Putkiposti

Putkipostin pää ja tyhjiä kapseleita

Putkipostikirje Berliinistä 1900-luvun alusta

Putkiposti on nopea postijärjestelmä, jossa kirjeet kulkevat putkia pitkin ilmanpaineen työntäminä. Putkipostijärjestelmiä rakennettiin useisiin suuriin kaupunkeihin 1800-luvun puolivälissä, mutta ne hylättiin suurimmaksi osaksi 1900-luvulla, kun ne eivät enää pystyneet kilpailemaan uusien viestijärjestelmien kanssa.

Putkipostia voidaan käyttää rakennuksen sisällä tai laajemmin kaupungissa rakennusten välillä. Putkiposti yhdisti usein postitoimistoja, pankkeja ja virastoja, koska se soveltuu hyvin muun muassa rahan ja kuittien kuljetukseen. Joissakin kaupungeissa putkipostiviesteille julkaistiin jopa omia postimerkkejä. Putkipostiviestit kulkevat yleensä pienissä suljetuissa sylinterinmuotoisissa koteloissa, joiden läpimitta on vain hiukan pienempi kuin putkien läpimitta. Sylinterit saadaan liikkumaan putkissa yli- tai alipaineen avulla, toisin sanoen puhaltamalla tai imemällä. Ne voivat saavuttaa 30 kilometrin tuntinopeuden.

Historia

Putkipostin keksijänä pidetään tanskalaista insinööriä George Medhurstia. Hän piirsi 1800-luvun alussa kuvia, joissa ihmiset siirtyvät paikasta toiseen paineilmaputkissa. Ensimmäisenä patenttia keksinnölle hakivat toisistaan riippumatta ranskalainen Galy Cazalar ja brittiläinen Josiah Latimer Clark. He suunnittelivat tekniikkaa lähinnä postin kuljetusta varten.

Vuonna 1853 Clark rakensi maailman ensimmäisen putkipostilinjan Lontooseen. Tämän jälkeen ne alkoivat yleistyä monissa suurissa kaupungeissa. Lennätin oli vakiintunut yleiseksi keinoksi nopeiden viestien kuljettamiseen, ja siksi tarvittiin myös nopea laitteisto siirtämään sähkeet lennätintoimistosta vastaanottajalle. Lontoon jälkeen putkiposti otettiin käyttöön Berliinissä ja Pariisissa. Käyttö laajeni sähkeistä myös yksityisten kirjeiden kuljetukseen.

Alkuinnostuksessa putkipostista uumoiltiin uutta vallankumouksellista viestintä- ja kuljetusjärjestelmää. New Yorkin ensimmäinen metro käytti samaa periaatetta; se oli tosin vain sata metriä pitkä. Suunniteltiin jopa koko Yhdysvallat kattavaa laajaa putkipostiverkostoa. Erityisen suuret järjestelmät rakennettiin muun muassa Pariisiin, jossa putkiposti oli käytössä vuodesta 1866 vuoteen 1984, Prahaan (1887-2002) ja Wieniin (1875-1956). Pariisissa putkipostia saivat käyttää kirjeiden lähettämiseen myös yksityishenkilöt vuodesta 1879 alkaen. Polkupyörälähetit kuljettivat viestejä vastaanottajille henkilökohtaisesti. Putkipostia käytettiin myös muun muassa Berliinissä, Münchenissä, Rio de Janeirossa, Hampurissa, Roomassa, Napolissa, Milanossa ja Marseillessa. Italian 1930-luvulla rakennetun ilmailuministeriön rakennuksessa oli putkipostijärjestelmä, jonka talonsisäinen yhteenlaskettu putkenpituus oli peräti 32 kilometriä. Putkistot ovat yhä olemassa monissa kaupungeissa, tosin usein käyttökelvottomina.

Putkipostilaite Kansallisarkistossa

Suomen ensimmäinen putkiposti rakennettiin vuonna 1906 tamperelaiseen vaateliike Tirkkoseen. Nykyään tekniikka on käytössä esimerkiksi sairaaloissa, apteekeissa, supermarketeissa ja tehtaissa. Se on kätevä pienten viestien ja esineiden, kuten verinäytteiden, lääkkeiden, rahojen ja kuittien turvalliseen ja nopeaan kuljetukseen.

Lähteet

• C.S. Holder: The Pneumatic Post of Paris (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Buispost.eu (Arkistoitu – Internet Archive) – putkipostille omistettu sivusto (hollanniksi)