukensa perustuslain 15. lisäykselle Anthony koki, ettei yhdistys enää ajanut naisten asioita, ja tästä eteenpäin hän omistautui kokonaan naistenliikkeelle.

Vuonna 1872 Anthony pidätettiin hänen äänestettyään Yhdysvaltain presidentinvaaleissa, ja seuraavana vuonna hänet tuomittiin 100 dollarin sakkoihin laittomasta äänestyksestä. Anthony ei koskaan maksanut sakkoa. Vuodesta 1900 eteenpäin Anthony ei korkean ikänsä vuoksi enää toiminut aktiivisesti naisjärjestöjen parissa, mutta otti satunnaisesti osaa joihinkin konferensseihin ja piti yhä puheita. Anthony kuoli vuonna 1906 keuhkokuumeeseen 86-vuotiaana kotonaan Rochesterissa. Hänet haudattiin Mount Hopen hautausmaalle Rochesteriin.

Nuoruus

Lapsuus

Susan Anthony syntyi vapaamieliseen kveekariperheeseen. Hän oli toinen Daniel ja Lucy Anthonyn seitsemästä lapsesta. Perheessä oli Susanin lisäksi neljä muuta tyttöä ja kaksi poikaa. Vaikka Anthonyn vanhemmat olivat suhteellisen vapaamielisiä, he olivat lasten kasvatuksen suhteen tiukkoja. Perheen lapset eivät saaneet leikkiä leluilla tai pelata pelejä. Sen sijaan heidän tuli tavoitella jo varhaisesta iästä lähtien kveekariuskon ”sisäistä valoa”, eräänlaista valaistumista. Anthony osasi lukea ja kirjoittaa kolmen vuoden ikäisenä.

Susan Brownell Anthony 28-vuotiaana vuonna 1848.

Vuonna 1826 perhe muutti New Yorkin osavaltion Battenvilleen, jossa kuusivuotias Anthony aloitti koulunkäynnin. Opiskelunsa lisäksi hän työskenteli isänsä kanssa tämän puuvillatehtaalla. Kotona Anthonyn isä ja äiti kohtelivat tyttäriään ja poikiaan samanveroisesti ja vahvistivat näin Anthonyn uskoa sukupuolten tasa-arvoon. Anthonyn isä esimerkiksi uskoi, että molempien sukupuolten oli tärkeää saada mahdollisimman hyvä koulutus. Koulussa Anthony joutui hankaluuksiin, sillä piirikunnan koulun opettaja kieltäytyi opettamasta hänelle jakokulmaa, koska se ei opettajan mielestä sopinut tytöille. Tyttärensä opetuksen puutteellisuudesta kuullessaan Anthonyn isä Daniel ilmoitti tämän yksityiskouluun, jossa hän itsekin opetti. Koulun johtajana työskenteli opettaja nimeltä Mary Perkins, joka tarjosi Anthonylle uudenlaisen naiseuden esikuvan ja kannusti hänen uskoaan naisten ja miesten tasaveroisuuteen.

Ura opettajana

Vuonna 1837 Anthony lähetettiin vain naispuolisia oppilaita varten tarkoitettuun sisäoppilaitokseen Pennsylvanian osavaltioon. Samana vuonna hän joutui perheen talousongelmien takia keskeyttämään opintonsa. Vuoden 1837 laman takia Anthonyt olivat menettäneet miltei koko omaisuutensa, ja velkoja oli paljon. Kaksi vuotta myöhemmin Anthony joutui ottamaan vastaan toimen opettajana ja osallistumaan osaltaan perheensä velkojen maksuun.

Ensin Anthony työskenteli Eunice Kenyonin ystävien seminaarissa, mutta siirtyi 1846 Canajoharien akatemiaan. Canajohariessa hän nousi naisten osaston rehtoriksi. Opettajan ammatissa toimiminen paljasti Anthonylle miesten ja naisten välisen palkkatason eron. Miespuolinen opettaja ansaitsi noin viisi kertaa naispuolista enemmän, mikä innoitti Anthonya taistelemaan sukupuolten palkkaerojen tasaamiseksi, ja hän alkoi vaatia parannuksia akatemian palkkoihin. Esittämiensä vastalauseiden johdosta Anthony erotettiin akatemiasta vuonna 1849, ja hän päätti tämän jälkeen opettajan uransa.

Aktivismi

Naisten taistelua alkoholia vastaan kuvaava pilkkapiirros.

