Mihail Aleksejev
Mihail Vasiljevitš Aleksejev (ven. Михаи́л Васи́льевич Алексе́ев; 15. marraskuuta (J: 3. marraskuuta) 1857 Tver, Venäjä — 25. syyskuuta 1918 Krasnodar, Venäjä) oli venäläinen kenraali ensimmäisen maailmansodan aikana. Venäjän sisällissodassa hän taisteli vastavallankumouksellisten valkoisten puolella.[1]
Aleksejev syntyi sotilasperheeseen, hänen isänsä oli 64. kazanilaisrykmentin kapteeni. Mihail Aleksejev valitsi myös sotilasuran. Hän valmistui Moskovan jalkaväenkoulusta 1876 ja pääsi vänrikiksi isänsä rykmenttiin. Hän opiskeli Nikolain esikunta-akatemiassa. Valmistumisvuotensa 1890 jälkeen hän toimi 1. armeijakunnan päämajan vanhempana adjutanttina Pietarin sotilaspiirissä ja Nikolain akatemian sotahistorian laitoksen professorina.
Venäjän–Japanin sodan sytyttyä 1904 Aleksejev nimitettiin päämajoitusmestariksi Venäjän 3. Matsurian armeijaan. Vuonna 1908 hänestä tuli Kiovan sotilaspiirin esikuntapäällikkö ja vuonna 1912 13. armeijakunnan komentaja.
Ensimmäisen maailmansodan alussa elokuussa 1914 hänet nimitettiin lounaisen rintaman esikuntapäälliköksi ja hän sai ylennyksen täydeksi jalkaväen kenraaliksi. Esikuntapäällikkönä hän suunnitteli menestyksekkään hyökkäyksen Galitsiaan.[1] Vuotta myöhemmin tsaari Nikolai II:sta tuli Venäjän armeijan ylipäällikkö. Aleksejev nimitettiin pääesikunnan (Stavka) esikuntapäälliköksi. Hän vastasi kaikista Venäjän sotatoimista Euroopassa. Tässä tehtävässä hän toimi elokuusta 1915 maaliskuuhun 1917.[1]
Helmikuun vallankumouksen jälkeen 1917 Aleksejev yritti säilyttää monarkian Venäjällä ja johti sekä poliittisia järjestöjä että sotatoimia valkoisten vastavallankumouksellisten puolella. Hän kuoli sydänkohtaukseen syyskuussa 1918, ja hänen ruumiinsa haudattiin aluksi Venäjälle, josta suku siirrätti ruumiin Serbiaan Belgradiin.
