Ruotsin korkein oikeus
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Ruotsin korkein oikeus (ruots. Högsta domstolen) on Ruotsin korkein oikeusaste ja viimeinen aste kaikissa siviili- ja rikosasioissa. Se toimii rinnakkaisena korkeimman hallinto-oikeuden kanssa. Jotta oikeusjuttu päätyisi käsiteltäväksi korkeimpaan oikeuteen, siitä tulee olla tuomio jossakin Ruotsin kuudesta hovioikeudesta, jolloin voidaan hakea muutoksenhakuoikeutta. Muutoksenhakulupa myönnetään yleensä ainoastaan, jos korkein oikeus haluaa käsitellä juttua ennakkotapauksena. Korkeimman oikeuden tuomio on lopullinen, eikä siihen voi hakea muutosta. Ruotsin korkein oikeus kokoontuu Tukholmassa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muinoin Ruotsin valtakunnassa kuninkaalla oli kaikki päätäntävalta oikeusasioissa. Vuonna 1614 kuningas Kustaa II Aadolf antoi kuitenkin Svean hovioikeudelle vallan julistaa tuomiot hänen nimissään. Kuningas perusti valtaneuvoston, joka toimi samalla sekä ylimpänä tuomioistuimena että hallituksena, ja neuvostolta saattoi hakea muutosta hovioikeuden tuomioihin. Valtaneuvosto toimi paljolti kuninkaan määräysvallassa.
Yksinvaltiaana hallinnut Kustaa III lakkautti valtaneuvoston ja perusti vuonna 1789 Ruotsin korkeimman oikeuden. Korkeimmasta oikeudesta tuli näin riippumaton oikeusaste 19. toukokuuta 1789. Oikeudessa oli aluksi kaksitoista jäsentä, joista korkeintaan kahdeksan oli kerrallaan päättämässä yhdestä asiasta. Lain mukaan kuninkaalla oli oikeudessa kaksi ääntä sekä tasatilanteessa ratkaiseva ääni, mutta kuninkaat eivät koskaan käyttäneet äänioikeuttaan, lukuun ottamatta yhtä tapausta korkeimman oikeuden satavuotispäivänä. Uuden hallitusmuodon säätämisen jälkeen korkein oikeus lakkasi vuonna 1975 antamasta tuomioitaan kuninkaan nimissä.
Korkeimman oikeuden eri vaiheissa sen jäsenmäärä ja toimintavat ovat muuttuneet jonkin verran. 1800-luvun aikana oikeudesta tehtiin entistä riippumattomampi lakiasäätävistä hallinnon aloista. Niinpä vaikka Ruotsin hallitus nimittääkin tuomarit, se ei voi sekaantua heidän päätöksiinsä, eikä valtiopäivillä ole korkeimman oikeuden asioissa määräysvaltaa. Merkittävin toiminnan muutos tapahtui vuonna 1909, kun juttumäärän kasvaessa korkein hallinto-oikeus (Regeringsrätten, nyk. högsta förvaltningsdomstolen) ja lakineuvosto (Lagrådet) erotettiin omiksi elimikseen. Näin korkeimman oikeuden alaksi jäivät nimenomaan siviili- ja rikosasiat.
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuomioistuin kokoontui aikoinaan Tukholman kuninkaanlinnassa, nykyään Bonden palatsissa Tukholman vanhassa kaupungissa. Korkeimmassa oikeudessa on tätä nykyä kuusitoista jäsentä. Jäseniä on vuoden 1809 hallintomuodosta alkaen kutsuttu nimellä oikeusneuvos (ruots. justitieråd). Oikeusneuvosten vähimmäismääräksi on päätetty neljätoista.
Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset julkaistaan tiivistelminä Nytt juridiskt arkiv -julkaisussa (NJA). Juridisessa kirjallisuudessa Ruotsin korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiin viitattaessa käytetäänkin kyseisen tuomion sivunumeroa NJA:n vuosittaisessa julkaisussa (esim. "NJA 2019 s. 94"[1]), eikä koskaan korkeimman oikeuden omaa järjestysnumeroa.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ NJA 2019 s. 94 | lagen.nu lagen.nu. Viitattu 14.4.2020.