Maria Vaara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Maria Vaara (ent. Maija Haataja[1]) (29. joulukuuta 1931 Kuhmo23. kesäkuuta 1992 Oulu) oli suomalainen kirjailija. Vaara julkaisi teoksensa vuosina 1973–1982 ja hänen tuotantoonsa kuuluu omaelämäkerrallisia ja fiktiivisiä romaaneja, runoja, kuunnelmia ja nuorten saturomaani. Vaara sai Gummeruksen Kaarlen päivän palkinnon vuonna 1976. Hänen teoksensa käsittelevät usein omakohtaisesti koettua suhdetta skitsofreniaan ja psykiatrisiin hoitomenetelmiin ja niissä kuvataan erityisesti psykoottisia kokemuksia yksilön näkökulmasta.[2][3]

Vaaran omaelämäkerralliseen romaanisarjaan voidaan lukea viisi teosta: Likaiset legendat (1974), Kuuntele Johannes (1975), Toinen hengitys (1976), Myrkkyseitikki (1980) ja Tulilintu (1982). Sarja kuvaa päähenkilön elämää, sairautta ja elpymistä.[1]

Maria Vaara valmistui ylioppilaaksi Helsingin Käpylän yhteiskoulusta 1953. Hän toimi kirjastonhoitajana ja opettajana Kainuussa 1953–1970. Oulussa hän asui vuodesta 1977 lähtien. Hän sai valtion ylimääräisen taiteilijaeläkkeen toukokuusta 1987 alkaen[4].Vaara kuoli kuusikymmentävuotiaana ja hänet haudattiin Oulun hautausmaalle[5].

  1. a b Laine, Heidi: Mariasta on minäksi : Kerrottu minuus ja mielen sairaus Maria Vaaran omaelämäkerrallisissa teoksissa. Tampereen yliopisto (pro gradu), 2005. Teoksen verkkoversio.
  2. Sairaus kirjallisuudessa: Mielen sairaudet yle.fi. 13.11.2007. Arkistoitu 26.6.2008. Viitattu 3.11.2011.
  3. Ovaska, Anna: Fictions of Madness: Shattering Minds and Worlds in Modernist Finnish Literature. Helsingin yliopisto, 2020. ISBN 978-951-51-5743-0
  4. Ylimääräiset eläkkeet 88 taiteilijalle. Helsingin Sanomat, 4.11.1986, s. 20. Näköislehti (maksullinen).
  5. Schali, Kirsi: Oulun hautausmaat, s. 201. Jyväskylä: Oulun ev.-lut. seurakuntayhtymä, 1996. ISBN 952-90-7881-1

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.