Varhainen aktivismi

Anthony liittyi 1850-luvulla useisiin orjuuden vastaisiin ja raittiutta kannustaviin järjestöihin. Lopetettuaan työnsä opettajana vuonna 1849 Anthony oli mennyt sihteeriksi järjestöön nimeltä ”Raittiuden tyttäret” (engl. Daughters of Temperance). Hän alkoi puhua alkoholin liikakäyttöä vastaan ja toi järjestöä suuren yleisön tietoisuuteen. Kaksi vuotta myöhemmin Anthony tapasi toisen aktivistin ja naisten oikeuksien puoltajan Elizabeth Cady Stantonin. Yhdessä he toimivat raittiusliikkeen parissa, mutta Stanton kaipasi laajempaa ja radikaalimpaa toimintaan naisten oikeuksien hyväksi. Anthony ei ollut samaa mieltä, mutta tästä huolimatta he matkustivat yhdessä ympäri Yhdysvaltoja pitämässä puheita sukupuolten tasavertaisuuden puolesta. Koska Stanton oli naimisissa ja lisäksi seitsemän lapsen äiti, hän ei voinut matkustella yhtä paljon kuin perheetön Anthony, joka matkustikin usein yksin. Stanton puolestaan kirjoitti kotoa käsin esimerkiksi naisten asemaa käsitteleviä puheita ja artikkeleita.

New Yorkin Seneca Fallsissa oli pidetty 1848 Elizabeth Stantonin johdolla naisten oikeuksia kannattava kokous. Se oli ensimmäinen laatuaan, ja sitä usein kutsutaankin feminismin syntypaikaksi. Vuonna 1852 Anthony osallistui itse toiseen kokoukseen, joka tällä kertaa pidettiin New Yorkin Syracusessa. Syracusen konferenssin aikaan Anthony nousi kansan tietoisuuteen naisten liikkeen voimakkaana puoltajana ja edustajana.

Omistautuminen naistenliikkeelle

Susan Anthony

Neljä vuotta Syracusen kokouksen jälkeen Anthony liittyi erääseen orjuutta vastustaneeseen järjestöön. Hän näki afrikkalaisamerikkalaisten orjuuden ja naisten aseman välillä yhtäläisyyksiä ja yritti saada nämä kaksi järjestöä yhteistyöhön. Puhuessaan yhdeksännessä naisten valtakunnallisessa kokouksessa Anthony kyseenalaisti valkoisen miehen ylivertaisen aseman yhteiskunnassa vetoamalla Yhdysvaltain perustuslakiin. Tuloksena oli ”Tasavertaisten oikeuksien yhdistys” (engl. The Equal Rights Association), joka ajoi sekä mustien että naisten asemaa. Vuonna 1869 yhdistys antoi tukensa perustuslain 15. lisäykselle, joka takasi äänioikeuden ihonväristä riippumatta. Lisäys olisi kuitenkin tuonut äänioikeuden esimerkiksi vain mustille miehille, mutta ei yhdellekään naiselle. Anthony ei enää halunnut tukea yhdistystä, joka ei ajanut naisten oikeuksia, ja omistautui tästä eteenpäin kokonaan naisten liikkeelle. Yhdysvaltain perustuslain 15. lisäys astui voimaan alkuvuodesta 1870.

The Revolution

Vuodesta 1868 lähtien Anthony ja Elizabeth Stanton olivat yhdessä julkaisseet viikkolehteä nimeltä The Revolution ('Vallankumous'). Se ilmestyi New Yorkissa, ja sitä tuki varakas liikemies George Francis Train. Revolutionin motto oli ”Todellinen tasavalta – miehet oikeuksineen, ei yhtään enempää; naiset oikeuksineen, ei yhtään vähempää”. Lehti oli Anthonyn keino ajaa naisten asiaa. Sen päätarkoitus oli tukea naisten ja mustien äänioikeutta, mutta se käsitteli muun muassa myös palkkatulojen tasaamista, vapaampia avioero-oikeuksia ja kirkon asemaa naisten oikeuksien suhteen. Silloin tällöin Anthony kirjoitti vastustamastaan abortistakin, josta hän syytti miehiä, lakeja ja kaksinaismoralismia. Hänen mielestään nainen teki abortin, koska tällä ei ollut muuta mahdollisuutta. Anthonyn mukaan aborttiin turvautuneelle naiselle oli tehty vääryyttä.

Toiminta äänioikeuden puolesta

Elizabeth Cady Stanton (vasemmalla) oli Anthonyn (oikealla) hyvä ystävä ja yhteistyökumppani.

