Randy Rhoads
| Randall William Rhoads | |
|---|---|
 Randy Rhoads esiintymässä vuonna 1981. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. joulukuuta 1956 |
| Kuollut | 19. maaliskuuta 1982 (25 vuotta) |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1970–1982 |
| Tyylilajit |
heavy metal hard rock |
| Soittimet | kitara |
| Yhtyeet |
Quiet Riot Ozzy Osbourne |
| Aiheesta muualla | |
| randyrhoads.us | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Randall William ”Randy” Rhoads (6. joulukuuta 1956 Santa Monica, Kalifornia – 19. maaliskuuta 1982 Leesburg, Florida) oli yhdysvaltalainen rock-kitaristi.
Rhoads yhdisteli rock-kitarointia ja klassista kitaransoittoa. Hän teki Ozzy Osbournen kanssa kaksi albumia, (Blizzard of Ozz ja Diary of a Madman).
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapsuus ja Quiet Riot (1956–1979)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Randy syntyi 6. joulukuuta 1956 St. Johnin sairaalassa, Santa Monicassa, kolmilapsiseen perheeseen.[1] Hän aloitti kitaransoiton seitsemänvuotiaana. Teini-ikäisenä hän soitti eri yhtyeissä ja 1970-luvun puolivälissä hän perusti yhdessä ystävänsä Kelly Garnin ja Kevin DuBrowin kanssa Quiet Riot -yhtyeen. Rhoads työskenteli myös kitaransoiton opettajana äitinsä koulussa Hollywoodissa Quiet Riotissa soittamisen sivussa ja ennen liittymistä Ozzy Osbournen yhtyeeseen. Yhtye keikkaili ahkerasti Los Angelesin klubeissa ja sai levytyssopimuksen CBS-yhtiöltä. Yhtye teki kaksi albumia, jotka molemmat julkaistiin vain Japanissa. Levyt ovat nykyään keräilyharvinaisuuksia. Ahkerasta yrityksestä huolimatta yhtye ei tehnyt varsinaista läpimurtoa ja vuonna 1979 alkoivat erimielisyydet nousta pintaan.[2][3][4][5]
Samana vuonna Ozzy Osbourne erotettiin Black Sabbathista ja hän alkoi managerinsa johdolla suunnitella soolouraa. Osbourne asui tuolloin Los Angelesissa ja ensimmäinen muusikko, jonka hän sai riveihinsä, oli nuori basisti nimeltä Dana Strum. Strum oli soitellut yhtyeensä kanssa samoilla klubeilla kuin Quiet Riot ja vakuutti Ozzylle, että Rhoads olisi juuri oikea mies Ozzyn yhtyeeseen. Rhoads ei aluksi ollut ollenkaan kiinnostunut asiasta, koska ei ollut koskaan pitänyt Black Sabbathin musiikista, mutta Strumin päättäväinen asenne ja Quiet Riotin huono tilanne saivat Randyn pään kääntymään. Koesoiton jälkeen Randy Rhoadsista tuli Ozzy Osbournen kitaristi.[6][7]
Ozzy Osbournen yhtyeessä (1980–1982)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiseksi kokoonpanoksi vakiintui lopulta Ozzy Osbourne, Randy Rhoads, Bob Daisley (Rainbow) ja Lee Kerslake (Uriah Heep). Yhtye nauhoitti ensimmäisen albumin Blizzard of Ozz alkuvuodesta 1980 ja se julkaistiin saman vuoden syksyllä. Levy nousi Englannin listoilla sijalle 7. Rhoadsin klassisen musiikin vaikutteet tulevat esille muun muassa kappaleissa "Mr. Crowley", "Crazy Train" ja "Suicide Solution". Rhoadsin akustisen kitaran soittoa kuullaan kappaleissa "Revelation (Mother Earth)" ja "Dee".[7][6]
Yhtye lähti keikkailemaan ja loppuvuodesta yhtye alkoi tehdä Diary of a Madman -albumia. Albumin valmistuttua vuoden 1981 alkupuoliskolla Daisley ja Kerslake erotettiin ja tilalle otettiin rumpali Tommy Aldridge sekä entinen Quiet Riot -basisti Rudy Sarzo. Tällä kokoonpanolla lähdettiin ensimmäiselle varsinaiselle Amerikan kiertueelle. Diary of a Madman julkaistiin loppuvuodesta 1981 hyvällä menestyksellä. Rhoadsin kitarointi sai jälleen kehuja ja erityisesti nimikappaleen slaavilaiset sävyt sekä muun muassa "Over The Mountain" osoittivat Rhoadsin taidot. Joulukuussa 1981 alkoi suuri Diary of a Madman -kiertue. Mukana oli suuri lavarakennelma, johon kuului linna sekä kääpiö, joka hirtettiin joka keikan aikana. Lisäksi lavakokoonpanoon liittyi kosketinsoittaja Don Airey. Kiertueen aikana Rhoads osallistui eri kaupungeissa pidettäville kitaratunneille kehittääkseen itseään soittajana. Hän ei pitänyt "rock'n'roll -elämäntyylistä", jota varsinkin Ozzy Osbourne eli kiertueiden aikana. Hänen tarkoituksenaan oli kiertueen päätyttyä jättää Osbournen yhtye ja lähteä opiskelemaan klassista kitaransoittoa yliopistoon. Tiettävästi Rhoads suunnitteli myös sooloalbumin tekemistä.[7][6]
Rhoads esiintyi viimeisen kerran 18. maaliskuuta 1982 Civic Coliseumilla, Knoxvillessä. Kosketinsoittaja Don Airey on muistellut konsertin olleen soitannollisesti kiertueen parhaita.
