Perunaseitti

Perunaseitti on yleinen siemenperunasta ja maasta leviävä perunan tauti.

Taudinaiheuttaja ja leviäminen

Rhizoctonia solani, joka aiheuttaa perunaseitin ja versolaikun, on sieniryhmä, joka voi vahingoittaa monia kasvilajeja ja kasvaa erilaisissa kasvinjätteissä maassa. Se kuuluu kantasieniin ja muodostaa suvullisen lisääntymisen kautta kantaitiöitä. R. solani -laji on hyvin monimuotoinen ja jaettu 14 anastomointiryhmään (AG). Perunaa yleisimmin vioittava AG-3-ryhmä on isäntäkasvivalikoimaltaan kapea. Muita AG-ryhmiä perunalta löytyy harvoin ja ne ovat perunalle melko haitattomia. Esimerkiksi öljykasveilla ja sokerijuurikkaalla tavattavat R. solani -kannat kuuluvat AG-ryhmiin, jotka eivät vahingoita perunaa, kun taas AG-3-ryhmän kannat ovat haitallisia lähinnä perunalle. Perunaseitin aiheuttaja ei tuota suvuttomia itiöitä ja sienen rihmastosta muodostuu kesällä varsien tyvillä valkeaa tai harmahtavaa homekasvustoa, joka sisältää kantaitiöitä. Näiden biologista merkitystä ei tunneta hyvin. Sienen rihmasto muodostaa rihmastopahkoja, jotka näkyvät mukuloissa seittirupena. Rihmastopahkat säilyvät maassa ja tauti leviää sekä siemenperunasta että maasta.

Perunaseitin historia ja levinneisyys Suomessa

Perunaseitin aiheuttaja, Rhizoctonia solani, on ollut Euroopassa tiedossa jo 1800-luvun alkupuolelta. Suomessa sen havaittiin varsien tyvillä vuodesta 1911 lähtien. Vaikka seittiä esiintyi perunassa yleisesti 1930-luvulta alkaen, sitä ei pidetty merkittävänä tautina ennen 1990-lukua. Vasta virustautien hallinnan jälkeen seitti nousi ongelmaksi. Nykyisin se on yleinen ja vaatii ammattimaista torjuntaa koko Suomen perunantuotantoalueella.

Epidemiologia

Perunaseitti muodostaa loppukesästä mukuloiden pinnalle helposti irtoavia ruskeita rihmastopahkoja, eli seittirupea. Kosteissa olosuhteissa pahkat aktivoituvat, kasvattaen väritöntä sienirihmastoa, joka leviää ja vahingoittaa nuoria versoja ja rönsyjä. Rihmastopahkat voivat säilyä maassa useita vuosia, aktivoituen jälleen perunan istutuksen jälkeen. Keskikesällä varsien tyville muodostuu vaaleanharmaata seittirihmastoa, joka sisältää suvullisia kantaitiöitä. Nämä itiöt eivät levitä tautia, mutta voivat lisätä tautikantojen perinnöllistä muuntelua. Loppukesällä rihmastopahkoja muodostuu mukuloihin, maavarsiin ja juuriin, leviten mukuloiden mukana uusille kasvupaikoille ja ylläpitäen tautia maassa. Perunaseitti aiheuttaa eniten tuhoa stressaavissa olosuhteissa, kuten viileässä alkukesässä tai kuivuus- ja hellejaksoissa. Satomukuloihin voi tulla runsaasti seittirupea, jos nostoa viivytetään varsiston tuleentumisen tai pakkotuleennuttamisen jälkeen.

