Sauvon kirkko

Sauvon kirkko Sagu kyrka
Sijainti	Sauvo
Koordinaatit	60°20′33″N, 022°41′56″E
Seurakunta	Paimion seurakunta
Rakentamisvuosi	1460–1472
Materiaali	harmaakivi
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKNimi-testi OK

Sauvon kirkko (ruots. Sagu kyrka) on keskiaikainen harmaakivikirkko Sauvossa Varsinais-Suomen maakunnassa. Kirkko on rakennettu nykyiseen asuunsa pääosin vuosina 1460–1472. Keskiaikainen katolinen seurakunta omisti kirkon Pyhälle Klemensille. Sauvon kunnassa sijaitseva toinen kirkko on Karunan kirkko. Sauvon ja Karunan kirkot ovat Paimion seurakunnan kirkkoja. Sauvo-Karunan seurakunta liitettiin Paimion seurakuntaan 1. tammikuuta 2019.

Rakentaminen

Ensimmäinen kirjallinen maininta Sauvon kirkosta on Turun tuomiokirkon rekistereissä vuodelta 1346. Sauvossa on kuitenkin ollut kirkko jo kauan ennen sitä. Nykyisen kivikirkon paikalla on sijainnut puukirkkoja, joista ensimmäinen on rakennettu ehkä 1200-luvun alussa.

Kivikirkon suunnittelu ja varainkeruu alkoi 1460-luvulla. Ensimmäisenä vaiheena rakennettiin sakaristo, joka on nykyisen kirkon vanhin osa. Luultavasti kirkon rakentamisen huipennuksesta on merkkinä kuori-ikkunan ympärillä oleva kalkkimaalausteksti vuodelta 1472. Kirkko on kolmilaivainen hallikirkko, jonka laivoja eli pitkittäisiä osia erottavat tiiliset pilarit. Kirkko on säilynyt todella hyvin keskiaikaisessa asussaan, sillä uudempia lisäosia ovat vain kaakkois- ja koilliskulmien kontreforit eli tukipilarit 1690-luvulta.

Sauvon kirkon tähtiholvien on sanottu edustavan Suomen keskiaikaisen kirkkorakennustaiteen huippua. Tyyliltään ne muistuttavat Kemiön ja Tenholan kirkon holveja. Tästä sekä rakentamisajankohdasta on päätelty, että ne olisivat 1400-luvun kuulun kirkkorakennusmestarin Pietari Kemiöläisen käsialaa, mutta asiasta ei ole varmuutta.

Sisustus

Sauvon kirkon sisätila

Sauvon kirkon alttari

Sauvon kirkko, sankarihaudat 1939–1944 Isänmaan puolesta

Tiiliholvien kalkkimaalaukset ovat peräisin 1470-luvulta. Maalaukset koostuvat kasviornamenteista sekä apostolien ja profeettojen henkilökuvista. Myös 1500-luvun alussa Turun pormestarina toiminut aatelinen Lars Skalm, joka oli lahjoittanut rahaa kirkon rakentamista varten, sai itseään esittävän kalkkimaalauksen. Puhdasoppisella ja askeettisella 1600-luvulla kuvien katsottiin viittaavan paavilliseen pyhimyskulttiin, ja ne peitettiin kalkilla vuoden 1650 tienoilla. Maalaukset paljastettiin uudelleen 1900-luvun alussa.

Kirkon vanhin irtamisto on peräisin vanhasta puukirkosta. Niinpä esimerkiksi jykevä kasteallas on valmistettu jo 1200-luvulla Gotlannin kalkkikivestä ja tuotu muualta Sauvoon. Kirkon alttarilevynä toimii hautakivi vuodelta 1391. Alttaritaulu on 1600-luvun puolivälistä, tekijää ei tiedetä. Sen lahjoitti sauvolainen tilanomistajan leski Gertrud Wessel. Pramea barokkityylinen saarnatuoli, jonka seurakunta sai lahjoituksena, on vuodelta 1651 ja kookas triumfikrusifiksi (Kristus ristillä) 1400-luvun jälkipuoliskolta. Lahjoituksina kirkkoon saatiin myös muun muassa Kristus-patsas, Pyhää Laurentiusta esittävä patsas ja Pyhän Yrjänän ryhmä, kaikki 1500-luvun alkupuoliskolla.

Kellotapulin puuosat rakennettiin 1760-luvun lopulla. Nykyiset urut ovat vuodelta 1896. Alkuperäiset urut kuuluivat Varsinais-Suomen vanhimpiin, ne hankittiin aatelisten lahjoittamin varoin vuonna 1671. Urut siirrettiin 1890-luvulla Turun linnan museoon, jossa ne tuhoutuivat linnan palossa 1941.

