Naruhiko Higashikuni
Naruhiko Higashikuni | |
---|---|
Japanin pääministeri | |
Monarkki | Hirohito |
Edeltäjä | Kantarō Suzuki |
Seuraaja | Kijūrō Shidehara |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 3. joulukuuta 1887 Kioto, Japani |
Kuollut | 20. tammikuuta 1990 (102 vuotta) Tokio, Japani |
Puoliso | Toshiko |
Tiedot | |
Puolue | sitoutumaton |
Nimikirjoitus |
|
Naruhiko Higashikuni (jap. 東久邇宮 稔彦王, Higashikuni no miya Naruhiko-ō, ”Naruhiko, prinssi Higashikuni”, vuodesta 1947 jap. 東久邇稔彦, Higashikuni Naruhiko; 3. joulukuuta 1887 Kioto – 20. tammikuuta 1990 Tokio) oli Japanin keisarisukuun kuulunut prinssi ja kenraali, joka toimi Japanin pääministerinä toisen maailmansodan lopussa 17. elokuuta – 9. lokakuuta 1945.[1]
Naruhiko on ainoa keisarisuvun jäsen, joka on toiminut Japanin pääministerinä, sekä Japanin lyhytaikaisin pääministeri. Hänen pääministerikautensa kesti 54 päivää.
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Naruhiko meni 18. toukokuuta 1915 naimisiin Meiji-keisarin yhdeksännen tyttären, prinsessa Toshikon (1896–1978) kanssa. Parilla oli neljä poikaa:
- Prinssi Morihiro (6. toukokuuta 1916 – 1. helmikuuta 1969)
- Prinssi Moromasa (1917 – 1. syyskuuta 1923; kuoli Kantōn suuressa maanjäristyksessä)
- Prinssi Akitsune (13. toukokuuta 1920 – 30. elokuuta 2006)
- Prinssi Toshihiko (24. maaliskuuta 1929 – 15. huhtikuuta 2015)
Ura ja myöhemät vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Naruhiko nousi Japanin armeijan kenraaliksi ja oli vuodesta 1939 ylimmän sotaneuvoston jäsen. Hänelle myönnettiin myös Kinshi kunshō -sotilaspalkinto vuonna 1940. Hän menetti prinssin arvonsa muiden keisarin etäisempiin sukuhaaroihin kuuluvien henkilöiden kanssa 17. lokakuuta 1947.
Naruhiko julkaisi vuonna 1968 muistelmansa Higashikuni nikkin. Hän kuoli sydämen vajaatoimintaan Tokiossa 102-vuotiaana 1990; hän on Japanin historian pitkäikäisin pääministeri ja yksi maailman pitkäikäisimmistä pääministereistä Willem Dreesin, Christopher Hornsrudin ja Antoine Pinayn ohella.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Prince Naruhiko Higashikuni Kantei.go.jp. Viitattu 1.7.2012. (englanniksi)