Suomen kommunistisen puolueen vallankaappaushanke 1948

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: "SKP:n ja Moskovan arkistoja tutkinut historioitsija Kimmo Rentola ei ole löytänyt arkistoista mitään merkittävää todistetta SKP:n kaappaushankkeesta, vaikka yksittäisiä kaappaukseen halukkaita tiedetään olleen. Rentolan mukaan puolue katsoi Suomen tilanteen olevan epäedullinen kaappaukselle ja SKP:n olleen jopa haluton muuttamaan Suomi kommunistiseksi.[2]"

onko tällaista edes olemassa? konkreettisina toimina on enemmistön tavoittelu vaaleissa, muu artikkelista on yleistä löpinää.

mitä sisältää demarien lehden julkaisema "kaappausskenaario"?

Suomen kommunistisen puolueen vallankaappaushanke 1948 oli kommunistien epäonnistunut suunnitelma vallan kaappaamiseksi Suomessa. Vallankaappaussuunnitelman "aivoiksi" epäiltiin Tuure Lehéniä, joka oli kirjoittanut kommunisteille kapinaoppaan nimeltä Voiton tie.[1]

Kommunistien vallankaappaushanke

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 1948 Suomessa kuohui. Tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi sai 22. helmikuuta 1948 Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalinin allekirjoittaman kutsun YYA-neuvotteluihin. Samoihin aikoihin Prahassa tapahtui kommunistien vallankumous, jonka myötä Tšekkoslovakiasta tuli lopulta kansandemokratia ja se liittyi Neuvostoliiton johtamaan itäblokkiin. Kylmän sodan jännitteet olivat kiristymässä. Suomessa haluttiin välttää "Tšekkoslovakian tielle" joutuminen, mutta suomalaisilla kommunisteilla oli oma sanansa sanottavana asiaan. Ystävyys- ja avunantosopimusta oli suunniteltu jo ennen sotia 1939 ja myöhemmin sotien aikana, mutta aika oli lopulta kypsä sopimukselle vuonna 1948. Sopimus allekirjoitettiin Moskovassa 6. huhtikuuta 1948 kaksi viikkoa kestäneiden neuvottelujen päätteeksi. Sopimus piti kuitenkin vielä ratifioida Helsingissä.[2]

Neuvostoliitto ja Suomen kommunistinen puolue olivat valmiita jatkamaan siitä mihin puna-armeija syksyllä 1944 jäi. Eduskuntavaalit 1945 käänsivät poliittisen tilanteen äärivasemmiston eduksi. Suomalaiset kommunistit olivat valmiita koviin otteisiin, jos YYA-sopimusta ei saataisi ratifioitua: Suomen kommunistinen puolue (SKP) oli jo edellisenä vuonna laatinut vallankaappaussuunnitelman, joka voitaisiin tarvittaessa ottaa käyttöön. SKP mitä ilmeisimmin turvautui kuitenkin poliittisiin keinoihin. Prahan vallankumouksesta poiketen kyseessä oli enemmänkin poliittinen offensiivi, jonka tavoitteena oli taata kommunisteille 101 kansanedustajan määräenemmistö tulevissa kevään 1948 eduskuntavaaleissa.[3]

Prahassa keväällä 1948 käynnissä ollut kommunistien vallankumous herätti kuohuntaa Suomessa niin vasemmistolaisissa kuin oikeistolaisissakin piireissä. Maaliskuun 24. päivänä Suomen johtava kommunisti Hertta Kuusinen piti Helsingin messuhallissa kuuluisan puheensa, jossa hän totesi, että "Tšekkoslovakian tie on meidän tiemme".[2]

Stalinin kutsu YYA-neuvotteluihin antaa merkin SKP:n johdolle käynnistää poliittisen offensiivin ensimmäinen vaihe. Ensin se ilmeni työpaikoilla lakkoina ja ulosmarsseina. Valposta toimitettiin sisäministeri Yrjö Leinolle tekaistu oikeistosalaliiton suunnitelma, johon sisältyi myös koko vastarintaliikkeen organisaatio[4]. SKP:n kaappausskenaario julkaistiin 25. huhtikuuta Suomen Sosialidemokraatin sunnuntaiartikkelissa. Tämän seurauksena puolustusvoimien komentaja, kenraali Aarne Sihvo, päätti varotoimena vahvistaa puolustusvoimien asevarikkojen vartiointia ja lisäksi Helsingin poliisi julistettiin hätätilaan huhtikuun 26. ja 27. väliseksi yöksi. Lisäksi liikkuvan poliisin asevarasto siirrettiin turvallisempaan säilöön Suurkirkon pommisuojaan.[2]

