Morane-Saulnier Parasol
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: joitakin lähteitä merkitty mutta ei viitteitä |
| Morane-Saulnier Parasol | |
|---|---|
 Saksalainen Morane-Saulnier Parasol |
|
| Tyyppi | tiedustelukone |
| Ensilento | 1913 |
Morane-Saulnier Parasol tai Morane-Saulnier Type L oli ranskalainen ylätasoinen kaksipaikkainen lentokone ensimmäisessä maailmansodassa. Sen lisenssiversiona Ruotsissa valmistettu Thulin Typ D oli Suomen ilmavoimien ensimmäinen lentokone.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Morane-Saulier Parasolin menestys pohjautui pitkälle Roland Garrosin ja Raymond Saulnierin työhön potkurikehän läpi ampuvan konekiväärin asentamiseksi lentokoneeseen vuonna 1914. Garrosin konekivääri ei ollut varsinaisesti tahdistettu, mutta parannettu versio Saulnierin yksinkertaisesta mekaanisesta laukaisun estävästä järjestelmästä.lähde?
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konetta rakennettiin 1913–1915 Ranskassa lähes 600 kappaletta ja lisäksi lisenssillä. Konetyyppiä käytettiin pääasiassa tiedusteluun. Sitä käyttivät Ranskan ilmavoimat, Englannin ilmavoimat ja laivaston ilmavoimat sekä Venäjän ilmavoimat. Englannin laivaston aliluutnantti R. Warneford tuhosi konetyypillä ensimmäisenä lentäjänä saksalaisen ilmalaivan kuudella kymmenen kilogramman pommilla 7. kesäkuuta 1915.
Käyttö Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tohtori Enoch Thulin valmisti lisenssillä viisi Thulin Typ D -konetta Ruotsissa vuosina 1915–1918. Kreivi Eric von Rosen osti yhden näistä koneista valmistusnumeroltaan D4 ja lahjoitti sen Suomen valkoiselle armeijalle maalaten koneeseen henkilökohtaisen onnenmerkkinsä hakaristin sinisellä värillä. Ensimmäinen Thulin Typ D -kone lennettiin Suomeen Uumajasta Vaasaan 6. maaliskuuta 1918.[1] Tämän koneen tunnukseksi annettiin kenraali Mannerheimin päiväkäskyllä ”lentokone n:o 1”, joka merkittiin tunnuksella F1. Konetta kohtasi potkurivaurio Vaasassa 8. maaliskuuta 1918 ja se tuhoutui lentäjän ja tähystäjän saadessa surmansa 16. huhtikuuta 1918 Tampereella siiven murruttua ilmassa.[2]
Suomen ilmavoimilla oli käytössään myös toinen Thulin Typ D, jonka ostettiin ”Finlands vänner” -järjestön hankkimilla varoilla ja salakuljetettiin junalla Haaparannan kautta Suomeen 18.–19. maaliskuuta 1918. Koneen tunnuksena oli F3 ja sen käyttö jäi vähäiseksi koneen vaurioiduttua korjauskelvottomaksi moottoripaloa seuranneessa maahansyöksyssä 28. maaliskuuta 1918. Konetta yritettiin korjata myöhemmin ja se poistettiin rekisteristä 11. elokuuta 1919 kirjanpitotunnuksella A71/18 varustettuna.[2]
Tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähde: lähde?
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 2
- Pituus: 6,88 m (Thulin typ D n. 6,50 m) m
- Korkeus: 3,10 m
- Tyhjäpaino: 410 kg
- Lentopaino: 635 kg
- Voimalaite: × Useita, Thulinissa 9-syl. ilmajäähdytteinen pyörivä Thulin A -tähtimoottori
Suoritusarvot
- Lentoaika: n. 2,5 - 3 h
- Lakikorkeus: n. 4 000 m
- Nousuaika: 1 000 metriin n. 6 min
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari; Niska, Klaus: Suomen ilmavoimien lentokoneet 1918–1939. Tietoteos, 1976.
- Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin – 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Jyväskylä: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lentokone Suomen armeijalle. Savon Sanomat, 09.03.1918, nro 26, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 06.03.2018.
- ↑ a b Kalevi Keskinen, Kyösti Partonen, Kari Stenman, Suomen ilmavoimat I 1918-1927. 2005, ISBN 952-99432-2-9.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]