Paavo Suoranta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paavo Suoranta

Paavo Lauri Matias Suoranta (10. joulukuuta 1917 Karstula[1] – 4. marraskuuta 2002 Pello[2]) oli talvi- ja jatkosodan kaukopartiomies ja Mannerheim-ristin ritari numero 88. Siviiliammatiltaan hän oli metsäteknikko. Paavo Suoranta oli naimisissa Liisa Suorannan o.s. Puurusen kanssa.

Suoranta osallistui aktiivisesti suojeluskuntatoimintaan ja toimi YK-tehtävissä Suezilla vuosina 1956–1957. Jatkosodan jälkeen hän osallistui asekätkentään sekä oli mukana Tornionjokilaakson Stella Polaris -operaation valmistelussa. Myöhemmin Suoranta toimi aktiivisesti politiikassa. Hän oli aluksi kokoomuslainen mutta liittyi Perustuslaillisiin 1970-luvulla vastalauseena Kokoomuksen kannattamalle Kekkosen valitsemiselle jatkokaudelle poikkeuslailla. Ulkoiselta olemukseltaan Paavo Suoranta oli pienikokoinen, luonteeltaan iloinen ja sitkeä, mikä mainitaan myös ritarinimityksen perusteluissa.[2]

Ura Suomen puolustusvoimissa ja tiedustelussa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suorannan varusmiespalvelus alkoi syyskuussa 1938 Jääkäripataljoona 4:ssä. Tuolloin palveli samassa yksikössä myös Lauri Törni, johon Suoranta tutustui. Urheiluharrastukset, valinta aliupseerikouluun ja ensimmäiset kosketukset tiedustelutoimintaan varusmiesaikana pohjustivat tulevaa tiedustelu-uraa.[3]

Talvisodassa Suoranta oli mukana 8. divisioonan hiihto- eli sissiosastossa. Joukkueen vahvuista osastoa on kutsuttu myös divisioonan kaukopartioyksiköksi.[3] Moni osastoon kuulunut toimi myöhemmin päämajan tiedustelijana ja kaukopartiomiehenä.

Tilastotoimiston tiedustelija

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välirauhan aikana Paavo Suoranta toimi tiedustelijana pääesikunnan Tilastotoimiston Viipurin alatoimistossa. Tuolloin hän teki siviilivaatteissa seitsemän salaista partiomatkaa Neuvostoliiton puolelle.[4] Suoranta oli mukana tiedustelemassa joukkojen keskityskuljetuksia ja siviiliväestön evakuointia Hiitolan, Inkilän ja Kaarlahden alueella. Hän osallistui välirauhan aikana tiedustelu-, radiosähköttäjä- ja laskuvarjohyppykursseihin.[4]

Osasto Vehniäinen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodassa Suoranta toimi päämajan kaukopartiotoiminnassa osasto Vehniäisessä. Ansioistaan Suoranta nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 31. elokuuta 1942 hänen ollessaan sotilasarvoltaan ylikersantti. Partioretkiä radistina ja partion johtajana kertyi yhteensä 17.[5]

Noita vaiheita on kuvattu kaunokirjallisesti Esa Anttalan kaukopartioromaanissa "Partisaanit tulessa", jossa Paavo Suoranta osallistuu partisaanien vangitsemiseen Kainuussa sekä Mauri Ahtosalon (aik. Kärpänen) romaanissa "Sissejä yli Äänisen", jossa partion johtajan haavoituttua Paavo Suorannasta tulee partion johtaja.

Asekätkentä ja salainen tiedustelu sodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siviiliin päästyään Paavo Suoranta pohti ammatinvalintaa jo varusmiesajalta tutuksi tulleen rajavartioston ja metsäalan välillä. Jälkimmäisen valittuaan Suoranta asettui Keski-Suomeen Kuohulle. Paikkakunnalle hakeutui metsätöihin muitakin entisiä kaukopartiomiehiä ja myöhemmin sinne perustettiin myös tiedustelun peiteorganisaationa toiminut puualan yritys Kuohun Pilke, jonka toimitusjohtajina olivat vuorollaan Suoranta ja Heikki Määttänen, joka katosi Neuvostoliittoon suunnatulla tiedustelumatkalla 1950.[6] Määttäsen kadottua liike meni konkurssiin, jolloin todettiin, että osa sen käyttämästä kalustosta oli puolustusvoimien omaisuutta.[7]

