Polymerointi
Polymeroinnissa raaka-aineen pienet molekyylit (monomeerit) yhdistyvät katalyyttien vaikutuksesta isoiksi polymeerimolekyyleiksi. Muoveilla on korkea polymeraatioaste, eli niiden jokainen molekyyli (polymeeriketju) on muodostunut 1 000–100 000 pienestä molekyylistä (monomeerista).
Tyypillisiä polymerointireaktioita ovat alkeenien additiopolymerointi ja polykondensaatio, jossa dioli tai diamiini reagoi dikarboksyylihapon (tai esterin) kanssa, jolloin muodostuu esteri- tai amidisidoksia sisältävä kondensaatiopolymeeri.
Additiopolymeerien lähtöaineet ovat alkeeneja. Kun alkeenimonomeerit liittyvät yhteen niiden kaksoissidokset aukeavat. Käynnistyäkseen reaktio tarvitsee aloitekatalyytin sekä yleensä vielä toisen katalyytin nopeuttamaan reaktiota. Polymerointireaktion aloitekatalyyttinä (initiaattorina) voi toimia esim. bentsoyyliperoksidi, joka hajoaa bentsoyylioksiradikaaleiksi. Bentsoyylioksiradikaali reagoi ensin alkeenin kanssa ja reaktio jatkuu ketjureaktiona, jossa syntyy pitkiä hiiliketjuradikaaleja. Päätereaktiossa hiiliketjuradikaalit yhtyvät polymeeriketjuksi. Additiopolymeerit ovat yleensä kestomuoveja. Eräs esimerkki polyadditiosta on polyeteenin valmistus eteenistä.
Polykondensaatiossa (askelpolymeroinnissa) kondensaatiopolymeerit syntyvät useita funktionaalisia ryhmiä, yleensä hydroksyyli-, amino- ja karboksyyliryhmiä sisältävien molekyylien liittyessä yhteen kondensaatioreaktiolla. Tällaisia yhdisteitä ovat esimerkiksi diolit (sisältävät kaksi hydroksyyliryhmää), diamiinit (sisältävät kaksi aminoryhmää) ja dikarboksyylihapot (sisältävät kaksi karboksyyliryhmää). Kondensaatiopolymeerejä ovat polyesterit, joita valmistetaan esteröimällä dihappoja diolien kanssa. Eräs tavallinen polyesteri on Dacron, jota valmistetaan dimetyylitereftalaatista ja etyleeniglykolista. Kondensaatiopolymeroinnilla valmistetaan myös polyamideja, joista tunnetuin on nailon.