NWSA

Vuonna 1869 Anthony ja Stanton perustivat yhdessä kansallisen naisten äänioikeuden yhdistyksen National Woman Suffrage Associationin eli NWSA:n. Sen pääasiallinen tarkoitus oli nimensä mukaisesti ajaa naisten äänioikeutta. Anthony ryhtyi yhdistyksen varapuheenjohtajaksi. Tehtävässä hän toimi vuoteen 1892, jolloin hänet valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi. Yhdistyksen toiminnan alkuvuosina Anthony yritti houkutella Kansallisen työväenliikkeen naisia liittymään NWSA:han, mutta ilman mainittavaa menestystä. Naisten äänioikeuden puutteen mielsivät ongelmaksi lähinnä keskiluokkaiset naiset, ja lisäksi Anthony oli onnistunut vieraannuttamaan itsensä Kansallisen työväenliikkeen naisista kannustamalla heitä töihin kirjapainoalalle. Houkuttelu koettiin ongelmaksi, koska alan miestyöntekijät olivat tuolloin lakossa. Kannustamalla naisia ottamaan miesten paikan Anthony aiheutti erimielisyyksiä liikkeen sisällä, ja lopulta hänet erotettiin työväenliikkeestä.

NAWSA

Useita vuosia kestäneiden neuvottelujen jälkeen vuonna 1890 NWSA yhdistyi amerikkalaisen naisen äänioikeus-yhdistyksen American Woman Suffrage Associationin eli AWSA:n kanssa. Yhdessä nämä kaksi yhdistystä muodostuivat kansalliseksi amerikkalaisen naisen äänioikeuden yhdistykseksi National American Woman Suffrage Associationiksi eli NAWSA:ksi. Kahden erilaisen yhdistyksen yhdistäminen aiheutti erimielisyyksiä molemmissa liikkeissä. Vaikka ne molemmat ajoivat samaa asiaa, naisten parempaa asemaa, erosivat niiden jäsenet toisistaan: AWSA oli konservatiivisempi, NWSA liberaalimpi. Lisäksi AWSA oli suuntautunut lähinnä ajamaan naisten äänioikeutta, kun taas NWSA ajoi muitakin naisten oikeuksia. Yhdistykset erosivat toisistaan siinäkin, että AWSA:n jäseniin kuului sekä miehiä että naisia. Myös NWSA:an saivat miehet liittyä, mutta sen jäsenet olivat kuitenkin enimmäkseen naisia.

Anthony ja Rachel Foster Avery

Anthonylla oli suuri rooli NAWSA:n syntymisen kannalta. Hän kannatti AWSA:n tavoin maltillisia keinoja, sillä hänen mielestään niillä saavutettiin enemmän kuin radikaaleilla keinoilla. Taatakseen AWSA:n ja NWSA:n yhdistymisen hän loi erityisen komitean äänestämään yhdistymisestä, vaikka sen luominen ja kaikkien jäsenien äänestysoikeuden ohittaminen rikkoikin NWSA:n sääntöjä. Komitea oli täynnä yhdistymistä kannattavia jäseniä, jotka luonnollisesti äänestivät sen puolesta. Kaikkia yhdistämistä vastustaneita jäseniä pyydettiin eroamaan. Anthonyn pitkäaikainen ystävä ja kumppani Elizabeth Cady Stanton kritisoi avoimesti tätä. Hänen mukaansa Anthony ja AWSA:n johtaja Lucy Stone keskittyivät liikaa naisten äänioikeuteen ja unohtivat naisten muut oikeudet. Anthony vastasi kritiikkiin huomauttamalla, että NAWSA:n lukuisilla jäsenillä oli jokaisella omat mielipiteensä siitä, millaiset oikeudet naisten tuli saada. Äänioikeudesta kaikki jäsenet sen sijaan olivat samaa mieltä. Anthonyn mukaan yhdistys pysyi kasassa vain, jos kiistelyä aiheuttavat mielipiteet jätettäisiin rauhaan.

Yhdistymisen jälkeen NAWSA otti maltillisen kannan. Stantonkin rauhoittui, ja hänet valittiin Anthonyn tuella yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Radikaaleja toimenpiteitä kannattavia löytyi vielä liikkeen sisältä, ja he ottivat asiakseen vähätellä uutta puheenjohtajaansa. Toimittuaan virassa kaksi vuotta Stanton jäi eläkkeelle vuonna 1892, ja Anthony valittiin hänen paikalleen NAWSA:n johtoon. Kahdeksan vuoden ajan hän hoiti puheenjohtajan tehtäviä ja erosi vuonna 1900, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Oikeudenkäynti Susan Anthonya vastaan

Piirros Stantonista (vas.) ja Anthonysta (oik.)

