Maahinen

Maahiset eli maanväki ovat pieniä, ihmisenmuotoisia olentoja, joista on paljon suomalaisia kansantarinoita.

Maahiset asuvat maan alla omassa maailmassaan. Usein maahisten maailma koetaan todellisen maailman peilikuvaksi, joka voi olla jopa ylösalaisin. Maahiset voivat olla ilkikurisia. Joskus metsässä kulkija saattaa joutua maahisten lumoihin ja eksyä nurinkuriseen maailmaan, jota metsänpeitoksikin on kutsuttu. Maan väki voidaan käsittää myös taikavoimaksi, jota on maassa. Maanpäällisessä maailmassa maahiset ovat yleensä näkymättömiä; toisaalta tarustossa on joskus kerrottu maahisten saattavan näyttäytyä ihmisille muurahaisen muodossa.

Maahiset saattoivat toisinaan nousta maasta ”ihmisten ilmoille”. Joissain tarinoissa maahiset ovat vaihtaneet ihmislapsen tilalle oman lapsensa. Maahisen lapsesta eli vaihdokkaasta on sitten voinut kasvaa rampa, vähäjärkinen tai sairas; toisinaan näitä vaihdokaslapsia on kuvattu syrjäytyneiksi, rumiksi ja hiljaisiksi. Samaan tapaan skandinaavit kertovat peikon voivan vaihtaa toisinaan oman lapsensa ihmislapsen tilalle. Omissa oloissaan maahisten sanottiin olevan rauhaa rakastavia, järjestelmällisiä, siistejä ja sopuisia.

Maanväki voi myös sairastuttaa ihmisen. Maahan kaatuva saattoi loukata maan väkeä, jolloin maanväki tartutti häneen sairauden, maan vihan. Sairautta voitiin nimittää myös sen aiheuttaneiden olentojen tai taikavoimien mukaan maahiseksi tai maanväeksi. Vaarallisena pidettiin myös kuuman veden kaatamista maahisten asuinsijoille tai tarpeiden tekemistä sinne.

Maahiset eroavat eräästä toisesta kansantarustossamme yleisesti esiintyvästä olentotyypistä vetehisestä siinä, että niiden ei tavallisesti kuvattu koskaan olleen oikeita ihmisiä; vetehisten sen sijaan sanottiin olevan hukkumalla kuolleita vainajia.

Maahisten kerrotaan myös lumoavan ihmisiä jäämään luokseen, jos ottaa vastaan heidän tarjoamiaan lahjoja, ruokaa tai juomaa.

Kirjallisuutta

• Haiko, Nina & Lämsä, Minna: Pieni maahiskirja. (Erikoistyö: Kymenlaakson ammattikorkeakoulu (Kouvola), 2001) Inari: Kustannus-Puntsi, 2002. ISBN 952-5343-12-X