Vuoden 1946 alkupuolella Suoranta muutti Kuruun opiskellakseen metsäteknikoksi. Valmistuttuaan 1947 lopulla Suoranta siirtyi metsänhoitoyhdistyksen tehtäviin Vieremälle.[8] Kuohun tavoin myös Vieremällä asui ja liikkui Suorannan tuntemia entisiä päämajan sissejä. Suorannasta tuli 1951 lapinlahtelaisen Savon Puuliike Oy:n toimitusjohtaja.[9] Myös tämä yritys palveli tiedustelun etuja tarjotessaan toimitusjohtajalle mahdollisuuden työllistää entisiä kaukopartiomiehiä tiedustelun peitetehtäviin ja liikkua yhtiön asioissa huomiota herättämättä.[10]

Vuodesta 1947 lähtien entisiä suomalaisia kaukopartiomiehiä alettiin värvätä Neuvostoliiton alueelle suunnattuun tiedustelutoimintaan. Samana vuonna oli perustettu Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA. Sen lisäksi kaukopartiomiesten palveluksista oli kiinnostunut ainakin Britannian MI6 sekä Norjan tiedustelu.[11] Suomalaisten partiomiesten voimin tehty tiedustelu oli laajimmillaan vuonna 1951.[12] Myös Suoranta osallistui värvärinä tähän toimintaan. Yksi hänen värväyskohteistaan oli myöhemmin kirjailija Esa Anttalana tunnettu Urpo Lempiäinen, joka ei kuitenkaan ottanut tarjousta vastaan. [13] Vielä 1954 Suoranta oli mukana värväämässä norjalaisten toimeksiantajien laskuun. Aiemmin häntä oli Norjan-vierailullaan myös houkuteltu muuttamaan sinne tiedusteluasiantuntijaksi.[14]

YK-rauhanturvaaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suoranta osallistui YK-toimintaan 1956–1957 Siinailla Suomen ensimmäisessä YK-rauhanturvatehtäviin lähetetyssä yksikössä, komppaniassa, jonka tunnus oli YKSK (YKSK 1).[15][16] Pohjosen mukaan Suorannan YK-tehtävää oli järjestelemässä pääesikunnan tutkintatoimiston edustaja, luutnantti Kaarlo Paloheimo. [17]Rauhanturvatehtävistä palattuaan Suoranta työskenteli metsäteknikkona Kemi Oy:n palveluksessa vuosina 1957–1977. Itsenäisyyspäivänä 1967 hänet ylennettiin yliluutnantiksi.[18] Vuonna 1994 Suoranta kutsuttiin presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle.[18]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Anttala, Esa: Partisaanit tulessa. Hämeenlinna : Karisto, 1972. ISBN 951-23-0651-4
  • Pallari, Leena & Norkola, Kari: Kaukopartiomies teki parikymmentä tiedusteluretkeä: Mannerheim-ristin ritari Paavo Suoranta. Helsingin Sanomat, 8.11.2002. Artikkelin verkkoversio.
  • Pohjonen, Juha: Maanpetturin tie: maanpetoksesta Suomessa vuosina 1945–1972 tuomitut. Helsinki : Otava, 2000. ISBN 951-1-16994-7
  • Tikkanen, Pentti H.: Marskin kaukopartioritarit :kaukopartiopataljoonan eli Erillisen pataljoona 4:n Mannerheim-ristin ritarit. Hämeenlinna : Karisto, 1995. ISBN 951-23-3482-8
  • Turunen, Pekka: Salaisen sodan asiamies: Mannerheim-ristin ritari Paavo Suoranta. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2006. ISBN 951-20-7066-9

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Turunen 2006, 25
  2. ↑ a b Mannerheim-ristin ritari Paavo Suoranta (Helsingin Sanomat - Nimiä tänään, kuolleet 8.11.2002)
  3. ↑ a b Turunen 2006, 26
  4. ↑ a b Turunen 2006, 28
  5. ↑ Turunen 2006, 31
  6. ↑ Pohjonen 2000,136
  7. ↑ Turunen 2006, 143
  8. ↑ Turunen 2006, 139
  9. ↑ Mannerheim-ristin ritarit: Suoranta, Paavo Lauri Matias mannerheim-ristinritarit.fi. Viitattu 30.8.2015.
  10. ↑ Turunen 2006, 179
  11. ↑ Turunen 2006, 127, 135
  12. ↑ Turunen 2006, 206
  13. ↑ Turunen 2006, 132-133
  14. ↑ Turunen 2006, 223, kuvaliite (s. 224-225 välissä)
  15. ↑ Turunen 2006, 243-244, 246-265
  16. ↑ Suorannan tietoja ei löydy suomalaisten YK-rauhanturvaajien historiikin I osaan kuuluvasta matrikkelista. (Kuosa, Tauno 1982. Suomalaiset sinibaretit I osa. Kotimaankirja Oy.)
  17. ↑ Pohjonen 2000,262
  18. ↑ a b Turunen 2006, 282

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paavo_Suoranta&oldid=22812991”