Punkalaitumen kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Punkalaitumen kirkko
Punkalaitumen kirkko syyskuussa 2006
Punkalaitumen kirkko syyskuussa 2006
Sijainti Lauttakyläntie, Punkalaidun
Koordinaatit 61°06′53.3″N, 023°05′46.7″E
Seurakunta Punkalaitumen seurakunta
Rakentamisvuosi 1774
Suunnittelija Johan Björman
Materiaali puu
Istumapaikkoja 850
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Punkalaitumen kirkko on Punkalaitumella sijaitseva kirkkorakennus. Sen vihki käyttöön lääninrovasti Nils Idman vuonna 1774.[1]

Punkalaitumen seurakunta itsenäistyi Pietari Brahen allekirjoittamalla perustamiskirjalla 1639. Tuolloin Punkalaitumella oli jo aiemmin rakennettu kappelirakennus. Aikaisin säilynyt maininta nykyistä kirkkorakennusta edeltäneestä kirkosta on vuodelta 1724.[2] Aivan kirkon viereen oli rakennettu 1761 valmistunut Antti Piimäsen suunnittelema[3] tapulimaisesti nivelletty torni. Vanhaa kirkkoa kunnostettiin 1700-luvulla useaan otteeseen. Salama kuitenkin sytytti kirkon 1773, ja oli aloitettava uuden kirkon rakentaminen.[3]

Uuden kirkon suunnitteli ja rakensi rakennusmestari Johan Björman Humppilasta. Se nousi vanhan kirkon viereen punkalaitumelaisten omista puista ja osin omin voiminkin. Uuden kirkon alle ei aiemmasta rakennuksesta poiketen tehty enää hautauksia.[4] Alkuperäisessä asussaan kirkko ilmeisesti edusti tyypillistä lounaissuomalaista pitkäkirkkotyyppiä. Kirkon sisämaalaus tehtiin 1796. Hirsipintainen kirkko laudoitettiin 1798.[3]

Myöhemmin kaksi sivueteistä yhdistettiin kirkkosaliin, jolloin kirkko sai nykyisen ristikirkon muodon. Kellotapuli tehtiin ajan tavan mukaan kirkon länsipäähän. Piirustuksissa se oli piirretty sirommaksi, mutta rakennusvaiheessa päädyttiin kustannussyistä yksinkertaisempaan ja massiivisempaan muotoon. Nykyinen ulkoasu on peräisin 1800-luvun jälkipuolen, erityisesti A. Cavénin vuoden 1873 suunnitelmien pohjalta tehdyistä uudistuksista. Kirkkoa on korjattu mm. vuosina 1909, 1939 ja 1974. Seurakunnan 300-vuotisjuhlaa varten rakennus maalattiin ja interiööri modernisoitiin 1939 arkkitehti Bertel Strömmerin suunnitelman mukaan.[5] Maalaustöistä vastasi ja koriste- sekä entisöintimaalaukset teki sisustusarkkitehti, taiteilija Antti Salmenlinna.[6] Ulkoremontti ja -maalaus on tehty 1994.[7]

Vuoden 1796 maalaustöiden yhteydessä kirkkomaalari Gustaf Lukanderia[8] pyydettiin maalaamaan myös alttaritaulu.[9][10] Vuoden 1826 kalustoluettelon[11] mukaan tauluja oli kaksi asetettuina päällekkäin. Toinen esitti Jeesusta ristillä ja toinen ehtoollisen asettamista. Näihin ei kuitenkaan oltu tyytyväisiä, joten alettiin kerätä varoja uuteen tauluun. Nykyinen taulu on Alexandra Frosterus-Såltinin maalaama vuodelta 1888. Se esittää Kristuksen kirkastumista.[12][13]

Ensimmäiset urut saatiin vuonna 1876, kun neiti Vilhelmiina Siljander lahjoitti seurakunnalle Kalannin lukkari Hans Petter Springertin[14] rakentamat 7-äänikertaiset urut. Uudet 21-äänikertaiset urut hankittiin 1923, vanhat lahjoitettiin Halkivahan kirkkoon.[15] Nykyiset 24-äänikertaiset urut ovat Hämeen Urkutehtaan valmistamatlähde?.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Niemelä, Jari; Anttila, Veikko & Hakanen, Aimo: Punkalaitumen historia 2. Punkalaitumen historiatoimikunta, 1989.
  • Juho Heininen: Piirteitä Punkalaitumen menneiltä ajoilta. Punkalaitumen kirjakauppa, 1927.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Punkalaitumen historia 2, s. 318
  2. ↑ Heininen, 1927, s. 7–9
  3. ↑ a b c Punkalaitumen historia 2, s. 316
  4. ↑ Heininen, 1927, s. 15
  5. ↑ Punkalaitumen historia 2, s. 324
  6. ↑ [Turunmaa, 12.08.1939, nro 183, s. 5 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2117597?page=5 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Viitattu:30.05.2024 Punkalaitumen seurakunnan 300-vuotisjuhlaa] Turunmaa. 12.8.1939. digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 30.5.2024.
  7. ↑ Haapio, Markku (toim. vastaava): Suomen kirkot ja kirkkotaide 2, s. 268. Lieto: Etelä-Suomen Kustannus Oy, 1980. ISBN 951-9064-28-1
  8. ↑ Heininen, 1927, s. 20
  9. ↑ Punkalaitumen historia 2, s. 318
  10. ↑ Hanka, Heikki: Taidehistoriallisia havaintoja Längelmäen kirkosta, teoksessa: M. Mattila, (ed.) Längelmäen kirkko 250, s. 55. International Vernadoc Network, 2022. ISBN 978-952-69719-1-9
  11. ↑ Inventarium öfver Pungalaitio Kyrka och dess Egendom 1825. Kyrkan. Punkalaitumen seurakunnan arkisto. Digihakemisto.net.
  12. ↑ [https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/3370 Alexandra Frosterus-Såltinin Kansallisbiografia
  13. ↑ Punkalaitumen historia 2, s. 321
  14. ↑ Suomen historiallisia urkuja, Sibelius-Akatemia, viitattu 16.4.2024 (nimen lähde)
  15. ↑ Heininen, 1927, s. 26–27

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Punkalaitumen_kirkko&oldid=22549558”