SKP:n poliittisen offensiivin toinen aalto käynnistyi YYA-neuvotteluiden loppuvaiheessa. Suunniteltujen pidätysten pohjaksi julkaistiin lehtipaljastuksia SDP:n johtohenkilöiden sodanaikaisesta yhteistyöstä entisen Valtiollisen poliisin eli ”ohranan” kanssa. SKP:n edustajat saivat ohjeeksi nujertaa kaiken taantumuksellisen esiintymisen YYA-sopimuksen tullessa eduskuntaan käsiteltäväksi. Samanaikaisesti Paasikivi asetti armeijan tehostettuihin valmiustoimiin, jotka huipentuivat YYA-sopimuksen eduskuntakäsittelyn vastaisena yönä.[4]

Suomen kommunistit tarvitsivat kuitenkin suunnitelmilleen Neuvostoliiton tuen, jota he eivät lopulta koskaan saaneet. Neuvostoliiton Helsingin-valvontakomission johtaja Andrei Ždanov tuli kevään edetessä siihen tulokseen, että SKP on kyvytön vallankaappauksen suorittamiseen ja että se luottaa liikaa ulkopuolisen Neuvostoliiton apuun. Hankkeen kohtaama ankara vastarinta myös vaikutti osaltaan sen kaatumiseen. Kommunistit joutuivat Neuvostoliiton tuen puuttuessa lopulta perääntymään suunnitelmistaan toukokuussa. [2] On epäselvää, miksi Neuvostoliitto päätti lopulta pidättäytyi asettamasta Suomeen kommunistista satelliittihallitusta. Voi olla, että Stalin luopui ajatuksesta, sillä suomalaiset olisivat saattaneet hyvinkin todennäköisesti tarttua jälleen aseisiin. Tiedot suomalaisten asekätkennöistä oli voinut vaikuttaa tähän mielikuvaan. [5]

Eduskuntavaalit 1948 käänsivät voimasuhteet hallituksessa. Kommunistinen vaaliliitto, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL) menetti 11 paikkaa. Maalaisliitto nousi suurimmaksi puolueeksi ja SDP toiseksi suurimmaksi. Presidentti Paasikiven tuella hallitus aloitti äärivasemmiston puhdistamisen yhteiskunnan avainpaikoilta. Valpon lakkauttamisen myötä äärivasemmiston vaikutusvalta kaventui.

Huhut oikeistolaisten suunnittelemasta vallankaappauksesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa SKP:n pääsihteeri Ville Pessi kävi Moskovassa tapaamassa Ždanovia. Pessi kertoi Moskovassa, että Valpon johto oli kertonut SKP:n johdolle Suomen oikeistolaisten suunnitelleen kaappausta ulkomaisten tukijoiden avustuksella YYA-sopimuksen torjumiseksi. Oikeistolaisten salaliittolaisten johdossa huhuttiin olevan itse Paasikivi. Pessin tietojen mukaan oikeistolaiset olivat kuitenkin luopuneet suunnitelmistaan, koska "vehkeilijät saivat selville, että heitä tarkkaillaan". [2] Toisaalta oikeistovallankaappaus sisältyi mitä todennäköisimmin SKP:n suunnitelmaan. Kommunistien tavoite oli vahvistaa omaa kannatustaan oikeiston tekaistulla suunnitelmalla, joka johtaisi lopulta suureen pidätysaaltoon ennen vaaleja ja pelottelisi ihmiset äänestämään vasemmistoa.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: Viitteistä puuttuu sivunumerot
  • Jussila, Osmo; Hentilä, Seppo & Nevakivi, Jukka.: Suomen poliittinen historia 1809-2009. WSOY Oppimateriaalit, 1.1.2009. 938401005 ISBN 9789510332412
  • Rentola, Kimmo: Kenen joukoissa seisot: Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945. WSOY 1994.
  • Rentola, Kimmo: Niin kylmää että polttaa : kommunistit, Kekkonen ja Kreml 1947 - 1956. Otava, 1.1.1997. 833224578 ISBN 9511144979
  • Rentola, Kimmo.: Stalin ja suomen kohtalo. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2016. 967153266 ISBN 9789511275381

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Rentola 1994, s. 71.
  2. ↑ a b c d e Jussila, Hentilä & Nevakivi.
  3. ↑ Rentola 1997.
  4. ↑ a b c Rentola 2016.
  5. ↑ Hobsbawm, Eric J. (1917- ).: The age of extremes : a history of the world, 1914-1991. Vintage Books. A Division of Random House, 1.1.1996. 751184000 ISBN 0679730052 Teoksen verkkoversio.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_kommunistisen_puolueen_vallankaappaushanke_1948&oldid=21530465”