Pikkukiljukotka
| Pikkukiljukotka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Päiväpetolinnut Accipitriformes |
| Heimo: | Haukat Accipitridae |
| Alaheimo: | Varsinaiset kotkat Aquilinae |
| Suku: | Kiljukotkat Clanga |
| Laji: | pomarina |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Clanga pomarina |
|
 |
|
| Katso myös | |
Pikkukiljukotka (Clanga pomarina) on suuri petolintu. Se on Suomessa harvinaisuus.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkukiljukotkan pituus on noin 60 cm, siipien kärkiväli 150 cm ja paino 1600 grammaa.
Pikkukiljukotka on lyhytpyrstöinen, melko pienikokoinen kotka, jolla suhteellisen tasaleveät siivet ja tasainen pyrstö. Se muistuttaa muodoltaan ja väritykseltään kiljukotkaa ja on usein erittäin vaikea erottaa tästä. Kuten monilla muillakin petolinnuilla, on lintua voitava tarkkailla pitkään ja hyvissä olosuhteissa, jotta määritys voisi olla varma. Lisäksi tulee tuntea iän vaikutus linnun ulkonäköön, lähilajien tuntomerkit ja höyhenpuvun vaihtelu.
Pikkukiljukotka on yleensä vaaleamman ruskea kuin kiljukotka. Nuori lintu on kokonaisuudessaan tumma. Siiven yläpeitinhöyhenten kärjet ovat vaaleat, siipisulat ovat hyvin tummat ja heikosti poikkiraitaiset. Ruumiinhöyhennys on useimmiten vaaleamman ruskea kuin kiljukotkalla. Karpaalialueella usein kaksi vaaleampaa puolikuukuviota. Vanha lintu on selästä vaaleanruskea, ruumiiltaan ruskea ja siipisulat ovat hyvin tummat. Sulkii vanhan linnun pukuun noin neljässä vuodessa, esiaikuiset vaihtelevan näköisiä.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pesii pääosin Itä-Euroopassa itäisestä Saksasta Venäjälle ja Kreikasta Viroon. Mahdollisesti pesinyt Suomessa epäsäännöllisesti aikaisemmin. Keski- ja Itä-Euroopassa pesivät linnut talvehtivat Afrikassa. Viron pesimäkanta noussut vakaasti 1990–2000-luvuilla ja on nyt 500–600 paria.[2] Koko Euroopan kannan arvioidaan olevan 10 800 – 15 200 paria.[3] Suomessa pikkukiljukotka on säännöllinen, mutta vähälukuinen vieras pääosin touko-syyskuussa etelärannikolla.
Intiassa asuva kiljukotkalajipopulaatio joka on aikaisemmin luokiteltu pikkukiljukotkan alalajiksi, on paikkalintu eikä muuta. Intialaista kiljukotkalajia pidetään nykyään omana lajinaan Aquila hastata.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkukiljukotka syö pieniä nisäkkäitä, sammakkoeläimiä, matelijoita ja myös hyönteisiä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Clanga pomarina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Population status and trends at the EU and Member State levels, Clanga pomarina Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 29.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Clanga pomarina, Lesser Spotted Eagle The IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2017. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. ”The European breeding population is estimated at 10,800-15,200 pairs, which equates to 34,200-46,200 mature individuals. The breeding population in the EU28 is estimated at 10,800-15,200 pairs, which equates to 21,700-30,400 mature individuals.” Viitattu 29.1.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pikkukiljukotka Lintukuva-verkkopalvelussa