Sipahi

Sipaheja Wienin toisessa piirityksessä 1683

Sipahit (myös Spahi, Spakh) (pers. ‏sepâhi‎, sotilas) olivat kahden muinaisen Persian ja Osmanien valtakunnan hyvin koulutettua ratsuväkeä. Termiä sipahi käytettiin myös Italiassa ja Ranskassa pohjoisafrikkalaisesta siirtomaaratsuväen sotilaasta sekä se antoi perustan brittien intialaisista sotilaista käyttämälle sanalle sepoy.

Ottomaanien armeijassa sipahit perustettiin 1300-luvulla. He muodostivat armeijan varsinaisen rungon, ollen useimmiten noin puolet koko armeijan miesvahvuudesta. Samalla he muodostivat myös yhteiskunnan poliittisen ja sosiaalisen eliitin aivan kuten ritarit Euroopassa. Sulttaani antoi sipahille eliniäksi palan maata, nimeltään timar, jonka tuotoilla hänen tuli kustantaa itselleen aseistus, hevonen ja muut varusteet. Tämä kaikki ei kuitenkaan ollut periytyvää. Timarin tuoton mukaan vaihteli myös yksittäisen sipahin varustus. Yleensä se kuitenkin koostui peitsestä, sapelista, rengashaarniskasta, kypärästä ja tärkeimmästä aseesta, jousesta. Välillä käytettiin myös keihäitä ja nuijia. Sipahit torjuivat pitkään tuliaseiden käyttöönottamisen, mutta myöhemmin heitä aseistettiin myös niillä. Perinteisesti sipahit pukeutuivat turkkilaisen perinteen mukaan pitkiin värikkäisiin viittoihin ja turbaaneihin.

Ottomaanien armeijan painopiste siirtyi 1500-luvulla tykistöön ja jalkaväkeen, erityisesti janitsaareihin ja sipahien merkitys ja määrä taistelukentällä väheni. Sipaheita oli 1700-luvun lopulla enää jäljellä muutama tuhat ja lopullisesti joukko-osastot lakkautettiin 1828.

Sipaheiksi kutsuttiin myös joitakin pohjoisafrikkalaisia ratsuväen osastoja, jotka palvelivat Italian ja Ranskan armeijoissa 1800- ja 1900-luvulla. Ranskan algerialaiset sipahit kapinoivat siirtomaaisäntiään vastaan, kun armeija halusi siirtää algerialaisia joukkoja Preussin rajalle auttamaan emämaata sodassa. Myös ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa ranskalaiset käyttivät sipaheja saksalaisia vastaan. Nämä osastot käyttivät päähineenään punaista fetsiä.

Lähteet

• Arnold, Thomas F.: The Renaissance at War. Lontoo: Cassell, 2002. ISBN 0-304-36353-7
• C. E. Bosworth, E. van Donzel, W. P. Heinrichs & G. Lecomte: The Encyclopaedia of Islam (vol. 9 San-Sze). Brill, 1997. ISBN 90-04-10422-4

Aiheesta muualla

• Die Spahis im Brockhaus von 1809 (saksaksi)
• Die Spahis im Herder von 1854 (saksaksi)
• Die Spahis in Pierer's Unversal-Lexikon von 1857 (saksaksi)
• Musee de Spahis Senlis (englanniksi)
• http://i-cias.com/e.o/sipahi.htm (englanniksi)