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]19. maaliskuuta 1982 kiertue saapui Leesburgin kaupunkiin Floridassa. Kiertuebussissa matkustanut yhtye pysähtyi Flying Baron Estates Airportin lentokenttäalueen reunalle pitämään taukoa. Bussinkuljettaja Andrew Aycock omisti lentolupakirjan ja päätti tehdä lentoja alueella olleella pienkoneella. Ensimmäisellä lennolla mukana olivat kiertuemanageri Jake Duncan ja kosketinsoittaja Don Airey. Toiselle lennolle lähtivät Randy Rhoads ja yhtyeen maskeeraaja Rachel Youngblood. Aycock päätti tehdä uhkarohkean tempun syöksymällä läheltä bussia ja onnistuikin kahdesti. Kolmannella kerralla koneen siipi osui bussiin ja kone lensi suoraan lähellä olevaan taloon ja räjähti välittömästi. Kaikki kolme koneessa ollutta saivat surmansa.[8]
Rhoadsin kuoleman jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rhoads haudattiin San Bernardinoon, Kaliforniaan. Hänen tilalleen Osbournen yhtyeen kitaristiksi valittiin Gillan-yhtyeessä soittanut Bernie Tormé.[9] Vuonna 1987 Rhoadsin kunniaksi julkaistiin livealbumi Randy Rhoads Tribute, joka sisälsi Ozzyn esiintymisiä Rhoadsin kanssa vuosilta 1980–1981, sekä varhaisen studioversion debyyttialbumin instrumentaalikappaleesta "Dee".
Rhoads on ollut suunnannäyttäjä monille heavy-kitaristeille, kuten Alexi Laiho (Children of Bodom), Dimebag Darrell (Pantera, Damageplan, Rebel Meets Rebel), Yngwie Malmsteen, Marty Friedman (Megadeth), Zakk Wylde (myöhemmin myös Ozzyn yhtyeessä), Kirk Hammett (Exodus, Metallica) ja Daron Malakian (System of a Down, Scars on Broadway)lähde?. Omiksi vaikuttajikseen hän oli maininnut Mountainin Leslie Westin, Alice Cooperin yhtyeessä soittaneen Glen Buxtonin, Beebop Deluxen Bill Nelsonin, David Bowien yhtyeessä soittaneen Mick Ronsonin ja Deep Purplen Ritchie Blackmorenlähde?. Hän ihannoi myös Eddie Van Halenialähde?. Randy Rhoads suunnitteli myös oman kitaramallinsa, joka kantaa hänen nimeään. Ozzy Osbourne on sanonut Rhoadsin olleen ainoa "aito" muusikko, joka on soittanut hänen yhtyeessään.lähde?
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Quiet Riot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Quiet Riot (1978)
- Quiet Riot II (1978)
- The Randy Rhoads Years (1993, live- ja studionauhoituksia 1977–1979)
Ozzy Osbourne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Blizzard of Ozz (1980)
- Mr. Crowley (1981, live-ep, kuvalevy)
- Diary of a Madman (1981)
- Randy Rhoads Tribute (1987, nauhoitettu 1980–1981)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Randy Rhoads: Beginnings | Oviatt Library library.csun.edu. Viitattu 1.7.2019.
- ↑ Randy Rhoads: the Early Years | Oviatt Library library.csun.edu. Viitattu 1.7.2019.
- ↑ Randy Rhoads: The L.A. Scene | Oviatt Library library.csun.edu. Viitattu 1.7.2019.
- ↑ Randy Rhoads: Quiet Riot | Oviatt Library library.csun.edu. Viitattu 1.7.2019.
- ↑ Quiet Riot - Quiet Riot | Songs, Reviews, Credits AllMusic. Viitattu 1.7.2019. (englanti)
- ↑ a b c Randy Rhodes: Ozzy | Oviatt Library library.csun.edu. Viitattu 1.7.2019.
- ↑ a b c OZZYHEAD.COM > Biography/Timeline > Randy Rhoads www.ozzyhead.com. Viitattu 1.7.2019.
- ↑ Uhkarohkea lentely tappoi kolme – vasta ruumiinavaus paljasti onnettomuuden järkyttävän syyn Ilta-Sanomat. 3.8.2023. Viitattu 3.8.2023.
- ↑ Custom Boards Finland: Randy Rhoadsin lyhyt ja traaginen elämä Custom Boards Finland. Viitattu 1.7.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Diary Of An Axeman Randy Rhoadsille omistettu fanisivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
- The Day That Music Died -fanisivusto
- Randy Rhoads -keskustelupalsta (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||