Yhdysvaltain vuoden 1872 presidentinvaalien aikaan naisilla ei maassa vielä ollut äänioikeutta, mutta tästä huolimatta 1. lokakuuta, neljä päivää ennen vaaleja, Anthony ja 49 muuta naista marssivat kotikaupunkinsa Rochesterin äänestyspaikalle ja vaativat, että heidät rekisteröitäisiin äänestäjiksi. He vetosivat Yhdysvaltain perustuslain 14. lisäykseen, joka oli vasta äskettäin astunut voimaan. Lisäyksessä julistettiin, että kaikki Yhdysvalloissa syntyneet olivat maan kansalaisia ja että kansalaisille kuului tiettyjä oikeuksia. Anthonyn mukaan noihin oikeuksiin sisältyi äänioikeus ja naisilla Yhdysvaltain kansalaisina oli siis oikeus antaa äänensä vaaleissa.

Aluksi äänestystilaisuuden valvojat kieltäytyivät, mutta Anthony ei antanut periksi. Hän siteerasi miehille Yhdysvaltain perustuslakia ja yritti taivutella heitä suostumaan naisten pyyntöön. Lopulta hän uhkasi haastaa miehet oikeuteen, jos nämä eivät suostuisi rekisteröimään naisia äänestäjiksi. Valvojien ei auttanut muuta kuin suostua vaatimukseen, ja yhteensä viisitoista naista rekisteröitiin äänestäjiksi. Vaalipäivänä 5. lokakuuta Anthony saapui äänestämään seitsemän, kahdeksan muun naisen kanssa. He kaikki äänestivät onnistuneesti. Anthony antoi äänensä republikaaniehdokas Ulysses S. Grantille, sillä puolue oli luvannut kuuntelevansa naisten vaatimuksia.

Rochesterin naisten äänestäminen nousi suureksi puheenaiheeksi. Muutamaa päivää myöhemmin rochesterilainen liikemies Sylvester Lewis nosti kanteen heitä vastaan. Pidätysmääräys Anthonysta annettiin 14. marraskuuta. Syytteenä oli laiton äänestäminen. Rochesterin apulaismarshall saapui Anthonyn kotiin 18. marraskuuta ja pyysi kohteliaasti tätä lähtemään poliisilaitokselle. Kertomansa mukaan Anthony vaati tulla ”pidätetyksi kuten mies” ja ojensi ranteensa, jotta apulaismarshall saisi kahlittua hänet.

Anthonyn puolustusasianajajana toimi Henry R. Selden.

Jutun esitutkimukset alkoivat 29. marraskuuta. Syytettyinä olivat Anthonyn lisäksi äänestäjiksi rekisteröityneet 14 muuta naista ja heidän äänensä vastaanottaneet valvojat. Molempia osapuolia kuulusteltiin, minkä jälkeen seurasi lähes kuukauden mittainen tauko. Joulukuussa esitutkimusten johtaja totesi, että Anthony kumppaneineen olivat luultavasti rikkoneet lakia, jolloin juttu eteni oikeuteen. Oikeudenkäynti määrättiin alkavaksi tammikuussa, ja syytetyt vapautettiin takuita vastaan. Anthony oli ainoa, joka kieltäytyi maksamasta, sillä hän näki pidätyksensä tienä korkeimpaan oikeuteen. Hän pysyi vangittuna aina tammikuuhun saakka, mutta lopulta hänen asianajajansa Henry R. Selden päätti itse maksaa takuut vastoin Anthonyn omaa tahtoa. 29. tammikuuta valamiehistö totesi Anthonyn syylliseksi laittomaan äänestykseen, ja toinen oikeudenkäynti määrättiin toukokuulle.

