Okrat
| Okrat | |
|---|---|
 Aibikan (Abelmoschus manihot) kukka |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malvales |
| Heimo: | Malvakasvit Malvaceae |
| Alaheimo: | Malvoideae |
| Suku: |
Okrat Abelmoschus Medik. |
| Katso myös | |
Okrat (Abelmoschus) on malvakasvien heimoon kuuluva suku, jossa on yksitoista lajia.[1]
Okrat ovat kotoisin trooppiselta alueelta Itä-Afrikassa, Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, Madagaskarilla ja Koillis-Australiassa.[1] Suku on aiemmin yhdistetty hibiskuksiin (Hibiscus). Lajit ovat yksi-, kaksi- tai lyhytikäisiä monivuotiskasveja, joiden kaarna on lujarakenteista. Sen vuoksi joitakin okralajeja on käytetty myös kuitukasveina. Lehdet ovat vaahteran lehtiä muistuttavia, sormiliuskaisia. Tropiikin kuivilla alueilla eräät lajit selviävät kuivan kauden läpi suuren mukulan ansiosta, vaikka maanpinnan yläpuoliset kasvinosat kuolevat. Kukat muistuttavat hibiskusten kukkia ja ovat väriltään keltaisia, vaaleanpunaisia, oranssinvärisiä tai punaisia. Useita lajeja käytetään koristekasveina. Niitä voidaan viljellä yksivuotisina kesäkukkina.
Okran lisäksi tunnetuimpiin okrien suvun edustajiin kuuluu aibika, joka voi kasvaa lähes 2,5 metrin korkuiseksi. Sen varsia peittävät pienet, sukamaiset karvat. Lehdet ovat 3–7-sormisia ja jopa 45 senttimetriä pitkiä. Kukat ovat valkoisia – keltaisia ja niiden keskusta on purppuranpunainen. Kukat sijaitsevat yksittäin tai pienissä tertuissa. Kota kasvaa noin 8 senttimetriä pitkäksi.
Lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- okra eli vihannesokra (Abelmoschus esculentus)
- aibika (Abelmoschus manihot) [2]
- Abelmoschus moschatus
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Govaerts, R. ym.: Abelmoschus Medik. Plants of the World Online. 2022. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 12.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7