Rantavoimat

Aalto lyö rantaan Portugalin rannikolla.

Rantavoimat ovat maan ja veden rajalla vaikuttavia ilmiöitä, jotka vähitellen muuttavat rannan muotoa. Rantavoimia synnyttävät aallot, vuorovesi, merivirrat, jokivirtaukset, tuuli ja jääpeitteen liikkeet. Ne kuluttavat ja kasaavat maa-aineksia, jolloin syntyy rantamuodostumia. Kalliorantoja rapauttaa pääasiassa maalta lähtöisin oleva irtoaines, joka hioo, jyrsii ja hakkaa kalliota aallokon ja rantavirtausten liikuttamana. Kulumisen nopeus vaihtelee paljon. Pysyvän jään peittämiin rannikoihin vaikuttaa vain jään liikkeet, tropiikissa rantavoimien vaikutusta heikentävät vuorovesivyöhykkeeseen asti ulottuva tiheä kasvillisuus ja irtoaineksen hienojakoisuus. Lauhkean vyöhykkeen kylmissä osissa rantavoimat ovat suurimmillaan. Siellä jäätymisen rapauttamia kallioita kuluttavat tyrskyt ja liikkuvat ahtojäät.

Rantavoimat aikaansaavat rantatörmän ja sen edustalle rantatasanteen, joiden ulkonäköön vaikuttaa ranta-ainesten kestävyys. Lujaa kallioperää muovaavat veden ja jään liikkeet muotojen riippuessa kallion halkeamista, raoista ja liuskeisuudesta. Hauraiden kivilajien rapautuminen on nopeaa ja hiekkaisessa harjussa rannan siirtyminen on ripeää. Meri ei sellaisessa paikassa siirrä paljoakaan pois rantatasanteelle kertyvää irtoainesta.

Kun rantavirtaus heikkenee, sen kuluttamat, lajittelemat ja siirtämät maa-ainekset laskeutuvat pohjaan pysyvästi tai odottamaan seuraavaa virtausta. Kasautumista tapahtuu varsinkin lahdissa ja kasvien kasvupaikoilla. Esteettömillä alueilla karkea-aines muodostaa tasaista rantaa tai särkkiä. Keräytyvän aineksen määrästä riippuu oheneeko vai paksuneeko kerrostuma. Se näkyy rantaviivan siirtymisenä merelle tai maalle päin. Tuuli pystyy lennättämään hiekkaa ja kerrostamaan sen dyyneiksi mantereelle. Dyynien esiasteilla on kasveja, jotka kestävät suolaa ja hiekalla peittymistä. Niiden takana ovat varsinaiset dyynit, jotka usein ovat ainakin osaksi kasvien paikalleen sitomia. Paljailta alueilta tuuli lennättää hiekkaa uuteen kasautumaan.