Pierluigi Casiraghi
Henkilötiedot | ||
---|---|---|
Koko nimi | Pierluigi Casiraghi | |
Syntymäaika | 4. maaliskuuta 1969 | |
Syntymäpaikka | Monza, Lombardia, Italia | |
Pelipaikka | hyökkääjä | |
Pituus | 182 cm | |
Seura | ||
Seura | – | |
Tehtävä | Valmentaja | |
Seurat | ||
Vuodet | Seura | O (M) |
1985−1989 1989−1993 1993−1998 1998−2002 |
AC Monza Juventus FC SS Lazio Chelsea FC |
94(28) 98(20) 140(42) 10(1) |
Maajoukkue | ||
1991−1998 | Italia | 44 (13) |
Valmennusura | ||
2002−2003 2003 2006−2010 |
AC Monza(nuorten joukkue) AC Legnano Italian U21-maajoukkue | |
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Italia | |||
Miesten jalkapallo | |||
MM-kisat | |||
Hopeaa | Yhdysvallat 1994 | Jalkapallo |
Pierluigi Casiraghi (s. 4. maaliskuuta 1969 Monza, Italia) on italialainen entinen jalkapalloilija ja nykyinen valmentaja. Peliurallaan Casiraghi pelasi hyökkääjänä.
Peliura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Casiraghi aloitti uransa Monzan paikallisessa joukkueessa, jossa hän pelasi neljä vuotta tehden 28 maalia. Casiraghin liittyessä seuraan se oli Serie C:ssä, mutta hänen avullaan joukkue nousi Serie B:hen. Myös Italian parhaissa seuroissa huomattiin Casiraghin hyvät peliotteet, ja hänet siirrettiin Juventukseen. Casiraghi pelasi mainiosti myös suurseurassa, ja hän teki 98 pelaamassaan ottelussa 20 maalia. Juventuksessa Casiraghi ehti voittaa kaksi UEFA Cupia (1990 ja 1993) sekä yhden Italian cupin vuonna 1990.
Vuonna 1993 Casiraghi meni Lazioon viiden vuoden sopimuksella. Hän ehti pelata joukkueessa peräti 140 ottelua ja tehdä 42 maalia. Hänen paras kautensa tilastojen valossa oli kausi 1996−1997, jolloin hän teki 14 maalia 28 ottelussa. Laziossa hän voitti uransa toisen Italian cupin. Tämä tapahtui vuonna 1998. Tuon voiton jälkeen Casiraghi siirtyi lopettelemaan uraansa Chelseaan, jossa hän pelasi neljän vuoden aikana loukkaantumisten takia vain kymmenen ottelua ja teki yhden maalin.
Maajoukkueessa Casiraghi pelasi yhteensä 44 maaottelua ja teki 13 maalia.[1] Hän oli mukana Italian joukkueessa MM-kisoissa 1994, kun Italia tuli toiseksi. EM-kisoissa 1996 Casiraghi teki kummatkin Italian maalit Venäjää vastaan, mutta tuhlasi paikan Tšekkiä vastaan pudottaen maansa kisoista. Vuoden 1998 MM-kisojen joukkueeseen ei Casiraghi enää mahtunut, joten hän jätti maajoukkuetehtävät nuoremmilleen.
Saavutukset pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- UEFA Cup: 1990, 1993
- Hopeaa: 1998
- Coppa Italia: 1990, 1998
- FA Cup: 2000
- MM-hopeaa: 1994
- EM-1.kierros: 1996
Valmennusura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun Casiraghi lopetti peliuransa, hän ryhtyi valmentajaksi. Hän alkoi valmentaa ensimmäisen seuransa Monzan junioreja. Hän kuitenkin valmensi joukkuetta vain vuoden, kunnes hän siirtyi Legnanon valmentajaksi. Hän ei viihtynyt Legnanossakaan vuotta pitempään ja piti valmennustaukoa vuoteen 2006 asti, kunnes hän alkoi valmentaa Italian alle 21-vuotiaiden maajoukkuetta Gianfranco Zolan kanssa.
Kaksikko johdatti Italian nuoret viidenneksi nuorten EM-kisoissa 2007. Pekingin olympiaturnauksessa 2008 Italian nuorten tie katkesi puolivälierätappioon Belgialle 3−2. Syksyllä 2008 Zola siirtyi West Ham Unitediin, mutta Casiraghi jatkoi nuorten maajoukkuessa johdattaen sen EM-kisoihin Ruotsiin 2009. Lopputurnauksessa Italia eteni välieriin, joissa se hävisi sittemmin mestaruuden vieneelle Saksalle 1−0.[2]
Casiraghi sai lokakuussa 2010 potkut tehtävistään. Syynä oli Italian nuorten jääminen vuoden 2012 olympialaisten ulkopuolelle.[3]
Saavutukset valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- U21 EM-kilpailut
- Välierät: 2009
- Viides: 2007
- Olympialaiset
- Puolivälierät: 2008
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Di Maggio, Roberto & Pierrend, José Luis: Italy - Record International Players 29.11.2018. RSSSF. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Harrold, Michael: Clinical Germany set up final rematch Uefa.com. 26.6.2009. (englanniksi)
- ↑ Casiraghi tritt zurück Kicker Online. 20.10.2010. (saksa)
Edeltäjä: Claudio Gentile |
Italian U21-maajoukkueen päävalmentaja 2006−2010 |
Seuraaja: Ciro Ferrara |
1 Pagliuca | 2 Apolloni | 3 Benarrivo | 4 Costacurta | 5 Maldini | 6 Baresi | 7 Minotti | 8 Mussi | 9 Tassotti | 10 R. Baggio | 11 Albertini | 12 Marchegiani | 13 D. Baggio | 14 Berti | 15 Conte | 16 Donadoni | 17 Evani | 18 Casiraghi | 19 Massaro | 20 Signori | 21 Zola | 22 Bucci | Valmentaja Sacchi