Stoewer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Stoewer
Perustettu 1858
Perustaja Bernhard Stoewer
Lakkautettu 1945
Kotipaikka Stettin
Toimiala koneteollisuus
Tuotteet ompelu- ja kirjoituskoneet, polkupyörät ja autot

Stoewer oli saksalainen teollisuusyritys, jonka kotipaikka oli Stettin. Stoewer valmisti toimiaikanaan 1858–1945 ompelukoneita, kirjoituskoneita, polkupyöriä, autoja ja pieniä määriä muita tuotteita.[1]

Bernhard Stoewer perusti Stoewerin vuonna 1858. Se toimi alkuun hienomekaanisena korjaamona. Samana vuonna yritys aloitti ompelukoneiden valmistamisen. Vuonna 1893 alkoi polkupyörien valmistus.[2] Vuonna 1896 Stoewer jakaantui kahdeksi yritykseksi, jotka erikoistuivat eri tuotteiden valmistamiseen. Kumpikin yrityksistä käytti perhenimeä. Toinen yrityksistä valmisti ompelu- ja kirjoituskoneita sekä polkupyöriä ja toinen autoja sekä linja- ja kuorma-autoja.[1] Autojenvalmistus alkoi Stoewerilla vuonna 1899 nimellä Gebrüder Stoewer, Fabrik für Motorfahrzeugen.[2]

Autonvalmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stoewerin ensimmäisessä, vuonna 1899 valmistuneessa autossa oli taakse sijoitettu kaksisylinterinen moottori. Vuonna 1901 esiteltiin nelisylinterinen malli, ja yritys kokeili myös sähköautojen valmistusta. Vuosina 1905–1907 valmistetuista malleista tunnetuimpia olivat kaksisylinterisellä, 2 280-kuutioisella ja 12-hevosvoimaisella moottorilla varustettu Typ T, nelisylinteriset Typ P4 (3 052 cm³; 22 hv) sekä Typ G4 (1 500 cm³; 12 hv) ja kuusisylinterinen Typ P6 (8 820 cm³; 60 hv), jotka oli jo varustettu kardaaniakselilla.[3]

Stoewer vuodelta 1910.

Strassburgilainen Mathis valmisti lisenssillä vuonna 1910 esiteltyjä 16-hevosvoimaista Typ B1:ä sekä 22-hevosvoimaista Typ B6:a. Stoewer B2 oli vuosina 1910-1913 valmistettu malli. B2:ssa oli L-päinen sivuventtiilimoottori teholtaan 16 kW (22 hv) ja neljä vaihdetta.[4] Vuonna 1913 esiteltiin uusi mallisarja, joka pohjautui parhaiten menestyneisiin aikaisempiin malleihin: 18-hevosvoimainen Typ C1, 28-hevosvoimainen Typ C2 sekä 45-hevosvoimainen Typ C3. Jälkimmäisessä oli kuusisylinterinen moottori. Ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä malliston lippulaiva oli Typ F4, jossa oli nelisylinterinen kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu 8,8-litrainen ja 100-hevosvoimainen moottori.[3]

Stoewer V5.
Stoewer Arkona.

Sodan päätyttyä tuli suurikokoinen Typ D7, jonka kuusisylinterinen, 11,2-litrainen ja 120-hevosvoimainen moottori oli alun perin suunniteltu lentokoneen voimanlähteeksi. Pienemmissä malleissa oli neli- tai kuusisylinterinen sivuventtiilimoottori ja takapyöriin sekä voimansiirtoon vaikuttaneet jarrut; etujarruilla varustettu malli esiteltiin vuonna 1925. Vuonna 1928 esiteltiin kahdeksansylinteriset mallit Superior, Gigant ja Repräsentant. Pienin moottori oli vain kaksilitrainen ja teholtaan 45 hevosvoimaa ja suurin 4,9 litraa ja 100 hevosvoimaa.[3]

Paluu halpojen autojen markkinoille tapahtui vuonna 1931 esitellyn etuvetoisen V5-mallin myötä. Sen voimanlähteenä oli 1 188-kuutioinen V4-moottori. Muita etuvetoisia malleja olivat R140 (3 609 cm³), R150 (1 488 cm³) sekä R180 (1 769 cm³). Etuvetoa sovellettiin myös suurempaan, 2 488-kuutioiseen, V8-moottorilla varustettuun Greif-malliin. Tämä kuitenkin korvattiin kuusisylinterisellä, 3 609-kuutioisella Arkonalla vuonna 1938. Stoewerin malliston keskikokoisena autona oli nelisylinterisellä, 2,4-litraisella moottorilla varustettu Sedina.[3]

Vuonna 1935 belgialainen Dewaet esitteli Brysselin autonäyttelyssä kaksi Stoeweriin perustunutta mallia, joista toisessa oli 1,5-litrainen nelisylinterinen ja toisessa 2,5-litrainen V8-moottori. Nämä autot myytiin nimellä D.S. (Dewaet-Stoewer). Stoewer itse puolestaan valmisti Tatran lisenssillä Greif Junior -mallia.[3]

Stoewerin toiminta loppui toisen maailmansodan jälkeen. Yrityksen tehdas kärsi vain pientä vahinkoa sodan aikana, mutta neuvostojoukot purkivat tehtaan ja kuljettivat osat Neuvostoliittoon. Sodan jälkeen Stettinistä oli tullut puolalainen Szczecinin kaupunki, eikä yritys saanut jatkajia Saksassa.[1]

  1. a b c What exactly is Stoewer? stoewer-museum.de. Viitattu 29.11.2010. (englanniksi)
  2. a b Stoewer Economypoint.org. Arkistoitu 3.11.2011. Viitattu 29.11.2010. (englanniksi)
  3. a b c d e Coxhead, Peter (toim.) & Neubauer, Hans-Otto (kirj.): ”Stoewer”, Maailman moottoriajoneuvot, s. 266. (3. osa: Henkilöautomerkit N–Å) Suomentanut Pesonen, Kalle. Turku: Tekninen Kustannusliike Oy, 1988. ISBN 951-9364-33-1
  4. Ruiz, Marco: Suuri autokirja, s. 25. Suomentanut Jussi Juurikkala. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1985.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]