Seuraavien kuukausien aikana Anthony kiersi ympäri Rochesteria ja sen naapurialueita pitämässä puheita naisten äänioikeudesta. Hän viittasi puheissaan myös omaan oikeuskäsittelyynsä. Hänen syyttäjäänsä tämä huolestutti, sillä puheillaan Anthony saattoi jo etukäteen vaikuttaa mahdollisten valamiesten mielipiteisiin. Oikeudenkäyntiä siirrettiin jälleen. Tällä kertaa se määrättiin käytäväksi kesäkuussa ja siirrettiin Monroen piirikunnasta Ontarion piirikuntaan. Oikeudenkäynnin tulos oli lopulta se, että Anthony määrättiin maksamaan 100 dollarin sakot. Anthony ei koskaan maksanut sakkoa. Sitä ei uskallettu häneltä vaatiakaan, sillä se olisi antanut Anthonylle tilaisuuden uuteen oikeudenkäyntiin.

Viimeiset vuodet

Pilapiirroksessa Anthony kuvataan ajamassa takaa Yhdysvaltain presidentti Grover Clevelandia.

Vuodesta 1900 eteenpäin Anthony ei korkean ikänsä vuoksi voinut enää aktiivisesti osallistua naisjärjestöjen toimintaan. Hän otti kuitenkin osaa satunnaisesti joihinkin konferensseihin ja piti yhä puheita. Vuosina 1881–1885 Anthony oli kirjoittanut Stantonin, Matilda Joslyn Gagen ja Ida Husted Harperin kanssa lopulta kuusiosaiseksi muodostuneen kirjasarjan nimeltä History of Woman Suffrage ('Naisten äänioikeuden historia'). Teoksia julkaistiin vuodesta 1881 vuoteen 1922. Anthony oli mukana niiden kustantamisessa aina kuolemaansa saakka ja osallistui sarjan neljän ensimmäisen kirjan kirjoitukseen. Loput kaksi kirjoitti Ida Harper Anthonyn kuoleman jälkeen.

Myöhempinä vuosinaan Anthony vielä matkusteli ja vieraili muun muassa Englannissa vuonna 1902. Hän asui vierailunsa ajan Manchesterissa englantilaisen suffragetin Christabel Pankhurstin luona. Anthonyn sanotaan innoittaneen Pankhurtia taistelemaan yhä tarmokkaammin naisten oikeuksien puolesta. Vuoden 1906 helmikuussa Anthony esitelmöi Baltimoren naiskonferenssissa. Lisäksi hänen oli määrä osallistua samalla matkalla syntymäpäivänsä kunniaksi pidettäviin juhliin New Yorkissa. Matkallaan New Yorkiin Anthony kuitenkin sairastui ja joutui palaamaan takaisin kotiinsa Rochesteriin. Kotonaan hän sairastui keuhkokuumeeseen. Anthony tervehtyi, mutta keuhkokuume uusiutui kohtalokkain seurauksin. Hän sinnitteli kolme päivää ja kuoli lopulta 13. maaliskuuta vuonna 1906. Kuollessaan Anthony oli 86-vuotias. Hänet haudattiin Mount Hopen hautausmaalle Rochesteriin.

Perintö

Anthonya kuvaava yhden dollarin kolikko vuodelta 1999

Vaikutus

Susan B. Anthonysta on vuosien aikana tullut naisten äänioikeusliikkeen esikuva, ja hän on sukupolvensa kuuluisimpia suffragetteja, ellei jopa kuuluisin. Yhdysvaltain perustuslain 19. lisäystä, joka lopulta antoi naisille äänioikeuden, kutsuttiin hänen kunniakseen nimellä Susan B. Anthony Amendment. Anthonyn elämäntyön naisten oikeuksien hyväksi katsotaan usein edesauttaneen äänioikeuden lopullista saantia Yhdysvalloissa.

Susan B. Anthony -kolikko

Susan B. Anthony oli ensimmäinen ei-allegorinen nainen, joka sai kuvansa yhdysvaltalaiseen kolikkoon. Vuoden 1978 lokakuussa Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter allekirjoitti Susan B. Anthony Dollar Coin Act of 1978 -lain, joka sääti Anthonyn kuvaa kantavien kolikkojen lyöttämisestä. Presidentin antaman lausunnon mukaan Anthony-kolikot tulisivat symboloimaan yhdysvaltalaisten naisten saavuttamaa oikeutta äänestää sekä muistuttaisivat jatkuvasta taistelusta kohti tasa-arvoa. Kolikon oli tarkoitus myös osoittaa kunnioitusta Anthonyn työlle äänioikeusliikkeen parissa. Kolikoita lyötiin Philadelphiassa, Denverissa ja San Franciscossa yhteensä neljä kertaa vuosien 1979–1981 välisenä aikana sekä viimeksi vuonna 1999. Ensimmäisen kerran Frank Gasparron suunnittelemat yhden dollarin arvoiset kolikot laskettiin liikkeelle Anthonyn kotikaupungissa New Yorkin Rochesterissa heinäkuussa vuonna 1979. Anthony-kolikon toiselle puolelle on kuvattu Apollo 11 -avaruuslennon Eagle-kuumoduulia symboloiva kotka laskeutumassa Kuun pinnalle.

