Matti Pitko
Matti Pitko (s. 18. syyskuuta 1942[1] Valkeakoski) on vapaa toimittaja, Aamulehden kolumnisti ja pakinoitsija.
Koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matti Pitko kirjoitti ylioppilaaksi Valkeakosken yhteiskoulusta ja opiskeli Tampereen yliopistossa toimittajatutkintoa.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pitko oli Valkeakosken Sanomien toimittaja 1965–1968, Tampella-Tamrockin tiedotuspäällikkö, Tamrock Newsin päätoimittaja 1969–1976, Suomen Työnantajain keskusliitossa STK:ssa toimittajana 1976-78, tamperelaisen Aamulehden politiikan toimittaja vuosina 1978–2011, Helsingin toimituksen ja ajankohtaistoimituksen esimies 1989-1998, erikoistoimittaja 1998-2011. Hän on vapaa toimittaja, kolumnisti ja pakinoitsija. Pitkon palsta ilmestyi Aamulehdessä 1986-2022. Siinä hän käsitteli ajankohtaisia aiheita. Satiiriseen tyyliin kirjoitetuissa teksteissä annettiin kyytiä erityisesti poliitikoille. Paavo Väyrynen lienee ollut useimmin Pitkon maalitauluna.[1] Pitkon viimeinen pakina Aamulehdessä julkaistiin 17. syyskuuta 2022. Silloin hänen säännöllisesti ilmestyneitä pakinoitaan oli julkaistu lehdessä 36 vuoden ajan.[2]
Pitko oli Julkisen sanan neuvoston jäsen 1993–1996. Hämeenkyrön Sanomien ja Präntti Oy:n hallitus 2012-.lähde?
Urheilijana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pitko on pelannut jalkapalloa SM-sarjassa (nykyisessä liigassa) Hakassa , Kiffenissä ja Ilves-Kissoissa, muissa sarjoissa Tampellan Palloilijoissa ja Toijalan Pallossa. Hän pelasi A-maajoukkueessa, B-maajoukkueessa, nuorten ja poikien maajoukkueissa 1960–1967. Hän on Suomen mestari 1962 ja 1965 sekä sai hopeaa 1963, pronssia 1961 ja 1966. Hän on Toijalan Pallon Killan perustajajäsen vuodelta 2003.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän asuu Hämeenkyrössä puolisonsa toimittaja Pirkko Pitkon (o.s. Raipala) kanssa. Heillä on yhteensä neljä lasta ja kuusi lastenlasta. Näytteli jalkapalloilijaa viimeisessä Turhapuro-elokuvassa 2004. Yle TV2:n Tuomio-sarjassa tuomarina. Taidenäyttelyt Hämeenkyrön Maisemakahvilassa 2007–2018. Yhteisnäyttely pilapiirtäjä Juha Sihdon kanssa Aamulehdessä 2017. Pitkolta ilmestyi muistelmateos Puolikarkeat muistelmat syksyllä 2013.[3]
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aamulehden journalistipalkinto 1991
- Valkeakosken työväen musiikkijuhlien kulttuuripalkinto 1994
- Hämeenkyrön taidepalkinto 2006
- Valkeakosken kaupungin Valkeakoski-mitali 2007.
- Suomen Palloliiton kultainen ansiomerkki 2009.
- Hakan ja Ilves-Kissojen kultainen ansiomerkki ja TPV:n pronssinen ansiomerkki.
- Aamulehden elämäntyöpalkinto Kultainen kirjoituskone 2011.
- Kansainväliset Koskelaiset (Jämsänkoski), vuoden 2011 Koskelainen.
- Pro Hämeenkyrö 2012
- Tampereen kaupungin kultainen ansiomerkki 2012.
- FC Hakan kunniajäsen numero 9, 2013.
- Puolustusvoimain urheilujoukkojen Kalevi Römpätti-mitali, 2014.
Kirjallinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hakasta Hampuriin. Ammattipalloilun rahat ja salat. Juhani Peltosen elämäkerta. Helsinki: Weilin+Göös, 1971.
- Ilves-Kissat 1932–1992. Tampere: Ilves-Kissat, 1992.
- Rusinat pullasta. Pitkon parhaat palat Ahosta Öhmaniin. Tampere: Aamulehti Kirjat, 2001. ISBN 951-96715-3-6
- Mustaa! Mustanmakkaran tarina. Tampere: Tampere-seura, 2004. ISBN 951-9080-94-5
- Lintisen Laukaukset. Kirja Veikko Lintisen lehtikuvista. Teksti Olli Helenin ja Eero Rautio kanssa, 2005.
- Pitkon siivut. Parhaat palat vuosilta 2002–2009. Tampere: Aamulehti, 2009. ISBN 978-952-5601-42-8
- Oman posan politiikka. Kiilto Oy:n 90-vuotishistoriikki. Vantaa: Kiilto, 2009.
- Puolikarkeat muistelmat. Helsinki: Paasilinna, 2013. ISBN 978-952-299-008-2
- Huumoria lopuksi: Pitkon helmet. Helsinki, Auditorium, 2014. ISBN 978-952-7043-21-9.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Sisättö, Vesa & Halme, Jukka: Kotimaisia pakinoitsijoita, s. 117–118. Helsinki: BTJ Finland, 2013. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- ↑ Pitko, Matti: Tässä on Matti Pitkon viimeinen pakina Aamulehdessä Aamulehti. 17.9.2022. Tampere: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 19.9.2022.
- ↑ Mestarihumoristi Matti Pitko kirjoittaa muistelmansa Kustannusosakeyhtiö Paasilinna. 25.4.2013. Arkistoitu 16.10.2013. Viitattu 25.4.2013.