Pan

Pan opettaa Dafnista soittamaan panhuilua.

Pan (m.kreik. Πάν) oli kreikkalaisessa mytologiassa arkadialainen metsän, laidunten, paimenten, karjan ja hedelmällisyyden jumala. Yleensä hänet on kuvattu pukinsarviseksi ja -sorkkaiseksi. Koska jumalan nimi tarkoittaa kaikkea, Pania alettiin pitää maailmankaikkeuden symbolina ja luonnon persoonallisuutena, ja joskus häntä pidettiin kaikkien jumalien edustajana. Sylvanus ja Faunus olivat roomalaisten ​​jumalia, joiden ominaisuudet ovat niin lähes samat kuin Panilla, että niitä usein pidetään samana persoonana eri nimillä.

Syntyperä

Panin on yleensä kerrottu olevan Hermeen ja nymfin (mahdollisesti Dryopen) jälkeläinen, mutta joissain yhteyksissä hänen vanhemmikseen mainitaan myös Zeus ja Hybris. Homeerisissa hymneissä vanhempien kerrotaan nimenneen lapsensa Paniksi, koska "hän ilahdutti heidän kaikkien sydäntä" (m.kreik. pantes 'kaikki').

Roomalaiset samastivat Panin myöhemmin Faunukseen.

Mytologia

Pan asui luolissa ja vaelsi vuorilla ja laaksoissa ja huvitti itseään muiden takaa-ajoilla tai nymfien tansseissa. Hän piti musiikista, ja hän oli kreikkalaisten mielestä syrinksin eli panhuilun keksijä, jota hän itse soitti mestarillisesti. Pania, kuten muitakin metsissä asuneita jumalia, pelkäsivät ne, joiden piti kulkea metsän läpi yöllä. Tällaisten tilanteiden synkkyys ja yksinäisyys saattoivat saadan mieleen taikauskoisia pelkoja. Kreikkalaiset ajattelivat, että Pan sai aikaan paniikiksi kutsuttua äkillistä kauhua. Myytin mukaan jo hänen ensimmäinen hoitajansa pelästyi ja pakeni lapsen luota nähtyään hänen karkeat partaiset kasvonsa.

Puunymfit olivat usien Panin tanssikumppaneina, mutta he olivat vain yksi nymfiluokka. Heidän rinnallaan olivat najadit, jotka hallitsivat puroja ja lähteitä, oreadit, vuorten ja luolien nymfit, ja nereidit, merinymfit. Kolme viimeksi mainittua olivat kuolemattomia, mutta puunymfien, nimeltään dryadit tai hamadryadit, uskottiin menehtyvän niiden puiden mukana, jotka olivat olleet heidän asuinpaikkansa ja joiden kanssa he olivat syntyneet. Sen vuoksi puun tuhoaminen oli jumalaton teko, ja joissakin törkeissä tapauksissa siitä rangaistiin ankarasti, kuten esimerkiksi Erysikhthonin tapauksessa.

Tarinoiden mukaan Pan oli kuuluisa sukupuolisesta kyvykkyydestään, ja hänelle kuvattiinkin usein erektiossa oleva fallos. Hän käytti aikansa Dionysoksen seuralaisten mainadien kanssa rietastellen — kerrotaan, että hänellä oli hekumallinen suhde kaikkien kanssa. Pan yritti samaa myös useiden nymfien kanssa mutta huonommalla menestyksellä.

Pan tunnettiin erityisesti musiikista. Retkillään hän tapasi virran nymfi Syrinksin palaamassa metsältä. Syrinks pakeni ihailijaansa joen rannalle, jossa Pan vihdoin tavoitti hänet. Tämä kuitenkin muuttui ruo'oksi rantakaislikkoon, eikä Pan kyennyt löytämään häntä. Toivoessaan löytävänsä tämän Pan alkoi kerätä ruokoja mutta tuloksetta. Niinpä Pan sitoikin ruo'ot yhteen ruokopilliksi. Tätä soitinta alettiinkin kutsua syrinksiksi eli panhuiluksi.

Myöhemmin Pan sai kilpailla soittotaidosta Apollonin, kreikkalaisen musiikin ja lyyran jumalan kanssa. Tuomariksi valittu vuorenjumala Tmolos valitsi Apollonin voittajaksi, mutta paikalla ollut Midas ilmaisi tyytymättömyytensä tuomioon. Rangaistukseksi huonosta musiikkimausta Apollon muutti Midaan korvat aasin korviksi.

Pan myöhempinä aikoina

On todennäköistä, että Pan vaikutti myöhemmin myös kristittyjen kirjallisuuteen ja taiteeseen. Saatanan pukinsorkat ja sarvet ja Incubuksen korostunut seksuaalisuus juontuvat kreikkalaisten Pan-jumalasta. Plutarkhos taas kertoi 100-luvulla jaa. keisari Tiberiuksen aikana sattuneesta väärinkäsityksestä: muuan laiva ohitti Paksoin ja sen rannalta huudettiin: ”Kun tulette Palodeehen, ilmoittakaa siellä, että suuri Pan on kuollut”. Tämä tulkittiin kristinuskon voitoksi, vaikka luultavasti kyse oli vain kulttijuhlasta, jossa keskeisenä teemana oli jumalien kuolema ja ylösnousemus.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pan Wikimedia Commonsissa

• Homeeriset hymnit — Pan (englanniksi)