Marokon juutalaiset
| Marokon juutalaiset | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Merkittävät asuinalueet
|
|||||||||||||
| Kielet | ranska, juutalaisarabia, ladino | ||||||||||||
| Uskonnot | juutalaisuus | ||||||||||||
 |
| Osa artikkelisarjaa |
| Juutalaisuus maittain |
|---|
 |
| Afrikka |
| Aasia |
| Etelä-Amerikka |
| Eurooppa |
| Lähi-Itä |
| Pohjois-Amerikka |
| Oseania |
Marokon juutalaiset ovat nimensä mukaisesti Marokossa asuvia juutalaisia. Marokkoon juutalaisia tuli antiikin aikana Palestiinasta ja sittemmin maahan muutti sefardijuutalaisia Iberian niemimaalta. Nykyisen Israelin valtion perustamisen jälkeen suurin osa Marokon juutalaisista on muuttanut maasta pois. Vuonna 2019 Marokossa asui noin 2 100 juutalaista.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juutalaiset saapuivat nykyisen Marokon alueelle 300-luvulla eaa. foinikialaisten kauppiaiden mukana. 100-luvulla jaa. heitä tiedetään asuneen alueen roomalaiskaupungeissa. 700-luvulla islaminuskoiset arabit ottivat vallan käsiinsä ja Marokon alueen ensimmäisen muslimivaltion perustaja Idriss I taisteli alueen kristittyjä ja juutalaisia vastaan. Idriss II perusti puolestaan Fezin kaupungin alueelle, jolla perimätiedon mukaan asui aiemmin juutalainen heimo. 1000- ja 1100 luvuilla Almoravidit perustivat Marokon ja suuren osan Iberian niemimaasta käsittäneen valtakunnan, jonne muutti juutalaisia oppineita, jotka puolestaan tuottivat joitakin tunnettuja juutalaisuuden kulta-ajan uskonnollisia kirjoituksia. Almoravideja seurasivat Almohadit, jotka karkottivat juutalaiset Marrakeshin kaupungista. Maimonides kirjoitti teoksensa Eksyneiden opas hänen asuessaan Fezissä vuosina 1159-1165.[3]
Vuonna 1438 Merenidit siirsivät juutalaiset Fezissä asumaan mellah-nimellä tunnetuksi tulleelle alueelle. Saman vuosisadan loppupuolella Marokkoon tuli juutalaisia pakolaisia Iberian niemimaalta, josta kristityt hallitsijat karkottivat heidät. Juutalaisilla oli merkittävä asema Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan suuntautuvassa karavaanikaupassa ja kaupassa Euroopan ja Marokon välillä. Tätä kautta monet paikalliset juutalaissuvut rikastuivat. Juutalaisten asema kaupassa parani entisestään kun Muley Mohammed asutti heitä Marokon rannikkokaupunkeihin 1760-luvulla.[3]
Vuonna 1912 suurin osa Marokosta päätyi Ranskan vallan alle protektoraattina, ja Espanja sai puolestaan alueita pohjoisesta Marokosta. Toisen maailmansodan aikana Natsi-Saksan nukkehallinto Vichyn Ranska otti käyttöön joitakin juutalaisia syrjineitä lakeja. Marokon sulttaani Muhammad V asettui juutalaisten puolelle ilmoitaen pitävänsä lakeja Marokon lakien vastaisina. Maailmansodan päätyttyä ja Israelin itsenäisyyssodan alettua vuonna 1948 Mohammad asettui arabivaltioiden puolelle varoittaen kuitenkin muslimeja vahingoittamasta maan juutalaisia. Toisaalta myös juutalaisten paikallisia johtajia varoitettiin tukemasta sionismia. Juutalaisia alkoi kuitenkin muuttaa Israeliin ja heidän määränsä tippui 220 000 henkilöstä 160 000:n vuoteen 1960 mennessä. Vuoden 1964 jälkeen muuttoliike kohdistui Israelin sijaan lähinnä Ranskaan ja Kanadaan.[3]
Marokon itsenäistyessä vuonna 1956 maan uusi perustuslaki takasi juutalaisille saman aseman kuin muslimeillekin. Kolme juutalaista valittiin maan uuteen parlamenttiin. Vuonna 1975 juutalaisia osallistui niin sanottuun vihreään marssiin, jossa 350 000 marokkolaista kulki Espanjalle kuuluneen Länsi-Saharan puolelle sen liittämiseksi Marokkoon. 16. toukokuuta 2003 Al Qaidaan sidoksissa ollut järjestö pommitti useita juutalaiskohteita Casablancassa.[3]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marokon juutalaiset puhuvat ranskaa, arabiaa, sekä juutalaisespanjaa eli ladinoa ja tarkemmin sen hekatia-nimellä tunnettua murretta, jossa on joitakin lainasanoja arabiasta. Muista marokonjuutalaisista erottuen berberijuutalaiset puhuvat juutalaisberberiä. Aikanaan maata viljelleet juutalaiset ovat pääosin muuttaneet maan kaupunkeihin. Nuoremman sukupolven edustajat muuttavat usein Marokon ulkopuolelle koulunsa käytyään. Rikkaammilla juutalaisperheillä on ollut tapana perustaa omat synagogansa, jonka takia synagogia on melko paljon. Vuonna 1980 kun maassa oli arviolta 8 000 juutalaista pelkästään Casablancassa toimi 34 synagogaa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ‘Our whole community is in joy’: Morocco’s Jews toast normalization with Israel The Times of Israel. Viitattu 7.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Jews of Morocco www.jewishvirtuallibrary.org. Viitattu 6.1.2021.
- ↑ a b c d e M. Avrum Ehrlich: Encyclopedia of the Jewish diaspora : origins, experiences, and culture, s. 481-486. ABC-CLIO, 2009. ISBN 978-1-85109-873-6 (englanniksi)