Oireet

Oireet perunan versoissa

Perunaseitti vahingoittaa suoraan vain perunan maanalaisia osia, mutta sen seuraukset näkyvät myös versojen kehityksessä. Idätyksen aikana seitti vahingoittaa kehittyviä ituja, ja istutuksen jälkeen taudinaiheuttaja alkaa tuhota nuoria ituja ja kehittyviä rönsyjä siemenperunassa tai maassa. Tämä johtaa ruskeisiin laikkuihin verson tyvellä ja hidastaa taimettumista ja versojen kasvua, mikä tekee kasvustosta aukkoisen ja epätasaisesti kehittyvän, heikentäen sadon laatua. Keskikesällä seitti voi muodostaa varsien tyvelle valkean tai harmahtavan itiöemän, joka ei vahingoita kasvia. Loppukesällä lehtihankoihin tai versojen tyvelle saattaa muodostua vihreitä ilmamukuloita, koska tärkkelys ei kulkeudu mukuloihin. Tämä saa lehdet käpristymään ja kovettumaan liiallisen tärkkelyksen takia. Tyvimädän oireet voivat muistuttaa perunaseitin oireita, ja molemmat taudit voivat esiintyä samanaikaisesti samassa kasvissa. Myös punamädän, känsäruven ja mustapistetaudin oireet voivat muistuttaa perunaseitin oireita.

Oireet mukuloissa

Mukuloissa perunaseitti näkyy rihmastopahkoina eli seittirupena, mikä on ruokaperunassa lievä ulkonäköhaitta. Siemenperunassa jopa pieni määrä seittirupia voi kuitenkin aiheuttaa vakavia vaurioita kasvustolle ja sadolle. Seitti vahingoittaa myös juuria, rönsyjä ja kehittyviä mukuloita, muodostaen verkkorupea muistuttavaa kuorirosoa ja jättäen mukulat kuopalle vauriokohtien kohdalta. Kesällä seitti tunkeutuu mukulan sisään korkkihuokosten kautta, aiheuttaen matalia kuoppia, ns. dry corea, joita sepän toukat ja etanat voivat edelleen syventää. Seitti häiritsee rönsyjen kasvua, mikä johtaa mukuloiden tiivistymiseen lähelle verson tyveä. Tämä saa mukulat nousemaan maan pinnalle, missä ne vihertyvät auringonvalossa tai muuttuvat epämuotoisiksi kasvaessaan toisiaan vasten. Mukuloiden väliin jäävät juuret ja rönsyt aiheuttavat uurteita. Lisäksi seitti aiheuttaa kasvuhäiriöitä, jolloin arat lajikkeet voivat halkeilla tai muuttua ontoiksi. Seitin saastuttamissa kasveissa osa mukuloista jää hyvin pieniksi ja osa kasvaa suurikokoisiksi, mikä johtaa epätasaiseen sadon kokojakaumaan ja heikentää käyttölaatua.

Perunaseitin säilyminen ja leviäminen

Perunaseitti tarttuu siemenperunasta tai saastuneesta maasta. Se aiheuttaa vahinkoa perunan kasvuvaiheissa, tartuttaen ituja ja maavarsia. Kestomuoto, seittirupi, muodostuu myöhään kasvukaudella ja varmistaa taudin jatkuvuuden seuraavana vuonna. Rupipahkat, seittirupea tuottavat rakenteet, säilyvät maassa useita vuosia, mutta taudin tartuntakyky heikkenee pitkän viljelytauon aikana. Ruokaperunaa voi viljellä uudelleen muutaman vuoden kuluttua, etenkin jos kasvinjätteet kerätään pois maasta perunan nostamisen yhteydessä.

Perunaseitin torjunta

Perunaseitin torjunnassa keskeistä on käyttää terveitä siemenperunoita ja valita viljelyyn kestäviä lajikkeita. Hyvä viljelykierto sekä nopea perunan itäminen ja kasvu vähentävät tartuntariskiä. Perunan istuttaminen lämpimään maahan sopivaan syvyyteen ja maaperän kosteuden ylläpitäminen ovat suositeltavia toimenpiteitä. Siemenperunan nosto ja käsittely tulisi tehdä nopeasti sadonkorjuun jälkeen. Kemialliset peittausaineet voivat olla tehokkaita siementartunnan torjunnassa, ja niiden tasainen levitys on tärkeää.