Kirkossa on säilynyt harvinaisen paljon 1600-luvun hautausvaakunoita. Tuohon aikaan, jolloin aatelissääty muutenkin korosti asemaansa erilaisin tunnuksin, yleistyi hautausvaakunoiden käyttö hautajaisten yhteydessä. Vaakunaa kannettiin hautajaiskulkueessa, ja se pystytettiin kirkkoon hautamuistomerkiksi.

Korjaukset

Kirkkoa jouduttiin korjaamaan 1400-luvun lopulta lähtien. Kirkon tileissä on vuodesta 1630 lähtien lukuisia merkintöjä korjaus- ja parannustöistä. Koko kuori uusittiin 1640-luvulla. Seuraavan vuosikymmenen aikana lattia rakennettiin uudelleen tiilestä. Urkuparvi rakennettiin 1660-luvulla. 1690-luvulla suoritettiin laajoja korjaus- ja maalaustöitä, muun muassa itäpäädyn perustusta tuettiin. Koko kattorakennelma uusittiin 1720- ja 1730-luvuilla. Samalla kattoon lisättiin räystäät, mikä muutti kirkon ulkomuotoa merkittävästi.

Remontoimista kertyi siinä määrin, että sauvolaiset palkkasivat päätoimisen kirkkopuusepän 1730-luvulla. Kellotapuli rakennettiin uudestaan Anders Wahlbergin johdolla 1770-luvulla.

Sauvon kirkossa valmistui laaja konservointityö 1970-luvun alussa. Tuolloin muun muassa kalkkimaalaukset entistettiin konservaattori Veikko Kiljusen johdolla.

Jumalanpalvelukset

Sauvon kirkon katolisen ajan jumalanpalveluksista ei ole säilynyt tietoa, merkintöjä kirkonmenoista on runsaammin vasta 1600-luvulta. Tuolloin jumalanpalvelus alkoi kesällä aamukahdeksalta, muulloin yhdeksältä, ja kesti puoliin päiviin. Kirkollisina juhlapäivinä oli kaksi jumalanpalvelusta, suomeksi ja ruotsiksi. Jo 1600-luvun alkupuolella jumalanpalveluksia järjestettiin kahdessa kirkossa, puu- ja kivikirkossa, toisessa suomeksi, toisessa ruotsiksi.

Istumajärjestyksestä jumalanpalveluksissa käytiin tiukkoja kiistoja sen jälkeen kun kirkkoon oli yksityisin varoin hankittu penkkejä 1500-luvulla. Vuonna 1642 laadittiin virallinen istumajärjestys, jonka mukaan aatelisille varattiin viisi ensimmäistä penkkiriviä. Niiden jälkeiset rivit jaettiin tarkasti eri talollisten kesken. Myös tästä järjestyksestä riideltiin usein, jopa tapeltiin, kirkonmäellä.

Ensimmäinen tunnettu Sauvon kirkkoherra oli Ascerus, joka mainitaan vuodelta 1335 olevassa asiakirjassa. Kirkkoherra Jöns Pettersson, joka hoiti tehtävää 1380-luvulla, tunnettiin laajalti. Hän oli varakas mies, kuten papit tuohon aikaan usein olivat, ja omisti maatiloja ainakin Kemiössä, Tenholassa, Piikkiössä ja Rymättylässä.

Ensimmäinen nimeltä tunnettu lukkari oli Lars Märtensson, josta on merkintä 1640-luvulta. Hän toimi myös unilukkarina eli jumalanpalveluksen aikana nukahtaneiden seurakuntalaisten herättäjänä. Myöhemmin palkattiin unilukkari erikseen, ensimmäinen nimeltä mainittu herättäjä oli Jussi 1670-luvulta. Ensimmäiset kirkkoväärtit eli seurakunnan omaisuuden hoitajat mainitaan jo 1412: Matts Holvastsson ja Jeppe Mattsson.

Hautausmaa

Kirkon sankaripatsas on kuvanveistäjä Aarre Aaltosen työ vuodelta 1946.

Kirkonkellon teksti

Kupar kurkull korkiast kutzun

kielell kovall kolkutan

Kulie kiirust kansan kanssa

kallist korwas kuulemaan

käsky kullaist Korkehimman

Kuultuas käänny katumaan

Kuljettuas kuolemahan

kunnian kruunull krunataan

Kirkonkello on vuodelta 1791

Katso myös

• Luettelo Suomen keskiaikaisista kivikirkoista

Lähteet

• Jukka Luoto – Kari Alifrosti: Sauvon historia, osa 1
• Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9

Aiheesta muualla

• Sauvon kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
• Muuka.com / Sauvon kirkko
• Sauvo-Karunan seurakunta / Sauvon kirkko (Arkistoitu – Internet Archive)