Anthonyn kotitalot

Anthonyn kotitalo New Yorkin Rochesterissa vuonna 2007

Anthonyn entinen kotitalo Rochesterin kaupungissa julistettiin 23. kesäkuuta 1965 kansalliseksi historialliseksi muistomerkiksi. Anthony muutti Rochesteriin vuonna 1849, ja talo toimi hänen niin sanottuna tukikohtanaan siitä eteenpäin. Hän tapasi talossa muun muassa muita äänioikeusliikkeen johtajia ja kannattajia. Paikka on lisäksi kuuluisa siitä, että siellä Anthony pidätettiin hänen äänestettyään naisena laittomasti vuoden 1872 presidentinvaaleissa. Anthony kuoli talossa vuonna 1906. Talo sijaitsee osoitteessa 17 Madison Street. Nykyään se toimii museona ja kerää esimerkiksi Anthonyn elämään sekä uraan liittyviä tavaroita ja tutkimusmateriaalia. Museon on tarkoitus restauroida talo sellaiseksi kuin se oli Anthonyn eläessä. Rochesterissa sijaitsee lisäksi Anthonyn sekä Frederick Douglassin mukaan nimetty silta Frederick Douglass – Susan B. Anthony Memorial Bridge.

Vuoden 2006 elokuussa Carol Crossed osti Anthonyn Adamsin kaupungissa sijaitsevan synnyintalon. Talo rakennettiin vuonna 1818, ja Anthony syntyi talossa kaksi vuotta myöhemmin ja asui siellä kuusivuotiaaksi asti kunnes muutti perheineen New Yorkin Battenvilleen. Crossed kuuluu aborttia vastustavaan Feminists Choosing Life of New York -feministijärjestöön. Hänen mukaansa Anthonyn synnyinpaikka tulee kunnioittamaan tämän tekemää työtä naisten oikeuksien puolesta sekä esittelemään tämän aborttivastaisuutta. Taloa hoitava Feminists Choosing Life of New York ei vielä kuitenkaan ole päättänyt talon lopullisesta käyttötarkoituksesta. Taloon on ehdotettu esimerkiksi tekstiilimuseota, sillä Anthony oli innokkaasti mukana tukemassa työläisnaisten oikeuksia ja useat työläisnaisista työskentelivät juuri tekstiilialalla. Lisäksi Anthonyn oma isä omisti aikoinaan puuvillatehtaan. Talo sijaitsee osoitteessa 67 East Road.

Adelaide Johnson (vas.) ja "Suffragetti"-monumentti

Capitol Hillin veistos

Vuonna 1921 Anthony sai veistoksen Yhdysvaltain Capitol Hillille. Kuvanveistäjä Adelaide Johnsonin suunnittelemassa veistoksessa ovat Anthonyn lisäksi kuvattuna hänen hyvä ystävänsä Elizabeth Cady Stanton ja feministi Lucretia Mott. Veistoksen lahjoitti Capitolille National Women’s Party naisille äänioikeuden antaneen perustuslain 19. lisäyksen kunniaksi. Sen oli lisäksi tarkoitus juhlistaa Anthonyn, Stantonin ja Mottin saavutuksia. Veistos lisättiin Capitolin kokoelmiin Anthonyn syntymäpäivänä 15. helmikuuta vuonna 1921. Jos Anthony olisi ollut yhä elossa, hän olisi tuona päivänä täyttänyt 101 vuotta. Aluksi veistos sijoitettiin Capitolin rotundaan, mutta jo kahden päivän kuluttua se siirrettiin niin kutsuttuun Capitolin kryptaan. Vuoden 1997 kesäkuussa 76 vuotta kryptaan siirtonsa jälkeen veistos palautettiin rotundaan Kansallisen naisten historian museon kampanjan seurauksena. Veistos on italialaista marmoria ja painaa yhteensä seitsemän tonnia.

Katso myös

• Susan B. Anthony List

Aiheesta muualla

• Susan B. Anthony House -museon kotisivut (englanniksi)
• Susan B. Anthony Birthplace -museon kotisivut (englanniksi)
• Anthony-kolikkoa käsittelevät sivut (englanniksi)